Hanna-Riikka Kuisma: Kerrostalo

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 300 s. 

Palaisitko sinä, jos voisit valita tosin?

Kerrostalo on trillerin intensiteetillä vyöryvä lähiöromaani betonibunkkerin arjesta, varjoista ja ohuiden seinien erottamista todellisuuksista. Mustanpuhuva, moniääninen tarina näyttää lähiön sinne syntyneiden, siellä kasvaneiden ja sieltä vain jalat edellä poistuvien silmin - niin eksyneiden miesten kuin vahvojen naisten kautta. Tarinan keskiöön nousee kolmekymppinen Jessica, alamaailmaan ajautunut äiti, joka jätti jo kerran lähiön taakseen.

Oma arvioni: Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo on vahva kaljanhajuinen ja huumehuuruinen tarina lähiön asukkaista, jotka ovat ajautuneet yhteiskunnan laitamille ja menettäneet otettaan arjesta ja elämästä. Heistä, joista ei juurikaan puhuta - ei ainakaan myönteiseen sävyyn. Kerronta on todella moniäänistä ja kaikessa realistisuudessaan varsin korutonta. Tarina on rankasta aiheestaan huolimatta suorastaan koukuttava, sillä se pitää lukijaa otteessaan kuin hyvä dekkari. Syynä tähän on mielestäni se, että Kerrostalo on taitavasti rakennettu ja hyvin kirjoitettu kokonaisuus.

Tätä yhteiskuntakriittistä romaania lukiessa on mahdotonta olla miettimättä, millaisia todellisuuksia tulevat kätkemään seiniensä sisäpuolelle 2020-luvun lähiöiden kerrostalot. Toivottavasti sieltä löytyisi enemmän valoa kuin tästä Hanna-Riikka Kuisman kuvaamasta aidatusta betonibunkkerista, joka oli itse asiassa  täynnä urbaania kurjuutta. Minä ainakin toivoin lukiessani aina välillä, että kirjan henkilöille tapahtuisi edes jotain hyvää. Se, että monille heistä päihteet tuntuivat olevan ainoa iloa tuottava asia, tuntui todella surulliselta. Ja ikävä kyllä tällaiset tapaukset eivät ole vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. 

Jos haluat lukea romaanin joka on tiukasti kiinni tämän päivän yhteiskunnallisissa ilmiössä, mutta jonka keskiössä ovat kuitenkin ihmiset kaikkine vikoineen ja vahvuuksineen, lue Kuisman Kerrostalo.