Johanna Venho: Ensimmäinen nainen


Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 262 s,

Sylvin tarina Kekkosen rinnalla

Ensimmäinen nainen on historiallinen romaani Sylvi Kekkosesta. Se on romaani naisesta, joka löytää itsensä ja kirjailijanäänensä ja toivoo, että yhden elämän elettyään ehtisi vielä aloittaa toisen.

" - Eipä voi kovin monessa maassa ensimmäinen nainen yksikseen liikuskella. - Minä en siihen lupia ala kyselemään." 

Julkinen rooli kätki radikaalin Sylvin, joka oli yhtaikaa ujo ja rohkea, lempeä ja pisteliäs, turvallisuushakuinen emo ja kapinallisuutta suosiva feministi. Vaativassa asemassaan hän varjeli itsenäisyyttään ja säilytti omat ystävänsä. Kun yksi tärkeimmistä, kirjailija Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966, Sylvi lähtee Katerman mökin rauhaan. Toisaalla Sylvin toinen ystävä, kuvanveistäjä Essi Renvall pohtii Sylvin muotokuvaluonnoksen äärellä, miten ilmentää veistoksella Sylvin monitahoisuutta. Voiko toista koskaan todella tuntea ja entä jos ei pääsekään kasvamaan omaan mittaansa?

Oma arvioni: Fiktiivisen romaanin kirjoittaminen  ihan oikeasta historiallisesta henkilöstä on mielestäni aika rohkea ratkaisu, mutta Johanna Venho osoittaa tällä kirjallaan mainiosti, että siinä on mahdollista onnistua jopa erinomaisesti. Ensimmäinen nainen on hieno kaunokirjallinen teos, joka kohtelee kohdettaan lempeän kunnioittavasti ja hänen monimuotoisuutensa hienovaraisesti paljastaen. Sylvin rinnalla äänessä on kiinnostavasti myös kuvanveistäjä Essi Renvall, joka pohtii, kuinka vähän me ihmiset loppujen lopuksi tunnemmekaan toisiamme - tai edes itseämme.

Suurena kirjallisuuden ystävänä itseäni ilahdutti aivan erityisesti se, että lukeminen ja kirjoittaminen olivat kirjassa vahvasti läsnä. No, tuoreen Sylvi Kekkosen elämäkerran lukeneena osasin kyllä sitä odottaakin. Onneksi Sylvillä oli oma kirjoittamiskomeronsa, joka oli hänelle ovi toiseen maailmaan. Hassua edes sanoa tätä, mutta koen voivani samaistua seuraavan katkelman kuvaamaan tilanteeseen aika hyvin, vaikka omat tekeleeni eivät lähelläkään taidetta olekaan, mutta sanojen voima on näyttäytynyt minullekin.

”Olen lukija ja pystyn istumaan tuntitolkulla sijoillani ja lukemaan. Siitä lähti se yritys panna itsekin jotakin paperille, siitä ja tuskasta, josta en pystynyt puhumaan. Tuskan takana on voima, kirjoittaja tekee tuskasta taiteen, etten paremmin sano, hän kerää itsensä kokoon joka aamu tyhjällä liuskalla.”

Tämän romaanin taustatyö on tehty huolellisesti ja kieli on hiottu kauniiksi, mikä ei toki kirjailijan runoilijatausta huomioon ottaen mitenkään yllätä. Kirjan kansikin on mielestäni todella tyylikäs. En vain ymmärrä, miksi sanojen kirjaimet ripotellaan nykyään usein eri riveille tavutuksesta välittämättä. Minua se ainakin ärsyttää. No, joka tapauksessa Johanna Venho on kirjoittanut hienon kirjan, joka kannattaa lukea. Jos siis etsit vahvaa historiallista romaania, Sylvi Kekkosesta kertova Ensimmäinen nainen on oivallinen valinta. Yksinäisyys, kaipaus, uhrautuminen ja kipu ovat kirjassa vahvasti läsnä, mutta niin on myös toivo ja ilo, jotka liittyvät ennen kaikkea itsensä toteuttamiseen. Kuinka tärkeää ihmiselle onkaan löytää oma äänensä ja paikkansa maailmassa ja irrottautua ulkopuolelta asetettujen roolien kahleista. 

”Kirjoittaminen, se sentään on ollut vain minun, sitä ei voi kukaan tehdä puolestani.”

P.S. Kekkosten Katerma, eli Suomusjärvellä sijaitseva mökki on miljöönä kiehtova. Olisipa ollut hauska nähdä ihan oikea Sylvi 1960-luvulla hurjastelemassa kermanvaalealla Morris Minillään melkein lapsuudenkotini naapurissa. Sittemmin Kekkosentiellä on järjestetty kesäisin myös opastettuja kävelyjä.