J. P. Laitinen: Lume
 |
Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2019 Sivumäärä: 176 s. |
Fiktiivinen ihminen ei tunne kipua.
Täytyy elää kuin opettaa. Filosofi Henry Qualia on suuren läpimurron kynnyksellä: hänen kehittelemänsä teorian olisi tarkoitus vapauttaa mielen ja muistin äärettömät mahdollisuudet maailmassa, joka niitä niin hankalasti rajoittaa.
Mutta työ ei ole valmis, sen saa Henry huomata. Hän saa aamuisen puhelun sairaalasta, jossa viruu Laura, rakkauksien rakkaus vuosikymmenen takaa. Levoton vaellus Lauran luo ajaa Henryn ajattelun ja ruumiin äärirajoilleen, kohti ratkaisevaa päätöstä ja teorian huipentumista.
Lume on raivoisa, häpeämättömän sielunfilosofinen yhdenpäivänromaani monenlaisista menetyksistä ja niiden kieltämisestä ja halusta nähdä maailma sellaisena kuin haluaisi.
Oma arvioni: J. P. Laitisen (s. 1975) esikoisromaani Lume on samanaikaisesti sekä hämmentävää että kiehtovaa luettavaa. Se osoittaa, ettei ainoaa ja oikeaa minuutta ole olemassakaan, ja se muodostuu vain muokatuista tarinoista. Näin ollen elämme ikään kuin itse luomamme kuplan sisällä.
Teoksen hienouden oivaltamista helpottaa huomattavasti, jos lukija onnistuu virittämään aivonsa filosofiselle taajuudelle. Kontrastina päähenkilön tajunnanvirtaisille pohdinnoille tarkat arkiset havainnot keventävät lukukokemus huomattavasti, vaikka kirjassa ei varsinaisesti huumoria olekaan. En yleensä yhdenpäivänromaaneista erityisemmin innostu, mutta tässä kirjassa kyseinen kerronnallinen ratkaisu toimii mielestäni kuitenkin mainiosti.
Lume oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 2019. Jos etsit erilaista, tuoretta ja vallitsevaa todellisuutta kyseenalaistavaa kaunokirjallisuutta, Lume on oiva valinta. Suosittelen.
P.S. Kiitos kustantajalle pdf-muotoisesta arvostelukappaleesta, vaikka lopulta päädyinkin lukemaan teoksen kovakantisena versiona.
Oma arvioni: J. P. Laitisen (s. 1975) esikoisromaani Lume on samanaikaisesti sekä hämmentävää että kiehtovaa luettavaa. Se osoittaa, ettei ainoaa ja oikeaa minuutta ole olemassakaan, ja se muodostuu vain muokatuista tarinoista. Näin ollen elämme ikään kuin itse luomamme kuplan sisällä.
”Todellisuus on kuviteltua totta.”
Teoksen hienouden oivaltamista helpottaa huomattavasti, jos lukija onnistuu virittämään aivonsa filosofiselle taajuudelle. Kontrastina päähenkilön tajunnanvirtaisille pohdinnoille tarkat arkiset havainnot keventävät lukukokemus huomattavasti, vaikka kirjassa ei varsinaisesti huumoria olekaan. En yleensä yhdenpäivänromaaneista erityisemmin innostu, mutta tässä kirjassa kyseinen kerronnallinen ratkaisu toimii mielestäni kuitenkin mainiosti.
Lume oli Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokas 2019. Jos etsit erilaista, tuoretta ja vallitsevaa todellisuutta kyseenalaistavaa kaunokirjallisuutta, Lume on oiva valinta. Suosittelen.
P.S. Kiitos kustantajalle pdf-muotoisesta arvostelukappaleesta, vaikka lopulta päädyinkin lukemaan teoksen kovakantisena versiona.