Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Ruotsinkielinen alkuteos: Kometjakten (1946), Kometen kommer (1968)
Kuvittanut: Tove Jansson
Suomentanut: Laila Järvinen & Päivi Kivelä
Sivumäärä: 77 s.

Ovatko Muumilaakson oudot luonnonilmiöt lähestyvän tuhon merkkejä? Muumipeikko lähtee pitkälle ja vaarallisellekin matkalle saadakseen vastauksen.

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä.

Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka.

Oma arvioni: Muumipeikko ja pyrstötähti on järjestyksessään toinen muumikirja. Suomeksi se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Tämä jännittävä tarina on kertomus suurista katastrofeista. Sota oli läsnä tarinaa kirjoitettaessa, joten se näkyy kirjassa kuvatun uhkaavan ja  pelottavan pyrstötähden muodossa. Kuten ensimmäisessä muumikirjassa Muumit ja suuri tuhotulva, tässäkin kirjassa  muumit taistelevat edelleen luonnonvoimia vastaan. Myös perhesuhteiden tärkeys korostuu vaaran uhatessa entisestään. Kirjassa tärkeänä teemana on avoimuus vieraita kohtaan. Tutuista muumihahmoista tässä kirjassa esiintyvät ensimmäisen kerran muun muassa Nuuskamuikkuinen ja Niiskuneiti.

On ymmärrettävää, että oudot asiat aluksi pelottavat, mutta. kun niihin tutustuu, ajatukset saattavat muuttua. Kirjaa lukiessa mieleeni nousivat väistämättä ilmastonmuutos ja siitä käydyt keskustelut, jotka saavat tulevaisuuden tuntumaan tavallistakin epävarmemmalta. Paniikille ei pidä antaa tilaa, mutta sen sijaan jokainen voi tehdä joitakin pieniä tekoja ilmaston ja luonnon hyväksi. 

Tove Janssonilla oli todella taito kirjoittaa samaan aikaan sekä lapsille että aikuisille, sillä hänen tarinoillaan on edelleen paljon annettavaa kaikenikäisille lukijoille, kiinnostavista kuvituksista syvällisiin ajatuksiin. Tätäkin kirjaa voin siis hyvillä mielin suositella kaikille muumien ystäville. 

Thomas Kirjonen & Erkka Mykkänen: Kasmir - Annoskateus

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Äänikirjan kesto: 1 h 57 min
Lukijat: Thomas Kirjonen & Jarkko Nyman

Stooreja ja reseptejä

"Jos studiossa tökkii, usein auttaa, kun vaihtaa mikrofonin vispilään."

Kasmirin elämässä on kaksi hallitsevaa intohimoa: musiikki ja ruoka. Ammentavatko ne samasta luovuudesta? Poptähden henkilökuva Kasmir: Annoskateus kulkee biisinteosta ja keikkalavoilta keittiöön.

Kasmir tiesi jo kuusivuotiaana, että hänestä tulee kokki, ja 2000-luvun alussa tulevan popparin annoksia saikin maistaa monessa helsinkiläisravintolassa. Kesällä 2014 kokin hommat jäivät, kun Vadelmavene ja sitä seurannut debyyttialbumi AMK Dropout nostivat Kasmirin poptaivaan tähdistöön. Rakkaus ruokaan ja ruoanlaittoon kuitenkin jäi.

Kirjassa Kasmir kertoo stooreja elämänsä varrelta aina yläasteen bändin ensimmäisestä keikasta pastan valmistamiseen italialaiselle mafiosolle New Yorkin Hamptonsissa. Tarinoinnin lomassa valmistuu parikymmentä suosikkiruokaa suoraan muusikon omasta elämästä.

Oma arvioni: Kasmirin intohimot ovat tässä kirjassa niin vahvasti läsnä, että stooreja kuunnellessa tulee kova nälkä, sekä musiikin että juustohampurilaisen. Itselleni Kasmirin laulut eivät olleet Vadelmavenettä lukuun ottamatta kovinkaan tuttuja ennen Vain elämää -kautta, jossa mies oli mukana. Tästä konkreettisestikin omaäänisestä kirjasta, josta Thomas itse siis lukee  osia,  välittyy sympaattinen kuva asioilleen omistautuneesta korkean työmoraalin omaavasta ihmisestä, joka haluaa lauluillaan tuottaa ihmisille hyvää mieltä. Hän nauttii sekä musiikin tekemisestä että ruoanlaitosta. Kasmir kannustaa myös muita kulkemaan rohkeasti kohti unelmiaan, ettei tarvitsisi sitten myöhemmin katua sitä, ettei pelannutkaan kaikkia korttejaan. Oma ravintola on ollut hänellä suunnitelmissa jo pitkään, joten saa nähdä, palaako Thomas vielä jonakin päivänä ravintola-alalle töihin.    

Kuunneltuani tämän kiinnostavan ja avoimen henkilökuvan yhdestä aikamme suosituimmasta poptähdestä, päätin tutustua tarkemmin myös Kasmirin toisen sooloalbumin Valmis (2018) kappaleisiin, joista kirjassa puhuttiin paljon. Ja nyt tiedän kuuntelevani jatkossa enemmänkin Kasmirin musiikkia. Minulle sillä tuntuu olevan rauhoittava vaikutus aivan kuin Paavollekin. Jos haluat tietää, millaisia ovat maailman parhaimmat juustohampurilaiset tai kuka on Paavo, lue tai kuuntele Annoskateus. Saatat jopa innostua kokkailemaan! 

Liisa Kaski (toim.): Kalevala ja opas sen lukemiseen

Kustantaja: SKS
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 368 s.


Keitä ovat Ilmarinen, Louhi ja Lemminkäinen? Miksi Aino hukuttautui, kuka ryösti Sammon ja ketä naarattiin Tuonelan virrasta? Kalevala on avain suomalaiseen kulttuuriin, mutta nykylukijalle kansalliseepos voi olla haasteellista luettavaa.

Tämä teos sisältää Elias Lönnrotin kansanrunoista kokoaman Kalevalan, joka julkaistiin vuonna 1849. Kirjassa on myös lukijan opas, joka sisältää kaaviot eepoksen henkilöistä ja tapahtumista, tietopaketin Kalevalan syntyvaiheista sekä sanaston ja hakemistot.

Oma arvioni: Olisipa tämä kirja ollut jo silloin, kun kansalliseepokseemme koulussa aikanaan tutustuin. Tämä Elias Lönnrotin (1802 - 1884) kokoama ja luoma taide-eepos kun ei ole kovin helppolukuinen teos. Eikä ihme, sillä lauletun käyttörunouden muokkaaminen kirjoitetuksi tekstiksi on vaatinut paljon työtä. Lukemista ei helpota myöskään Kalevalan hajanainen juoni, mutta tapahtumia ja etenkin epäonnisia kosijoita teoksessa kuitenkin riittää jopa enemmän kuin muistinkaan...

Kalevalan merkitys Suomen kielelle ja kulttuurille on kiistaton.  Harvoin tulee ajatelleeksi, että monet vanhat mutta edelleen käytössä olevat sananparret ovat peräisin Kalevalasta, kuten vaikkapa "ei vara venettä kaada" ja "vesi vanhin voitehista". Eepoksessa on myös lukuisia tämän päivän näkökulmastakin ajankohtaisia teemoja. Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa naisen ja miehen välinen suhde, yksinhuoltajuus, syrjäytyminen ja päihteiden käyttö. Myös tunteet ilosta suruun ovat runoissa vahvasti ja vaikuttavasti läsnä - niin ja tietenkin luonto, sillä Kalevalassa kaikki todella elää. Se onkin seikka, joka saa lukijan miettimään myös ilmastonmuutosta ja sen seurauksia ekosysteemille. Itseäni Kalevalassa on aina erityisesti viehättänyt musiikin voimakas läsnäolo ja ihmisten usko sanojen maailmaa muuttavaan voimaan. 

Jos normaali Kalevala tuntuu liian työläältä lukea, siitä on muokattu selkokielinen versio, johon ajattelin myös tutustua jossain vaiheessa. Kalevalasta on tehty myös sarjakuva, joka saattaisi innostaa nuoria tutustumaan kansalliseepoksemme saloihin, ja pienemmille lukijoille on tietysti Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala, joka on ilmestynyt myös äänikirjana. Vaihtoehtoja siis löytyy, jos Kalevala kiinnostaa. 

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! 

Kirja-arvio: Pia Perkiön Kuin olisi jo kevät - Valittuja runoja


Kuin olisi jo kevät on tuore kokoelma Pia Perkiön rakastetuimpia runoja viideltä vuosikymmeneltä. Runoissaan Perkiö sanoittaa muun muassa ystävyyttä, rakkautta, kiitollisuutta, kaipausta ja surua. Runot kuljettavat lukijaa elämästä kuolemaan. Perkiön lämpimän inhimilliset sanat ovat täynnä myötätuntoa ja tuovat lohtua silloinkin, kun sitä ei ole helppoa nähdä. Toivon ja uskon voima ja niiden synnyttämä valo ovat monissa runoissa vahvasti läsnä.

”Onni on sitä kun ei tiedä
ei näe
kaikkea kerralla
ei alkua ei loppua
ei syytä eikä seurausta
näkee vain
tämän hetken väkevän värin.”

Elämämme on kuin silmänräpäys, hetkessä kaikki voi olla jo toisin. Mutta siitä huolimatta  juuri nyt arjessa voi löytää iloa ja unelmoida – kunhan vaan uskaltaa. Kunpa minäkin osaisin paremmin kiittää siitä, mitä minulla on, kuten seuraavassa runossa kauniisti kiteytyy:
”Oi, jos oppisin iloitsemaan
hyvistä hetkistä,
olemaan vaatimatta hedelmiä
kun on kukkien aika.”

Kokoelmaan valitut runot rohkaisevat lukijaa heittäytymään elämän ja kevään virtaan. Teoksen nimi "Kuin olisi jo kevät" on varsin osuva juuri nyt, kun talvea ei täällä lounaisessa Suomessa ole kunnolla ollutkaan. Ja Satu Kontisen toteuttama kansi on minusta herkkyydessään todella kaunis.

Lämmin kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta. Se toi tullessaan lempeän keväisen tuulahduksen. Suosittelen kirjaa erityisesti kaikille koskettavan runouden ystäville. Se sopii mielestäni mainiosti vaikkapa lohduksi itselle tai lahjaksi ystävälle.



Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 176 s.



Raisa Omaheimo: Sydän

Kustantaja: Kustantamo: S&S
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 188 s. 

Nainen heittää sydämensä kadulle.

Elämä sen kanssa on käynyt mahdottomaksi: sen takomista ja muljahtelua, sen vaatimuksia ja levottomuutta ei voi enää kuunnella. Hän on yrittänyt hiljentää sydämensä raskaalla työllä, kurittamalla sitä, olemalla sille kova. 

Nainen on rakastanut monta kertaa. Hän on kuvitellut, että rakkaudet ovat erilaisia, mutta jokainen rakkaus ottaa saman muodon ja etenee kerta kerralta samalla tavalla. Lopulta nainen jää aina yksin - ja sitten tulevat hait.

Oma arvioni: Raisa Omaheimon (s. 1977) esikoisromaani Sydän on pieni romaani suurista teemoista: ihmissuhteiden kipupisteistä, rakastamisen vaikeudesta ja sydänsuruista. Kirjan kerronta on vahvasti kehollista. Omaäänisessä tarinassa on monia surrealistisia aineksia, joista minun oli hieman vaikea saada otetta, joten niiden "sanoma" jäi itselleni epäselväksi. Ehkä ne avautuisivat paremmin toisella lukukerralla... Uskon kuitenkin, että etenkin sydänsuruja kokeneille kirja on kiinnostavaa luettavaa. 

Liisa Keltikangas-Järvinen: Ujot ja introvertit

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 288 s.

Ujous ei ole poikkeavuus eikä introversio heikkous. Maailma tarvitsee ujoja ja introvertteja.


Ujous ja introversio ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Ne eivät ole sadassa vuodessa muuttuneet, mutta kulttuurin odotukset ovat muuttuneet suosiollisemmiksi ulospäinsuuntautuneisuudelle. Siksi yhä useammat tuntevat itsensä vääränlaisiksi ilman todellista syytä. Ujous ja introversio eivät ole sen huonompia ominaisuuksia kuin rohkeus ja ekstroversio. Yhteiskunta tarvitsee rohkeiden riskinottajien lisäksi empaattisia, luovia ratkaisuja kehittäviä harkitsijoita. Tässä teoksessa käsitellään ujoutta ja introversiota lapsuudesta aikuisuuteen...

Oma arvioni: Temperamenttitutkimuksen uranuurtaja emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen tuoreessa kirjassa ujoutta ja introversiota tarkastellaan tutkimustiedon valossa monipuolisesti ja kiinnostavasti. Teoksen keskeisenä sanomana on mielestäni se, että hiljaisissa on voimaa ja maailma tarvitsee niin ekstroverttejä kuin introverttejakin, kuten seuraava katkelma osoittaa:

"Ihmiskunta tarvitsee sekä uudistajia että uudistusten järkevyyden pohtijoita. Yhteiskunta tarvitsee riskinottajia ja vauhdin hillitsijöitä."

Jostain syystä ujoutta pidetään kuitenkin nykyään usein "heikkoutena", josta pitäisi päästä eroon, ja samalla arvostetaan ennen kaikkea sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Taitaa loppujen lopuksi olla paljolti kysymys siitä, ettei tarkalleen ottaen tiedetä, mitä ujous ja introversio itse asiassa ovat ja eivät ole. Kirjassaan Keltikangas-Järvinen pyrkii lisäämään ymmärrystä kyseisistä piirteistä vastaamilla moniin mielenkiintoisiin kysymyksiin: Tuleeko ujosteleva lapsi työntää muiden joukkoon? Ei. Onko yksin uurastava työkaveri aloitekyvytön. Ei. Onko ujoudesta hyötyä? Kyllä. 

Ujo ja introvertti ihminen on usein empaattinen ja hänellä on taito kuunnella toisia ihmisiä. Hän ajattelee ja suunnittelee yleensä huolellisesti ennen kuin tekee ja toteuttaa. Tämä kirja auttaa lukijaa pysähtymään hetkeksi ja tarkastelemaan maailmaa ujon ja introvertin yksilön silmin. Siksi sitä voi suositella lämpimästi kaikille ujoille ja introverteille ihmisille, heidän puolisoilleen ja työkavereilleen. Todennäköisesti opimme tämän teoksen kautta ymmärtämään sekä itseämme että toisiamme ainakin hiukan paremmin. Eläköön piirteidemme moninaisuuden välttämättömyys!






Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole

Kustantaja: Basam Books
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 177 s. 

Novellikokoelma Eilispäivä ei kuole on Liisa Näsin esikoisteos. Novellit kertovat arkisesta elämästä, jossa jokin nyrjähtää. Erilaisten kummallisuuksien kautta kiteytyy jotain kirkasta siitä todellisuudesta, jossa elämme. 

Novellit ottavat terävästi ja vinon huumorin avulla kantaa nykymenoon, kuten vanhustenhoitoon, ikäihmisten asemaan yhteiskunnassa, ympäristönsuojeluun, erilaisuuden hyväksyntään, ulkonäköpaineisiin, koirien ylijalostukseen, luomutuotebuumiin, tavaroiden kulutukseen ja ihmissuhteiden valtapeleihin. 

Liisa Näsi lainaa novelleihinsa aineksia ja filosofiaa niin kansanperinteestä ja kauhusta kuin narratiivisesta työskentelystäkin. 

Oma arvioni: Liisa Näsin novellikokoelma tarjosi paljon ajateltavaa monista ajankohtaisista teemoista. Keskeisin sanoma, joka yhdisti useampia tekstejä on mielestäni halumme tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisena kuin olemme - ei siihen peilaten, millaisia meidän odotetaan ja oletetaan vaikkapa tietyssä iässä olevan. Lapset ja eläimet suhtautuvat yleensä erilaisuuteen huomattavasti luonnollisemmin kuin aikuiset, joilla ei valitettavasti ole enää useinkaan aikaa kaikelle ja kaikille.  Kadotamme helposti kykymme olla läsnä juuri tässä ja nyt. 

Novellien nyrjähdykset pitivät lukijan ikään kuin koko ajan valppaana. Edellisestä lauseesta kun ei voinutkaan suoraan päätellä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Vaikka en kirjaa lukiessani juurikaan nauranut, viihdyin kuitenkin hyvin novellien vinksahtaneen huumorin parissa. Kuinka tylsää olisikaan, jos kaikki olisi aina täysin ennalta arvattavaa. 

Jos etsit luettavaa, joka yllättää, Eilispäivä ei kuole, on oiva valinta.  

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2011
Ruotsinkielinen alkuteos: Småtrollen och den stora översvämningen (1945)
Suomentanut: Jaakko Anhava
Äänikirjan kesto: 57 min
Lukija: Tytti Paavolainen

Tove Janssonin ensimmäinen muumikirja!

Muumipeikko ja Muumimamma etsivät perheensä luota seikkailemaan lähtenyttä Muumipappaa ja joutuvat matkalla itsekin erilaisiin seikkailuihin. He kokevat monia vaaroja ja säikähdyksiä, mutta ennen pitkää perhe on taas onnellisesti yhdessä. Lopulta Muumit löytävät myös pienen laakson, kauneimman paikan mitä he ovat koskaan nähneet. 

Oma arvioni: Tästä jännittävästä seikkailuista alkoi Muumien tarina, joka ihastuttaa pieniä ja isompiakin lukijoita edelleen 75 vuotta myöhemminkin eri puolilla maailmaa. Muumeissa itseäni viehättää näiden sympaattisten hahmojen ajaton viisaus. Tässä ensimmäisessä muumikirjassa koetaan uusia ja outojakin asioita, mutta pelkoja ei tarvitse onneksi kohdata yksin. Yhdessä rohkeasti eteenpäin kulkien ja toinen toistaan tukien vaikeistakin tilanteista kyllä selvitään. Kun uskaltaa astua seikkailuun, voi nähdä ja kuulla mitä tahansa. Maailma on ihmeellisyyksiä täynnä. 

Aloitan tällä klassikolla osallistumiseni Muumi-kirjojen -lukuhaasteeseen, kuten kerroinkin jo kirjoituksessani Luen. Koen. Kirjoitan -blogin puolella.  

P.S.  Olen jo aikaisemmin blogannut seuraavista muumikirjoista:

Muumipappa ja meri
Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia
Taikatalvi
Vaarallinen juhannus





Valentina Camerini: Gretan tarina - Et ole koskaan liian pieni tekemään suuria asioita

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2019
Kuvittanut: Veronica Carratello
Italiankielinen alkuteos: La storia di Greta
Suomentanut: Taru Nyström
Sivumäärä: 120 s.

Greta Thunberg (s. 2003) on ruotsalainen rohkea ympäristöaktivisti, joka on innoittanut lukemattomat lapset ja nuoret toimiin ympäristön puolesta. Vuonna 2018 ilmastonmuutoksesta huolestunut Greta aloitti koululakon valtiopäivien päärakennuksen edessä ja vaati poliitikoilta todellisia tekoja ympäristön pelastamiseksi. Pian koululaiset Suomessa ja ympäri maailman seurasivat Gretan esimerkkiä ja toivat mielenilmauksilla äänensä kuuluviin. Thunberg on osallistunut suuriin ilmastokampanjoihin ja puhunut monilla tärkeillä foorumeilla. Hän oli ehdolla vuoden 2019 Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Tämä on tositarina Gretasta: toivosta, rohkeudesta ja päättäväisyydestä. Samalla se on kertomus niistä pojista ja tytöistä ympäri maailman, jotka ovat valmiit taistelemaan ihmisten välinpitämättömyyttä vastaan ja paremman tulevaisuuden puolesta. Kuvitettu elämäkerta sopii kaikille kouluikäisille.

Oma arvioni: Gretan tarina herättää minussa ristiriitaisia ajatuksia. Ymmärrän toki nuoren ruotsalaistytön huolen ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta en erityisemmin innostu siitä, että hän kannustaa ikätovereitaan laiminlyömään koulunkäyntiä. Yhden iltapäivän mielenosoitus lukukaudessa tämän tärkeän ja akuutin asian  puolesta voi toki olla sinänsä hyväksyttävää, mutta esimerkiksi koululakko joka perjantai ei mielestäni sitä ole. Uskon nimittäin siihen, että juuri tiedon avulla voimme taistella myös muun muassa ilmaston lämpenemistä vastaan ja koulun tehtävänä on jakaa myös tällaista tietoa. Ottamalla ilmastonmuutosteema ilmiöoppimisen kohteeksi, jokainen voi oppia asiasta yhtä ja toista. 

Greta korostaa haluavansa olla esikuva, mutta todella harva koululainen voi  kuitenkaan tehdä samoin kuin hän, eli  keskittyä alaikäisenä pelkästään intohimoonsa ja matkustaa sen nimissä ympäri maailmaa milloin junalla ja milloin purjehtien päästäkseen esiintymään samoille areenoille maailman päättäjien kanssa. Gretalle tällainen uskomaton mahdollisuus kuitenkin tarjoutui ja hän onkin käyttänyt sen loistavasti, sitä en kiistä. Minusta nuorten  huomio tulisi kiinnittää ennen kaikkea niihin pieniin järkeviin tekoihin, joita kuka tahansa meistä voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. No, mainitaan kirjassa onneksi muutamia sellaisiakin. Tämä on oleellista, sillä jokainen voi kyllä kantaa oman kortensa kekoon, mutta kukaan ei voi pelastaa maailmaa yksin. 

Kirjasta saa mielestäni hieman liian vahvasti sellaisen kuvan, etteivät aikuiset ja etenkään poliitikot ymmärrä lainkaan, kuinka vakava maapallon tilanne on eivätkä siksi tee asialle yhtään mitään. On varmasti monia, jotka tiedostavat ongelman vakavuuden ja tekevät parhaansa sen ratkaisemiseksi. Olen Gretan kanssa kuitenkin samaa mieltä siitä, että nyt tarvitaan todellisia tekoja. Jos tämä kirja inspiroi nuoria vaikkapa miettimään veden ja sähkön kulutusta omassa arjessaan, on se tehnyt tehtävänsä. 

On hyvä, että ympäristö- ja ilmastoasiat nostetaan esille myös lapsille ja nuorille suunnatuissa kirjoissa, mutta mielestäni on todella tärkeää huolehtia siitä, etteivät ne ruoki ilmastoahdistusta tilanteen toivottomuudella pelottelemalla. 

Kirja-arvio: Riitta Konttisen Aino Sibelius

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2019
Äänikirjan kesto: 22 h
Lukija: Erja Manto

Aino Sibeliuksesta (1871-1969) on puhuttu ja kirjoitettu useimmiten miehensä Jean Sibeliuksen kautta. Hänet on nähty ennen kaikkea vaimona ja kulttuurivaikuttajien sisarena ja tunnettujen vanhempien tyttärenä. Riitta Konttinen pyrkii Aino Sibelius -elämäkerrallaan antamaan Ainosta mahdollisimman  laaja-alaisen kuvan, joka  tekisi oikeutta naisen monipuoliselle lahjakkuudelle. Siinä kirjailija mielestäni onnistuikin hyvin, sillä kansakunnan ihannevaimona pidetystä Aino Sibeliuksesta tuli teoksen kautta esille monia muitakin puolia.  

Janne kutsui vaimoaan "tunteiden taiteilijaksi". Aino olikin miehensä musiikin ihailija ja ymmärtäjä ja sävellystyön vankka tukija sekä taitava pianonsoittaja. Töitä hän teki niin puutarhassa, käännöstöiden parissa kuin tyttäriensä kotiopettajanakin. Huolia perheessä  riitti, mutta Ainon järjestelmällisyyden ja tarkkuuden ansiosta rahahuolista selvittiin ja perheellä oli ruokaa. Sitkeästi nainen vastasi paljosta yksin miehensä ollessa pitkillä matkoilla ulkomailla ja omistautuessa tuhlailevasti taiteelleen. Terveysmurheista huolimatta Aino Sibelius eli pitkän elämän, jonka ihanuuteen kuuluivat musiikki, puutarha, lapset ja Janne - ja myöhemmin toki myös lastenlapset ja lastenlastenlapset. 

Tunteiden kirjo oli tässä elämänmakuisessa elämäkerrassa vahvasti läsnä - oli iloa ja surua sekä kaipausta ja syvää rakkautta. Ainon kokemukset tulivat hienosti esille kirjassa olleen runsaan kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen kautta, jotka toivat hänet lähelle lukijaa. Niissä käsiteltiin arkisia asioita ja suuria kysymyksiä. Lähes sadan vuoden ajanjaksolle mahtui monia yhteiskunnallisia muutoksia sekä taide- ja kulttuurielämän vaiheita, joita kirjaolija lähestyi kiinnostavasti Aino Sibeliuksen henkilöhistorian kautta. Vaikka nimiä, vuosilukuja ja muita yksityiskohtia riitti, mielenkiintoni pysyi mainiosti yllä alusta loppuun. 

Luulin lainaavani Aino Sibelius -elämäkerran e-kirjana, mutta kyseessä olikin äänikirja. Eipä haitannut, sillä Erja Manto oli mielestäni lukijana erinomainen. Olisi ollut toki mukava tutustua myös teoksen kuvamateriaaliin, joka tästä kuunnellusta versiosta luonnollisesti puuttui. Jos historia ja Aino Sibelius kiinnostavat, on tämä Riitta Konttisen kirjoittama teos minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Suosittelen. 


   

Tuija Siljamäki: Kuokkavieraita - Diabetes, allergia ja meidän perhe

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 231 s.

Lämmin ja rehellinen teos siitä, kuinka elämä muuttuu lapsen sairastuttua


Kaksi tervettä lasta, kukoistava parisuhde ja harmoninen perhe-elämä. Sitten tulevat kuokkavieraat. Lapsi saa riesakseen vaikeat allergiat. Juuri kun ollaan pääsemässä takaisin tasapainoon, hänelle puhkeaa tyypin 1 diabetes. Miten käy perheen, kun kotona jonkun pitäisikin osata olla allergiakokki ja sijaishaima? Jaksaako äiti, kestääkö parisuhde? Mitä sanoa isosiskolle, joka pelkää veljen kuolevan? Entä kun diabeetikosta kasvaa teini-ikäinen?

Toimittaja Tuija Siljamäen omakohtainen teos luotaa sairaan lapsen vanhemman tuntoja rehellisesti ja samastuttavasti. Kirja tarjoaa myös runsaasti hyödyllistä tietoa samankaltaisessa tilanteessa oleville.

Oma arvioni: Kirja kuvaa elämänmakuisesti ja vaikeitakaan tunteita ja tuntoja peittelemättä sitä, kuinka lapsen sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen. Vanhemmat kokevat usein muun muassa surua, syyllisyyttä, pelkoa, epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Usein he tuntevat jäävänsä yksin ajatustensa ja ongelmiensa kanssa, ja terveydenhuollon ammattilaisten synkät "ennustukset" lapsen tulevaisuudesta eivät pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän läheistensä tilannetta ainakaan helpota. 

Kirja osoittaa rehellisesti, että rankimmillaan sairaan lapsen hoitaminen muun muassa kaikkine mittaamisineen, laskemisineen ja rasvauksineen on ikään kuin työtä vuorotta. Kun jatkuva huoli vielä painaa vanhempien mieltä, he saattavat uupua. Mutta onneksi vertaistuesta voivat saada tietoa ja tukea niin sairastuneet lapset itse kuin heidän vanhempansakin. On helpottavaa tietää, että on muitakin saman sairauden kanssa kamppailevia perheitä. Erityisen tärkeää on korostaa lapsille ja nuorille, että he voivat tehdä monenlaisia asioita sairaudestaan huolimatta. Sairaus on aina vain osa yksilön identiteettiä ja elämää. Niinpä toivoisin kirjoittajan tavoin, että jokainen perhe ja pitkäaikaissairas lapsi kohdattaisiin myös terveydenhuollossa kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti. Hoitosuhteiden jatkuvuuskin on monien asiakkaiden toivelistan kärjessä - ja ihan syystä. 

Tässä tuoreessa ja lukijaystävällisessä teoksessa kerrottu yhden perheen selviytymistarina antaa mielestäni sekä toivoa  että  tukea kaikille perheille, jotka saavat kuokkavieraikseen "rouva Allergian" ja "herra Diabeteksen". Vaikka kyseisiin tyyppeihin ei haluaisikaan tutustua, aina ei voi valita seuraansa. Silloin on parempi tehdä tuttavuutta kyseisten vieraiden kanssa ja yrittää ymmärtää niitä niin hyvin kuin mahdollista. Näin niiden kanssa voi lopulta tulla ihan hyvin toimeen.  

Suosittelen kirjaa lämpimästi erityisesti kaikille allergiaan tai diabetekseen sairastuneiden lasten vanhemmille ja muulle lähipiirille, kunhan lapsen sairastumisen aiheuttama kriisi on jo hieman helpottanut. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille kirja tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miltä lapsen sairastuminen tuntuu ja millaista arki pitkäaikaissairaan lapsen perheessä iloineen ja murheineen on.  

Juhani Töytäri: Totuuksia tenavien suusta - Kyllähän se kielsi mutten kuullu

Kustantaja: Minerva
Julkaisuvuosi: 2020
Kuvittaneet: Ansa ja Uljas Saikkonen
Sivumäärä: 112 s.

Rehellisiä, yllättäviä ja oivaltavia tokaisuja

Totuuksia tenavien suusta -kirjaan on koottu helmiä lasten tokaisuista. Tarinoita ovat kertoneet mm. vanhemmat, isovanhemmat ja päivähoitajat. Lapset näkevät ja ymmärtävät maailmaa eri tavalla kuin me tapoihimme kangistuneet aikuiset. Niinpä heidän mietteensä, kysymyksensä, vastauksensa ja selityksensä ovat usein oivaltavuudessaan herkullisia. Tenavien lausahdukset ovat viihdettä parhaimmillaan. Rehellisiä, yllättäviä ja osuvia kommentteja, jotka saavat väkisin hymyn huulille. 

Olimme lasten kanssa viemässä kynttilöitä isovanhempieni haudalle. Jaana oli hetken hiljaa ja totesi sitten innostuneena: "Onpa käynyt hyvä säkä, kun on sattunut mummu ja vaari kuolemaan samaan monttuun!"

Oma arvioni: Olipa iloinen kirja. Melkein kaikki tokaisut naurattivat, joten tätä kirjaa suosittelen päivän piristykseksi ihan jokaiselle. 

Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Japaninkielinen alkuteos: Dansu dansu dansu (1988)
Suomentanut: Antti Valkama
Sivumäärä: 568 s.

Suuri lammasseikkailu ei ole ohi. Odotettu jatko-osa on otteeseensa kietova mysteeri, jossa mikään ei ole sitä miltä ensi alkuun näyttää. Ihmisten väliset yhteydet on kuitenkin yhtä monimutkaisia kuin aina.

Oma arvioni: Vaikka tätä Tanssi tanssi tanssi -romaania kuvaillaan Suuren lammasseikkailun itsenäiseksi jatko-osaksi, oletan kuitenkin, että oma lukukokemukseni olisi muodostunut erilaiseksi, jos olisin lukenut kirjat niin sanotusti oikeassa järjestyksessä. Näin olisin ollut todennäköisesti ainakin jonkin verran paremmin kartalla tarinan omintakeisissa käänteissä ja kummallisuuksissa. Tarina oli kuitenkin varsin koukuttava näinkin. Rikoksia riitti, musiikki soi ja Murakamin lakoninen huumori puri, joten kyllä minä tämän epätodellisen ja todellisen rajamailla liikkuvan kirjan parissa viihdyin. 

Tätä kirjaa on viisainta suositella niille, jotka ovat lukeneet Suuren lammasseikkailun ja pitäneet siitä. Ja luulenpa, että tämä romaani on herkkua myös niille Murakamin kirjojen ystäville, joita viehättää maagisempi ja fantasiamaisempi tyyli. 

Tommy Tabermann: Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 128 s.

Tulla lujaksi,
pysyä pehmeänä.
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!

Oma arvioni: Yllä oleva Haave -runo on yksi lempirunoistani kautta aikojen. Se on itse asiassa muodostunut minulle eräänlaiseksi elämänohjeeksi, jota pyrin parhaani mukaan noudattamaan. 

Tommy Tabermannin (1947-2010) runoissa minua viehättää erityisesti  niiden ajaton viisaus ja sanoista huokuva inhimillinen lämpö. Tommyn viisaat sanat tarjoavat meille edelleen niin lohtua kuin rohkeuttakin. Ne auttavat uskomaan rakkauteen ja luottamaan voimiimme silloinkin, kun epätoivon hetkinä emme uskalla ajatellakaan, että siipemme voisivat kantaa.  Ne muistuttavat lempeästi siitä, että ihmeitä on olemassa, kunhan vain opimme näkemään niitä.


Kirjan herkkä harmaasävykuvitus tekee kokonaisuudesta kauniin myös visuaalisesti. Suosittelen tätä runokirjaa lämpimästi kaikille Tommyn runojen ystäville. Se sopii mielestäni mainiosti myös lahjaksi. 


Hanna-Reetta Schreck: Minä maalaan kuin jumala – Ellen Thesleffin elämä ja taide

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 400 s.


”Kuulehan: painaudun sydämeni syvyyttä myöten hiekkaan kuullakseni maapallon sydämenlyönnit, ja niiden lyöntien rytmin mukaan tartun väreihin varmana ja vapaana, myös tietysti viivoihin. Mitä siitä tulee, en tiedä, joka tapauksessa jotakin ihmeellistä.”


Taiteilija Ellen Thesleff (1869–1954) oli yksi merkittävimmistä aikansa pohjoismaalaisista maalareista ja ensimmäisiä suomalaisia ekspressionisteja. Hän oli rohkea ja näkemyksellinen edelläkävijä aikana, jolloin moderni maailma oli tekemässä tuloaan.

Hanna-Reetta Schreckin laatima elämäkerta Minä maalaan kuin jumala kertoo Thesleffin kiehtovan tarinan. Thesleff oli innokas Euroopan-matkaaja, kosmopoliitti, joka oli kuin kotonaan niin Suomessa, Pariisissa kuin Firenzessäkin. Taiteessaan hän oli aina tinkimätön ja omapäinen, elämän edessä altis ja avoin.

Samalla kirja on johdatus Thesleffin moni-ilmeiseen taiteeseen. Mukana on runsas valikoima sekä hänen tärkeimpiä maalauksiaan että muita teoksia. Teokseen suomennetun kirjeaineiston myötä myös taiteilija itse pääsee historiallisella tavalla ääneen. Hanna-Reetta Schreck on ensimmäinen, joka on läpikotaisin perehtynyt Thesleffin laajaan kirjeenvaihtoon. 

Oma arvioni: Laaja, moni-ilmeinen ja kiinnostava elämäkerta rohkeasti omaa tietään kulkeneesta taiteilijasta, jolle maalaaminen oli kaikki kaikessa. Thesleffin elämänvaiheisiin ja teoksiin tutustumisen ohella kirjan sivuilla pääsi kurkistamaan hienosti niin Suomen kuin muunkin Euroopan historiaan ja etenkin taidemaailman virtauksiin.  Erityisen hienoa oli mielestäni se, että myös Ellen itse oli ikään kuin äänessä lukuisten kirjoittamiensa kirjeiden kautta. 

Jos olet kiinnostunut taidehistoriasta, on tämä Ellen Thesleffin elämäkerta ehdottomasti lukemisen arvoinen. 

Mari Jungstedt: Luvattu maa

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Ruotsinkielinen alkuteos: Det förlovade landet (2016)
Suomentanut: Emmi Jäkkö
Sivumäärä: 380 s.

Lomaidylli järkkyy Kanarian turistirannoilla - Mari Jungstedtin loistavan vastaanoton saanut sarja jatkuu!

Ruotsalaisnainen murhataan kotonaan Gran Canarialla. Raaka henkirikos ei kuitenkaan jää ainoaksi, kun läheisessä turistikohteessa räjähtää pommi. Onko iskujen tekijällä jotain ruotsalaisturisteja vastaan, vai onko kyse jostain paljon henkilökohtaisemmasta?

Oma arvioni: Tuttua jungstedtmaista jännitystä hieman erilaisessa ympäristössä. Kuinka tulivatkaan mieleen nuo monet matkat Gran Canarialle hiihtolomien aikaan... No, onneksi meno saarella oli tuolloin kuitenkin huomattavasti rauhallisempaa kuin tässä eri aikakausina liikkuvassa dekkarissa. Jännittäviä juonenkäänteitä Luvatussa maassa siis riittää, eikä henkilöhahmojen yksityiselämäkään mutkatonta ole. 

Jos olet pitänyt Jungstedtin Gotlanti-dekkareista, todennäköisesti viihdyt myös Kanaria-sarjan parissa. Arvioni sarjan ensimmäisestä osasta voit lukea tästä

Sami Paju & Tapani Riekki: Järki töihin! - Parempien työtapojen kehittämisopas

Kustantaja: Tuuma-kustannus
Julkaisuvuosi: 2019
Kuvittanut: Virpi Oinonen
Sivumäärä: 237 s.

Viekö pirstaleisuus työstäsi hallinnan tunteen ja rutiinit hukkuvat kiireeseen? Vähemmästäkin järki jäätyy.
Tämä kirja sisältää kattavan kokoelman erilaisia käytännön menetelmiä, joilla välittömään stressiin ja kiireeseen voi saada helpotusta. Kirjassa esiteltyjen keinojen avulla pystyt testaamaan erilaisia lähestymistapoja ja tekniikoita, oppimaan nopeasti, miten ne toimivat omassa työssäsi, ja tarvittaessa kehittämään täysin uusia juuri sinun tilanteeseesi räätälöityjä ratkaisuja. Luovan kaaoksen keskellä viihtyvälle ihmiselle eivät sovi samat menetelmät kuin tehokkaaseen järjestykseen tottuneelle.

Kirjan keskeinen tavoite ei kuitenkaan ole saada sinua käyttämään jotain tiettyä menetelmää tai tekniikkaa. Sen sijaan se tukee sinua aidosti ja säännöllisesti pohtimaan omaa työtäsi ja työn tekemisen tapoja. Yksittäisten työkalujen sijasta omaksut jatkuvan kehittämisen rutiinin, joka auttaa sinua parantamaan omia työtapojasi viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Työvälineiden, toimenkuvien ja ympäröivän maailman muuttuessa myös työn tekemisen tapojen tulee muuttua ja kehittyä.

Oma arvioni: Milloin viimeksi olet miettinyt ja reflektoinut omia työn tekemisen tapojasi? Itse tunnustan pohtivani niitä asioita aika harvoin. Ilokseni sain kuitenkin tätä opasta lukiessani huomata, että käytän muutamia siinä esiteltyjä työn hallinnan tunnetta lisääviä keinoja: en vilkuile sähköposteja tai Facebookia kirjoitustöiden lomassa (ainakaan kovin usein) laadin erilaisia to do -listoja ja tauotan töitä sopivasti (ainakin silloin tällöin). Kirjaa lukiessani huomasin taas kerran, kuinka onnellinen voin olla saadessani työskennellä  pääasiassa kotona ja kuunnella samalla juuri sellaista musiikkia, joka edistää flown saavuttamista. Avokonttorirotaksi minusta ei todellakaan olisi. Aikoinaan usein erilaisissa kokouksissa istuneena, nautin nyt siitä, että palavereja on suhteellisen harvoin. 

Suosittelen tätä käytännönläheistä ja osuvasti kuvitettua opasta lämpimästi kaikille tietotyötä tekeville. 

Sanna Leino: Stressitohtori - Enemmän itsetuntemusta, vähemmän stressiä

Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 165 s. 

Mitä stressi on ja miten tunnistat sen? Miten stressiä voi säädellä? Miten lapsuus ja temperamentti vaikuttavat siihen, mikä aiheuttaa stressiä juuri sinulle?

Jokainen meistä kokee stressiä eri asioista ja eri tavoin. Omaa kokemusta ei pidä verrata muihin, vaan avain stressin säätelyyn siitä toipumiseen on itsetuntemus.

Oma arvioni: Vietin Lukurauhan päivää Stressitohtorin seurassa. Tässä yleistajuisessa ja käytännönläheisessä kirjassa kuvataan stressin olemusta ja sen vähentämiseen tarkoitettuja keinoja. Harjoitteiden avulla jokainen lukija voi kartoittaa stressitekijöitä omassa elämässään. ja henkilökohtaisia taipumuksiaan reagoida stressiin. Parhaimmillaan stressi voi olla hyväksi, mutta pahimmillaan se on todella haitallista. Sanna Leino yhdistää kirjassaan tieteellisen tutkimustiedon ja kokemuksellisen tiedon sujuvasti ja kiinnostavasti.  

Kirjalla on toiveikas viesti: stressille on aina mahdollista tehdä jotakin, joten sen vangiksi ei tarvitse jäädä. Ensimmäisenä askeleena voi olla vaikeiden tunteiden tunnistaminen ja niiden hyväksyminen. Jokainen meistä on kokenut joskus stressiä, joten tämän kirjan lukemista on helppo suositella kaikille. 

Viola Minerva Virtamo: Sauna

Kustantaja: Cozy Publishing
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 208 s. 

Sanakirja johdattaa lukijansa savusaunan hämyyn, öiselle järvenselälle, suolammelle tuntureiden keskelle ja muihin taianomaisiin hetkiin Suomen luonnon keskellä.

Kuinka jakaa ja kuvailla saunomisen kokemus toisen kanssa? Miten kuvata se tunne, joka pehmeänä ja turvallisena tuntuu sydänalassa saunaa kohti kävellessä tai se rauha, joka valtaa vilvoitellessa saunomisen jälkeen, kylvyn rypistämä pieni käsi omassa kiinni?

Me teimme sen upein kuvin ja harkituin tarinoin suomalaisesta sielunmaisemasta ja saunakulttuurista. Tämä on satukirja suomalaisesta saunasta, olet tervetullut mukaan löylyjen lämpöön.

Oma arvioni: Tämän kirjan tunnelmallisista teksteistä vastaavat Liisa Talvitie ja Heli Thorèn. Niiden englanninkieliset käännökset on tehnyt Rebecca Watson. Kirjan upeat valokuvat ovat Viola Minerva Virtamon ottamia. Kirja tutustuttaa lukijat saunomisen saloihin ennen ja nyt. Luokittelen Saunan ennen kaikkea valokuvateokseksi. En ymmärrä, millä perusteella kirjan takakansitekstissä sitä luonnehditaan satukirjaksi. Lyhyt maininta saunatontuista ei siitä sellaista ainakaan minun mielestäni tee. 

Kirjaa voi suositella etenkin suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneille. Kaksikielisyytensä ansiosta se sopii luettavaksi niillekin, jotka eivät osaa suomen kieltä. Ja tämän kirjan kohdalla voi hyvin ajatella niinkin, että kuvat puhuvat puolestaan.  

Miika Korkatti: Mahdotonta - Maailman kyseenalaisin self help -kirja

Kustantaja: Readme.fi
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 199 s.

"Oot kyllä viimeinen ihminen, jolta odottaisin elämäntaito -opasta. Laittaisit nyt vaikka alkuun oman elämäsi kuntoon."

Voisiko elämässä saavuttaa tärkeitä asioita ilman, että saisi otettua itseään niskasta kiinni? Tähän kysymykseen Miika Korkatti lähti etsimään vastausta herättyään kyvyttömyyteensä saavuttaa itselleen merkityksellisiä tavoitteita. Elämän aikana opittuja asioita soveltamalla hän kulki sosiaalitoimiston vakioasiakkaasta Suomen ammattitaikureiden harvalukuiseen eliittiin. Korkatti onnistui siitäkin huolimatta, että häneltä puuttuvat perinteiset edellytykset menestykseen.

Matka johti seitsemän käytännöllisen muistisäännön syntymiseen, joiden pohjalta sai alkunsa maailman kyseenalaisin self help -opas. Käsissäsi oleva kirja tarjoaa sinulle uudenlaisen näkökulman onnistua siinä, mikä on aiemmin vaikuttanut mahdottomalta. Samalla kirja on nauruhermoja kutkuttava ja poikkeuksellisen häpeilemätön tutkimusmatka kirjoittajan paradoksaaliseen maailmaan, jossa silmänkääntäjä paljastaa varjelluimmatkin salaisuutensa. 

Oma arvioni: Nuori ja menestynyt taikuri Miika Korkatti (s. 1992) on kulkenut pitkän ja vaikean tien kohti unelmiaan ja merkityksellistä elämää. Esikoiskirjassaan hän kuvaa rehellisesti niin kipupisteitään kuin huippuhetkiäänkin. Hänen tarinansa on osoitus siitä, että ihminen voi muuttua ja menestyminen on mahdollista, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Korkatti opastaa lukijoita oman kutsumuksensa etsimisessä kantapään kautta oppimiensa kokemusten kautta. Hän kehottaa muun muassa vahvuuksien hyödyntämiseen ja kaaoksen sietämiseen. Tie menestykseen ei useinkaan ole ruusuinen, mutta unelmiinsa uskoen ja tilaisuuksiin tarttuen moni asia voi muuttua mahdottomasta mahdolliseksi. 
"Miten voin erottaa unelmat, joiden eteen kannattaa taistella?"


Miikan tarina oli kaikessa rosoisuudessaan kiinnostavaa ja koskettavaa luettavaa. Kerronnan rehellisyys viehätti varsinkin, koska totuuden puhuminen ei ole aina ollut kirjoittajalle se luonnollisin valinta. Kirjan takakansitekstissä "mainostettua" hauskuutta en tarinasta kuitenkaan juurikaan tavoittanut. Kirjan perusvire oli mielestäni surumielinen, joskin loppua kohden jo hieman valoisampi: Aina on toivoa. 

Myönnän, että suhtauduin aluksi tähän kirjaan hieman ennakkoluuloisesti, kuten oikeastaan self help-kirjallisuuteen yleensäkin. Kun kirjoittajana on vieläpä taikuri, olin aluksi ikään kuin hieman varpaillani. En oikein tiennyt, mitä kirjalta odottaa, mutta uteliaana ihmisenä päätin tarttua teokseen, ja ihan hyvä niin. Voisin suositella kirjaa etenkin kaikille itseään etsiville nuorille. Miikan tarina voi toimia heille innostavana esimerkkinä ja kannustavana oppaana matkalla kohti unelmia. 

Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Saksankielinen alkuteos: Gehen, ging, gegangen (2015)
Suomentanut: Jukka-Pekka Pajunen
Sivumäärä: 421 s.

Vähäeleisen ravisuttava kuvaus itäsaksalaisen professorin ja afrikkalaisten pakolaisten kohtaamisesta, joka kasvaa yleisinhimilliseksi kertomukseksi, rajoista, muutoksista ja menetyksistä.

Oma arvioni: Romaani kuvaa Eurooppaa koettelevaa ajankohtaista pakolaiskriisiä viisaasti ja ihmisyyden monimuotoisuutta kunnioittaen. Kirjassa toistuu tärkeä kysymys:

"Minne menee ihminen, joka ei tiedä, minne hänen pitäisi mennä?"

Tämä kysymys mietityttää kiinnostavalla tavalla  sekä eläkkeelle jäänyttä professoria että Saksaan pyrkiviä afrikkalaisia. He kaikki etsivät tavallaan suuntaa elämäänsä ja heitä kaikkia yhdistää ainakin silloin tällöin myös voimakas ulkopuolisuuden tunne. Se on osoitus siitä, että rajat ovat edelleen tallella, vaikka muuri onkin murtunut jo kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä hyvin ja ajatuksia herättävästi kirjoitettu romaani kuvaa ihmisiä byrokratian rattaissa ja yksittäisen ihmisen pienuutta vallankäyttäjien edessä. Tuleeko jokaisen yksilöllinen tarina aidosti kuulluksi?  

Jos haluat lukea ajankohtaisen, vaikuttavan ja humaanin romaanin, lue Jenny Erpenbeckin (s. 1967) kirjoittama Mennä, meni, mennyt. Se ei jätä lukijaansa kylmäksi.