Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 + 7 – Levottoman ajan kirjeitä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Kjell Westön kirjeet on suomentanut Laura Beck
Sivumäärä: 332 s. 

Banaanilaatikkonostalgiasta aikamme riidanaiheisiin – avointa ja syvälle menevää ajatuksenvaihtoa elämän keskeltä. 

Keväällä 1997 nuori toimittaja Juha Itkonen haastatteli menestyskirjailija Kjell Westötä ja elätteli omia kirjoitushaaveitaan. 

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi kirjailijaa pohtii kirjeissään muistin olemusta, isyyttä, kulttuurista omimista, #metoota, hiihtoa, ilmastonmuutosta, musiikkia, kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Kirjeenvaihdon edetessä sävy muuttuu yhä avoimemmaksi ja luottamuksellisemmaksi. Käsittelynsä saavat myös kirjailijan työn varjopuolet, kateus, pettymykset ja pelot. Mutta myös sen onni: se on vapaata liikkumista ajassa, tilassa ja ihmismielessä. 

Oma arvioni: Olipa kiinnostavaa kirjeenvaihtoa kahden kirjailijan välillä. Pidin siitä, että kirjeissä teemat vaihtelivat tilanteiden mukaan ja veivät lukijan niin eri aikoihin kuin erilaisiin tunnelmiinkin. Koska olen lukenut sekä Itkosen että Westön teoksia ja pidän molempien kirjoista, miesten pohdinnat kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta olivat mielestäni erityisen kiinnostavia. Juha kirjoittaa asiasta näin: 

"Valoa kohti mutta varjoja unohtamatta, lause kerrallaan, päivästä toiseen." 

Muistelun rinnalla kirjeissä oltiin varsin hyvin kiinni myös tässä ajassa, sillä osansa saivat esimerkiksi Trump ja ilmastonmuutos. Monipuolisten aiheiden lisäksi minua kirjassa viehätti erityisesti se avoin rehellisyys, jolla Juha ja Kjell toisilleen ajatuksistaan ja tunteistaan kirjoittivat. Ajatustenvaihtoa olisi voinut lukea vielä enemmänkin, mutta niinhän se on, ettei mikään jatku loputtomiin, kuten Kjell seuraavassa lainauksessa kirjoittaa:

"Monet asiat jäävät käsittelemättä, monet asiat jäävät kesken, myös tärkeät asiat. Näin se vain menee: Elämässä jää paljon kesken, ja se koskee myös ajattelemista ja kirjoittamista."

Tätä elämänmakuista kirjeenvaihtokirjaa voin suositella ainakin kaikille kotimaisen kirjallisuuden ystäville. Ja miksei myös kaikille iseille, sillä isyyttäkin kirjeissä käsiteltiin varsin avoimesti vaikeitakaan tunteita kätkemättä. 


Kommentit