Marika Riikonen: Hevostytöt – Mikä saa ihmisen raahautumaan tallille vuodesta toiseen?

Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 248 s. 

Suomi on hevostyttöjen maa. Silti hevostytöistä ei ole juuri kirjoitettu tietokirjoja, toisin kuin ratsastuksesta, raveista ja hevosista itsestään. Hevostytöt esiintyvät lähinnä nuorten hevosromaaneissa.

Hevostytöt-kirja korjaa tämän epäkohdan ja nostaa parrasvaloihin kaikenikäiset ja -taustaiset hevostytöt ja -naiset. He saavat itse kertoa, mitä hevostyttöys on, miltä se tuntuu ja miten se muovaa ihmistä läpi elämän.

Kirjassa hevostyttöys ei tarkoita ikävaihetta vaan olemisen tapaa. Kun hevoshulluus iskee, tila on usein vakava ja pysyvä. Tallilla niskasta karisevat kaikki roolit ja odotukset ja muu maailma seisahtuu. Ja yhtäkkiä on kulunut viisi tuntia. Tai puoli elämää.

Oma arvioni: Kun huomasin, että hevostyttöydestä on kirjoitettu tietokirja, tiesin heti haluavani lukea sen - olenhan aikoinaan itsekin ollut hevostyttö. Kävin ratsastamassa ensimmäisiä kertoja isosiskon esimerkin innoittamana jo alle kouluikäisenä. Keikuin rohkeasti korkean mutta kiltin Pusu-hepan selässä. Vielä ala-asteikäisenä kävin säännöllisesti ratsastamassa muutaman vuoden ajan, kunnes toinen lonkkani kipeytyi niin pahasti, että ratsastukselle oli pakko sanoa hyvästit. Hevoskirjallisuutta luin kuitenkin edelleen innokkaasti ja vielä tänä päivänäkin katselen mielelläni niin este- kuin kouluratsastuskilpailujakin. Olen aina ihaillut uljaan hevosen ja ihmisen saumatonta ja helpon näköistä yhteistyötä, jonka tiedän vaatineen molemmilta osapuolilta paljon. Vaikka hevosharrastuksen jäljet tuntuvat kehossani koko loppuelämäni, olen kaikesta huolimatta iloinen siitä, että sain aikanaan kokea ratsastuksen tuomaa iloa, rentoutta ja vapauden tunnetta.  

Marika Riikosen kirjoittama tuore kirja valottaa hevostyttöyden ilmiötä kiinnostavasti ja monipuolisesti. Se etsii vastausta muun muassa siihen, mistä hevostytön identiteetissä on kysymys ja mitä se yksilöille merkitsee. Teos osoittaa, ettei hevostyttöys ole iästä kiinni, sillä se on enemmänkin tapa elää ja ajatella. Siksi hevostyttöys on usein identiteetti, joka ei juurikaan heilahda. Kirja käsittelee ajattelua avartavasti myös hevostyttöyteen liitettyjä stereotypioita. Tallimaailmassa kohtaavat samanaikaisesti avaruudellinen viisaus ja kurainen todellisuus. Riikosen mukaan hevostytöt on tehty vimmasta, hiestä ja rakkaudesta, Kirjassaan hän kuvaa rehellisesti sekä omia että toisten hevostyttöjen kokemuksia elämänmakuisesti kuvaten myös sitä, kuinka hevosteluun kuluu rahaa, eikä suuriltakaan suruilta voi välttyä. Mutta silti se on kaiken vaivan ja tuskan arvoista - ainakin jos todellisilta hevostytöiltä kysytään. 

Suosittelen Hevostytöt -kirjaa kaikille, jotka tunnustavat olleensa joskus tai ovat yhä ylpeästi hevostyttöjä. Itselleni kirja tarjosi lukuelämyksen rinnalla myös nostalgisen matkan lapsuuteni hevostallille ja maastoretkiin, joita en varmasti koskaan unohda...