Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos:  The Ministry of Utmost Happiness (2017)
Suomentanut: Hanna Tarkka
Sivumäärä: 478 s.


"Miten voi kertoa pirstaleisen tarinan?
Muuttumalla hiljalleen jokaiseksi.
Ei.
Muuttumalla hiljalleen kaikeksi."


Oma arvioni: Arundhati Roy (s. 1959) kuvaa mosaiikkimaisessa romaanissaan Intian hurjan talouskasvun sivuvaikutuksia: köyhien kärsimystä hyvinvoinnin kasautuessa kapealle keskiluokalle, kadulle hylättyjä lapsia ja joukkoraiskausten uhreja. Keskiössä on sekä maan kastijärjestelmä että eri uskontokuntien väliset valtataistelut. Itsenäisyyttä havittelevan Kashmirin maakunnan räjähdysherkkä poliittinen tilanne muodostaa puolestaan kehyksen tarinalle, joka saattaa lopulta yhteen kaksi ihmistä: korkeaan kastiin adoptoidun Tilon ja erilaisuutensa vuoksi marginaaliin pakotetun Anjumin. 

Romaani on samaan aikaan sekä unohtumaton rakkaustarina että ärhäkkä kannanotto. Lukuisista tarinoista muodostuneessa julmankauniissa kudelmassa vuorottelevat hienosti niin kyynel ja nauru kuin huudot ja kuiskauksetkin. Äärimmäisen onnen ministeriö vie lukijansa kerrassaan hurjalle ja värikylläiselle matkalle. Kerronta on upean moniäänistä ja taiturimaisen yksityiskohtaista. Kyseessä on kokonaisuus, jonka lukemista ei ihan heti unohda. Jos siis etsit teosta, joka jättää jäljen, tämä kirja on mielestäni erinomainen valinta. Kirja oli ollut hyllyssäni jo pitkään, mutta jostain syystä sain sen luettua vasta nyt. No, parempi myöhään kuin ei ollenkaan... 



Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!