Minja Koskela & Elina Tuomi: Toisin tehty - Keskusteluja koulusta

Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 206 s.


Miten koulusta tehdään entistä tasa-arvoisempi?

Suomalaista koulujärjestelmää ihaillaan ympäri maailmaa, ja paikallista koulutusihmettä käydään katsomassa ulkomailta asti. Peruskoulu on Suomen suurin tasa-arvoteko, mutta tasa-arvo ei tule itsestään, vaan sitä pitää vaalia. Viime vuosina kehitys ei ole ollut ainoastaan positiivista: koulut eriarvoistuvat, opettajat uupuvat ja oppilaiden entistä moninaisemmat taustat tulisi ottaa opetuksessa entistä paremmin huomioon. Tämä kirja on keskustelunavaus, jossa pohditaan, miten peruskoulun tasa-arvoa voitaisiin vahvistaa. 

Kuka saa opettaa? Mitä koulu voi oppia erilaisilta oppilailta? Miten alueellinen eriarvoistuminen näkyy koulujen arjessa? Mistä syntyy kunnollisen oppilaan muotti? Kenelle koulukirjat on kirjoitettu ja kuka saa viettää koulussa omia juhliaan? Entä millaiset arvot ohjaavat opetussuunnitelmia?

Ajankohtaiseen tutkimukseen nojaten ja omiin, tosielämän luokkahuoneanekdootteihin perustuen kirjoittajat hahmottelevat tulevaisuuden koulua, jossa tasa-arvo toteutuu entistä paremmin. Konkreettiset parannusehdotukset pohjaavat ajatukselle, joka lienee jokaiselle opettajalle tärkeä: Koulu kuuluu kaikille!

Oma arvioni: Maamme koululaitos on kulkenut pitkän matkan harvojen opinahjosta kaikkien kouluksi. Tässä uutuusteoksessa tarkastellaan kriittisesti sitä, kuuluko koulu kauniista kirjauksista huolimatta sittenkään vielä tänäänkään aidosti ihan kaikille, sillä syrjintä ja kiusaaminen ovat osa monien peruskoululaisten arkea. 

Kirjan keskeisin viesti opettajille on mielestäni se, että omaa toimintaa on reflektoitava jatkuvasti, jotta on mahdollista huomata muun muassa omat ennakkoluulonsa ja samalla päästää niistä vähitellen irti. Lisäksi kirjoittajien mukaan olisi todella tärkeää, että opettajien ja oppilaiden kokemukset huomioitaisiin entistä paremmin päätöksenteossa. Tasa-arvoisempaan kouluun kun voidaan päästä vain kaikkien osapuolten toimivalla yhteistyöllä,. Siinä myös oppilaiden vanhemmilla on tärkeä rooli.

Tämä ajatuksia herättävä ja pohdintoihin innostava teos on erinomaisesti kiinni tässä ajassa ja sen mukanaan tuomissa haasteissa - jopa kevään etäopetusjakso saa tarkastelussa osansa. Kirjaa on helppo suositella kaikille opetustyötä tekeville ja muillekin koulumaailman todellisuudesta kiinnostuneille. Tulen palaamaan kirjan teemojen pariin jossain vaiheessa tarkemmin. 

Mikko Vienonen: Paskahousu

 

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 320 s.

Harrin unelma on istua täysivaltaisena jäsenenä kotikaupunkinsa kulttuuriravintolan taiteilijapöydässä. Pyrkimyksiä Harrilta ei puutu, itsetuntoa kylläkin, ja yritykset kulttuurielämässä johtavat järjestään mielipuoliseen häpeään. Vika on pikkukaupungissa, siellä kukaan ei tunnu huomaavan Harrin potentiaalia.

Muutto Tampereelle ei tuo välitöntä autuutta. Opiskelu tuntuu turhalta, ja älykkökeikarit sieppaavat niin, ettei veri kierrä. Vaan viimein osuu kohdalle lottovoitto, Johanna, muusien muusa, ja Harri innoittuu rakastumaan ja kirjoittelemaan lehtiin. Taiteilijapöytä kutsuu! 

Paskahousu on vakava kasvukertomus, joka naurattaa sivu toisensa jälkeen. Harrin pää täyttyy pakonomaisesta itsevaarinotosta, halusta johonkin suurempaan ja pettymyksestä heti, kun sinne pääsee. Oikealla sysimisellä heikoinkin itsetunto voi kasvaa, mutta ei ole varmaa, ettei se kasva kieroon. 

Oma arvioni: Ei tämä Salosta kotoisin olevan Mikko Vienosen (s. 1963) esikoisromaani minua niin paljon naurattanut kuin kirjan nimen ja yllä olevan takakannen "lupauksen" perusteella odotin. Oli kirjassa toki hauskat hetkensä Ei liene yllättävää, että osuvat kuvaukset kirjoittamisen haasteista olivat itselleni kiinnostavinta luettavaa. Tarinan keskeinen viesti on mielestäni se, ettei oman tiensä löytäminen ole yksinkertaista ja suoraviivaista. Voikin kysyä, pitäisikö sen edes olla. Voisin suositella kirjaa nuoren miehen kasvusta ja itsetunnon kehittymisen problemaattisuudesta kiinnostuneille lukijoille. 

Tove Jansson: Katse horisontin yli - Sitaatteja luonnosta, merestä ja ihmisluonnosta

 

Kustantaja: WSOY
Toimittanut: Katariina Heilala
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 245 s.

"Näkyvyys on vapaa ja kaikki on niin kuin olla pitää."

Tove Janssonin valikoituja sitaatteja ja maalauksia luonnosta – ja ihmisestä sen keskellä.

Tove Janssonin kaunokirjallinen tuotanto pitää sisällään valtavan määrän luontokuvia ja -vertauksia. Luonto – erityisesti meri ja sen saaristo – oli Janssonille voimavara ja taiteellisen innoituksen lähde. Kuvatessaan valoa ja värejä, merta ja metsiä, säitä ja luonnonvoimia hän kiteytti jotain oleellista myös ihmismielen liikkeistä.

Oma arvioni: Tämä hieno sitaattikokoelma on kuvitettu Janssonin luontomaalauksilla, joten kirjan lukeminen on myös visuaalinen elämys. Suosittelen. Kannattaa muistaa myös tämän teoksen "sisarteos" Sanojen lahja (2017)


Ulla Anttila: Erityislapsen vanhempana - Voimavaroja hyvään elämään

 

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 160 s. 



Erityistä tukea tai hoitoa tarvitsevan lapsen tarpeet vaikuttavat merkittävästi lapsen vanhempien ja koko hänen perheensä elämään. Arjen kuormittavuus vaatii vanhemmilta paljon, ja omasta jaksamisesta on kiireessäkin tärkeä pitää huolta.

Ulla Anttilan teos kannustaa erityislapsen vanhempia oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja jaksamisen vahvistamiseen. Teos tunnistaa vanhempien kuormituksen moni-ilmeisyyden ja rohkaisee huolehtimaan tietoisesti omasta hyvinvoinnista sekä lapsen ja koko perheen oikeuksista.

Kun vanhemmat voivat hyvin, koko perhe voi paremmin. 

Oma arvioni: Ulla Anttilan uutuuskirja on tärkeä puheenvuoro erityislasten vanhempien jaksamisen ja koko perheen hyvinvoinnin puolesta. Se antaa äänen niille vanhemmille, joiden ääni valitettavan helposti unohdetaan. Lapsen saama diagnoosi on asia, joka vaatii sulattelua ja sopeutumista. Tämä prosessi on aina yksilöllinen. Samoin kuin se polku, jonka vanhemmat erityislapsensa kanssa kasvaessaan kulkevat. Vanhemmuus jo sinänsä on aina vaativa tehtävä, ja erityislapsen vanhemmuus on erityisen vaativaa - ja jatkuva taistelu lapsen oikeuksien puolesta ja loputon rämpiminen byrokratiaviidakossa voi tehdä siitä äärimmäisen kuluttavaa. Ei ole helppoa olla vaikkapa äiti, kuntouttaja ja asianajaja samanaikaisesti, vaikka juuri sitä erityislasten vanhemmilta usein odotetaan, jotta edes perusasiat sujuisivat ja  tuet ja palvelut pyörisivät. On ymmärrettävää, että jatkuva haku- ja valitusruletti turhauttaa ja uuvuttaa. Byrokratian kiemuroissa olisi todellakin keventämisen varaa. 

Pahimmillaan erityislapsen vanhemmuus käy siis ikään kuin työstä, vaikka vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus olla myös vammaiselle lapselleen ennen kaikkea vanhempia, samoin kuin erityiseksi diagnosoidun lapsen tulisi saada olla aina ensisijaisesti lapsi, ei diagnoosi ja erilaisten toimenpiteiden kohde. Anttila korostaakin kirjassaan juuri yksilöllisten tarpeiden ja vahvuuksien huomioinnin tärkeyttä sekä lasten että aikuisten kohdalla. Aikuisen kehitysvammaisen tyttären äitinä hän todella tietää, mistä puhuu. Vaikka kaikille sopivia voimaannuttavia keinoja on lähes mahdoton nimetä, lapset ja heidän kehittymisensä, vertaistuki sekä ystävien ja läheisten tuki nousivat teoksessa selkeästi esille. Ja lisäksi monet aivan tavalliset asiat, kuten riittävä uni, parisuhteen vahvistaminen ja oma aika. Anttila kirjoittaa kiinnostavasti myös itsemyötätunnosta ja tietoisesta läsnäolosta. 

Tätä helposti lähestyttävää ja omien voimavarojen pohdintaan rohkaisevaa kirjaa voin suositella lämpimästi kaikille erityislasten vanhemmille ja heidän kanssaan työskenteleville eri alojen ammattilaisille. Mielestäni tämä kirja haluaa antaa lukijalleen viestin siitä, että lapsen vammaisuuden ei tarvitse välttämättä olla paha trauma. Tilanne on harvoin toivoton, kunhan keskitytään vahvuuksiin ja nähdään mahdollisuuksia. Minusta tämä kiteytyy mainiosti myös seuraavassa sitaatissa:

"Tänään katson esikoistani ylpein ja tasapainoisin silmin. Kiitollisena totean, että meille annettiin mahdollisuus muuttua, tarttua erilaisiin tapoihin toimia ja kohdata erilaisuutta."


Thomas Erikson: Vastoinkäymiset ympärilläni - Kuinka kääntää vastoinkäymiset menestykseksi

 

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020
Ruotsinkielinen alkuteos: Omgiven av motgångar (2020)
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sivumäärä: 300 s.



Mitä tehdä, kun kaikki menee päin hemmettiä?


Idiootit ympärilläni -teoksen kirjoittaja Thomas Erikson kertoo, miten takaiskusta saa versomaan menestystä. Ongelmia töissä tai kotona, taloudellisia tappioita, rakkaussuruja, hulluja naapureita, riiteleviä ystäviä… Jokainen kohtaa välillä vastoinkäymisiä, jotka saavat elämän tuntumaan loppumattomalta ylämäeltä.

Vastoinkäymiset ympärilläni -teoksessa Erikson näyttää, että tunnelin päässä on valoa – eikä se koskaan ole vastaantuleva juna. Hyväntuulisella ja käytännönläheisellä tavallaan Erikson kertoo erilaisista tavoista kohdata haastavat tilanteet ja ottaa vastoinkäymisistä irti mahdolliset hyvät puolet.

Oma arvioni: Thomas Eriksonin tuoreen teoksen keskeisin sanoma tiivistyy mielestäni siihen, että olemme vastuussa tekemisistämme, tekemättä jättämisistämme sekä reaktioistamme toisten tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Hän muistuttaa lukijaa siitä, että tunnetta edeltää usein ajatus ja tunne puolestaan edeltää tekoa. Eriksonin mukaan jokainen voi olla oman tulevaisuutensa herra, päättää itse sen, millainen tulevaisuudesta muodostuu. Emme voi muuttaa muuttaa muita, mutta voimme muuttaa itseämme. No, tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty. 

Tosiasia on se, että vastoinkäymisiltä ei voi välttyä kukaan, ja olosuhteet rajoittavat jokaista meistä. Maailma nyt vain toimii niin. Mitä helpommin hyväksymme sen, että vastoinkäymiset ovat osa elämää, sitä helpommin siedämme elämäämme. Meidän kannattaa siis treenata elämän eteemme tuomien koettelemusten käsittelemistä. ja tarkkailla ajatuksiamme vastoinkäymisiin liittyen. Erikson opastaa asettamaan vastoinkäymiset mittasuhteisiin. Siten voimme huolehtia siitä, ettemme vaivu epätoivoon aina, kun elämä ei suju positiivisissa merkeissä. On hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, liittyikö kokemaamme vastoinkäymiseen myös jotakin myönteistä. Omasta kokemuksestakin tiedän, että usein näin tosiaan on.  On totta, että vastoinkäymiset pysyvät mielessä pitkään. Tilanteen tasapainottamiseksi Erikson kannustaakin laatimaan listaa onnistumisista. Saattaa olla, että ryhdyn itsekin pian tuumasta toimeen. 

Jos olet tutustunut Eriksonin aiempaan tuotantoon, löydät tästä uusimmasta kirjasta monia tuttuja elementtejä. Vaikka en uskokaan teoksen tarjoavan oikotietä onneen ja menestykseen, eikä kirjoittaja toki sellaista lupaakaan, suosittelen kuitenkin kirjan lukemista kaikille aiheesta kiinnostuneille. 

T. H. Hukka: ADHD-luuserin tarina

Kustantaja: BoD
Julkaisuvuosi: 2020

Kristian on hajamielinen ja levoton, eikä oikein osaa säädellä vireystilojaan. Elämä on mennyt vähän sivuraiteille; siis syrjään tavanomaiselta yhteiskunnalliselta uralta, mutta sille löytyy kyllä selityksensä. Ehkei tosin mikään viranomaisille läpimenevä selitys, mutta ainakin Kristian osaa selittää. Ja se omintakeinen selitys on noin 45 800 kertaa laajempi ja rikkaampi kuin pelkkä leimaava kirjainyhdistelmä, *ADHD.* Tässä tragikoomisessa, elämänmakuisessa tarinassa yhdistyvät kirjoittajan ammatillinen ja kokemuksellinen asiantuntijuus tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen pulmien kanssa selviytymisestä.

Oma arvioni: Romaanissa kuvataan värikkäästi ADHD-tyypin usein varsin kaoottista todellisuutta ja jqtkuvaa taiteilua tunteiden vuoristoradalla. Tämän tarinan keskeisin viesti on mielestäni se, ettei kenenkään pitäisi yrittää olla jotakin muuta kuin oikeasti on, ei vaikka hyväksytyksi tuleminen sitä usein tuntuu meiltä edellyttävän. Elämä kun on ihan riittävän haasteellista muutenkin - ja vieläpä riippumatta siitä, värittääkö sitä jokin diagnoosi tai ei. 



Tommy Tabermann: Eksymättä et löydä perille

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 128 s. 

 

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."


Oma arvioni: Tämä on hieno kokoelma Tommy Tabermannin rakastettuja runoja. Siinä kuljetaan rohkeasti ja uteliaasti elämänpoluilla sen iloissa ja suruissa valaen uskoa siihen, että elämä kyllä kantaa. 

"Yksikään unelma ei milloinkaan halua jäädä unelmaksi."

 

Yritän muistaa tämän, kun kuljen haparoiden omia unelmiani kohti. 

 

 

 

Ulla Feldscher: Rakas, tiesitkö että olen psykopaatti

 
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 139 s. 


Kun kumppani ei ole sitä, mitä luulit

Tositarina naisesta, joka rakastuu hurmaavaan herrasmieheen. Kun hän luulee tuntevansa miehen, hän uskaltaa antautua suhteen vietäväksi. Julma totuus alkaa paljastua häämatkan jälkeen ja se uhkaa hajottaa naisen henkisesti kappaleiksi. Haluaako hän edes tietää totuuden rakastamastaan miehestä?

Oma arvioni: Kirja on tositapahtumiin perustuva kertomus siitä, kuinka rakkaus tekee sokeaksi. Ihastuksensa kohteesta ei edes halua huomata mitään epäilyttävää. Ei vielä silloinkaan, kun valehtelu ja lupausten pettäminen toistuvat useita kertoja, ja mieleen hiipii ajatus siitä, voisiko olla kysymys siitä, ettei miehellä ole lainkaan empatiakykyä eikä hän tunne syyllisyyttä. Sellaisen ihmisen kanssa eläminen olisi kyllä kamalaa, joten kirjan luettuani voin olla varsin tyytyväinen siihen, etten ole parisuhteessa...

Jos aihe kiinnostaa, on tarina lukemisen arvoinen. Jos aihe koskettaa omakohtaisesti, saattaa lukukokemus olla osittain rankka mutta uskoakseni myös voimaa antava. Selviytyminen ei ole helppoa, mutta kuitenkin mahdollista. 



Fredrik Backman: Mummo sanoo hei ja anteeksi

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Ruotsinkielinen alkuteos: Min mormor hälsar och säger förlåt (2013)
Suomentanut: Riie Heikkilä
Sivumäärä: 462 s.

Tavallinen romaani epätavallisista ihmisistä, tai päinvastoin.

Elsa on seitsemän ja erilainen kuin muut - tai "kypsä ikäisekseen", kuten ihmiset sanovat, kun tarkoittavat, että hän on outo. Mummo on seitsemänkymmentäseitsemän ja nero - tai "pirteä ikäisekseen", kuten ihmiset sanovat, kun tarkoittavat, että hän on hullu. Mummo on Elsan rakkain ja ainut ystävä. Kun mummo kuolee, hän jättää jälkeensä kirjeitä, jotka Elsan pitää toimittaa perille. Alkaa suuri seikkailu täynnä outoja käänteitä ja eriskummallisia ihmisiä. 

Oma arvioni: Tämä romaani on herkkä tarina pienen tytön ja hänen isoäitinsä suhteesta. Se on koskettava kuvaus erilaisuudesta ja rohkeudesta. Se on hieno kunnianosoitus ihmisten omaperäisyydelle ja elämän yllätyksellisyydelle. Kirjaa lukiessa tulee miettineeksi, mikä onkaan lopulta normaalia ja mikä ei. Vaikka tarina on osittain surullinen, on siinä kuitenkin mukavasti myös nasevaa huumoria. Tämä kirja saattaakin siis sekä itkettää että naurattaa. Suosittelen. 

Markku Ropponen: Hautaustoimisto Wähähappinen

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 346 s.


Vähähappisen kyläkirjasto kutsuu Onni Mäihälän vieraakseen. Perillä kuulijoita on kolme: jörö kirjastohoitaja, sekakäyttäjän näköinen varttihampuusi sekä huivipäinen mummo, joka ei taida tietää missä on. Patterin vieressä lojuu Onnin esikoiskirjan päähenkilö, veltto luppakorvainen Vauhkonen.

Reissu ei silti ole turha. Hautaustoimisto Wähähappinen tarvitsee apua saadakseen multiin kotipuolen suuren pojan, Avuttomien solistin Veke Kukkuraisen, ja pian Onnin kekseliäisyyttä tarvitaan makaaberissa tilanteessa jos toisessakin. Koska esimies on estynyt, Onnin perehdyttää hienotunteisesti alan saloihin toimiston maskotti, kissa Tuonela.

Hurttihauska uutuus Koirapuistoromaanin tekijältä.

Oma arvioni: Tässä veijariromaanissa tassutellaan mukavan leppoisasti muun muassa Paasilinnan ja Huovisen jäljissä. Ainakin minua jo nimetkin naurattivat ja kirjan nelijalkaiset sankarit olivat minusta ihastuttavia. Tätä romaania onkin helppo suositella kaikille eläinrakkaille veijaritarinoiden ystäville, jotka eivät suhtaudu elämään turhan ryppyotsaisesti. 


 

Petja Lähde: Ilon kaava

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 204 s.


Päiviö ja hänen kuolemansairas kaksoisveljensä Pyy Salo lähtevät Hailuotoon tapaamaan kauan sitten kadonnutta isäänsä. Ilon kaava on hyvänmielen railroad trip -romaani, jossa vakavuus on huumorin ydin ja elämä on nauru. 

Oma arvioni: Veljesten elämät ovat kulkeneet eri latuja, Pyryn sairaalassa ja Päiviön oravanpyörässä. Romaanissa heidän traagisista elämänkohtaloistaan kerrotaan kepeällä otteella ja lempeän huumorin värittämänä. Tekstissä olevat aforismimaiset kiteytykset ovat erityisen mukavaa luettavaa. Suosittelen.