Herman Koch: Suomen päivät

 

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2020
Hollanninkielinen alkuteos: Finse dagen (2020)
Suomentanut: Antero Helasvuo
Sivumäärä: 328 s.

Kochin tarkka psykologinen katse kohdistuu tällä kertaa häneen itseensä.

19-vuotias Herman Koch päättää lähteä mahdollisimman kauas kotoaan Amsterdamista ja valitsee määränpääkseen kaukaisen Pohjois-Karjalan. Kochin äiti on hiljattain kuollut, ja poika haluaa paeta isäänsä ja tämän uutta naisystävää, mennyttä ja tulevaisuuttakin. 

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Herman on taas Suomessa ja törmää sattumalta runokokoelmaan, jossa kuvaillaan täsmällisesti hänen päiviään Pohjois-Karjalassa. Hän päättää ottaa menneisyytensä lähempään tarkasteluun, tutkii muistojaan ja pohtii, miten kertoa kaikesta tosiasioita vääristelemättä. 

Suomen päivät on syvältä viiltävä romaani surusta, kasvamisesta ja siitä, mistä on helpottavaa puhua - ja myös siitä, mistä olisi helpompaa vaieta. 

Oma arvioni: Päädyin lukemaan tämän Herman Kochin (s. 1953) uutuusromaanin pelkästään kirjan nimen perusteella, ja myönnän yllättyneeni aika tavalla, kun kyseessä ei ollutkaan trilleri, vaan oikeastaan omaelämäkerrallinen muisteluteos. Toisin kuin Kochin teoksissa yleensä, tällä kertaa  kirjan henkilöt olivat itse asiassa kaikessa inhimillisyydessään varsin miellyttäviä oikeastaan vain yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Elämäänsä suuntaa ja merkitystä etsineen nuoren miehen "pakomatka" suomalaiselle maaseudulle alkoi talvella vuonna 1973 ja myöhemmin liikuttiin muun muassa Turun kirjamessuilla vuonna 2018. - kiinnostavissa ympäristöissä siis. 

Minua ärsyttää joskus eri aikakausien välillä "hyppiminen", mutta tässä kirjassa se on toteutettu varsin onnistuneesti. Romaani piti hyvin otteessaan, ja kipeitäkin asioita päähenkilön elämästä esiin tuonut tarina herätti miettimään, mitä ihminen lopulta elämästään muistaa ja mitkä asiat ovat puolestaan kenties vaipuneet syystä tai toisesta unohduksiin.