Pablo Neruda: Andien mainingit

 

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2005, 9. painos
(1. suomenkielinen painos ilmestyi 1972)
Suomentanut: Pentti Saaritsa
Sivumäärä: 176 s.

"Minä pidän kirjoista, runoilijan työn tuuheista aineksista, kirjallisuuden metsästä, minä pidän kaikesta, jopa kirjojen kansista, mutta en koulukuntien etiketeistä. Haluan kirjat ilman koulukuntia ja etikettejä, kuten elämänkin."

Rakastettu chileläinen runoilija Pablo Neruda syntyi 1904 ja kuoli vuonna 1973 vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Chilen oikeistokaappaus oli surmannut hänen läheisen ystävänsä presidentti Salvador Allenden. Niin runoissaan kuin muussakin toiminnassaan Neruda puolusti kiihkeästi vapautta, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. 

Neruda halusi kirjoittaa epäpuhdasta runoutta, sillä "joka pakenee huonoa makua, lipeää liukkaalla jäällä". Hän halusi kirjoittaa runoutta, jota kaikki voivat ymmärtää ja joka sisällyttää piiriinsä kaiken. Rakkaus, intohimo, yksinäisyys ja karut kuvaukset valtamerestä ja vuoristosta ovat Nerudan runouden keskeisiä aiheita, mutta hän ei karttanut myöskään arkisia aiheita: Neruda kirjoitti muun muassa oodin halkojen tuoksulle. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.

Andien mainingit sisältää suomennosvalikoiman Pablo Nerudan runoja vuosilta 1921–1937 kokoelman Canto general (1950) ja runoja vuosilta 1954–1969. 

Oma arvioni: Andien mainingit on monipuolinen kokonaisuus, joka esittelee lukijalle niin luontoa rakastavan runoilijan kuin tarkkanäköisen yhteiskuntakriitikon. Monet kuuluisat henkilöt ja arkiset asiat ovat saaneet omat oodinsa. Runoissaan Neruda puhuttelee sekä runojensa kohteita että lukijoitaan. Hän puhuu vahvasti ja tunteita säästelemättä ihmisyyden puolesta ja kolonialismia ja ihmisten sortoa vastaan. Tämä käy mielestäni hyvin ilmi myös seuraavasta katkelmasta: 


”Ja on niin paljon muutakin, maan pinta
joka yhdistää meitä tällä halutulla pallolla,
kaikki se saa minut toistamaan
että me purjehdimme samassa aluksessa:
pöyhkeys voi upottaa sen:
lastatkaamme se leivällä ja omenilla,
lastatkaamme se mustilla ja valkoisilla,
lastatkaamme se ymmärryksellä ja toivolla.”


Neruda kirjoitti aiheista, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänä päivänäkin, joten runojen ystäville tämä kokoelma antaa yhä paljon ajateltavaa. Pablo Neruda halusi opettaa meille jotakin, ja niin hän on runoillaan varmasti tehnytkin.