Tiia Trogen: Positiivinen kasvatus
 |
Kustantaja: PS-kustannus Julkaisuvuosi: 2020 Sivumäärä: 302 s. |
Lapsi ei opi uusia taitoja komentamalla ja rangaistuksin. Siten saamme aikaan vain loputtomia valtataisteluja, jotka usein johtavat lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen. Tottelemisen sijaan voisimme opettaa lasta ajattelemaan itse ratkaisuja hankaliin tilanteisiin.
Positiivisen kasvatuksen ydin on lapsen empaattinen kohtaaminen. Empatia on lapsen hyväksymistä sellaisena kuin hän on – vielä asioita opettelevana ja parhaansa yrittävänä. Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi sekä saa tarpeeksi läheisyyttä, hän voi paremmin. Myös kuormittavat konfliktitilanteet vähenevät, kun lapsi kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi.
Käytännönläheinen ja lempeä teos opastaa kasvattajia ja vanhempia toteuttamaan positiivista kasvatusta arjessa. Kirja antaa työkaluja, joiden avulla voi lisätä lapsen ja aikuisen yhteyttä, opettaa hyvinvointi- ja tunnetaitoja sekä puuttua rakentavasti ei toivottuun käyttäytymiseen.
Oma arvioni: Tämän selkeän ja lukijaystävällisen kirjan luettuaan jokainen kasvattaja on varmasti sisäistänyt positiivisen kasvatuksen perusajatukset. Positiivinen kasvatus on lapsilähtöistä ja aikuisjohtoista sekä laaja-alaista, johdonmukaista ja pysyvää toimintaa. Tarkoituksena on opettaa lapsi ajattelemaan ja oivaltaan itse, millainen käytös on milloinkin toivottavaa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu kuin taikaiskusta. Mutta onneksi kirjassa esitellään viiden askeleen malli, jonka avulla lasta voidaan ohjata ja tukea löytämään konfliktitilanteissa ulkoiselle käyttäytymiselleen sisäinen syy.
Ennen kuin kannattaa tutustua tarkemmin lapsen ei-toivottuun käyttäytymiseen puuttumiseen, tulee jokaisen kasvattajan miettiä ja tarkkailla omaa toimintaansa niin lapsen kanssa kuin erilaisissa tilanteissa yleisemminkin. Lapsi nimittäin ”oppii” paljon aikuisilta ihan vain esimerkin kautta. Kirjassa puhutaan muun muassa yhteyden merkityksestä ja lapsen kunnioittamisen tärkeydestä. Hyvinvointitaidoilla on tärkeä rooli positiivisessa kasvatuksessa, mutta ei niitä ole syytä aikuistenkaan omassa arjessaan unohtaa – pikemminkin päinvastoin.
Tiia Trogen puhuu tuoreessa teoksessaan siitä, kuinka olemme vähitellen siirtyneet pelolla kasvattamisesta rakkauspohjaiseen kasvatukseen, kun olemme ymmärtäneet sen, että lapsi kaipaa ennen kaikkea oppimista eikä keppiä. Kirjoittajan tavoin minäkin uskon siihen, että positiivisella ja yksilölliset luonteenvahvuudet huomioon ottavalla kasvatuksella on mahdollista saada jokainen lapsi kukoistamaan. Siksi toivoisin tämän kannustavan ja optimismia huokuvan kirjan löytyvän ihan jokaisen kasvattajan työkalupakista. Suosittelen sen lukemista lämpimästi kaikille positiivisesta kasvatuksesta kiinnostuneille.