31 joulukuuta 2020

Miika Nousiainen: Pintaremontti

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 367 s.

Näen sukulaisten silmistä saman ajatuksen: eikö tuo raukka ole vieläkään löytänyt kumppania?

Sami Heinonen etsii elämänsä naista uupumatta ja keinoja kaihtamatta. Hänellä on ilmiömäinen kyky sotkea asiansa umpisolmuun. Pian Sami saa myös rikollisjengin peräänsä ja joutuu piileskelemään ystävänsä asunnossa salaa lähipiiriltään. Sillä Heinosten suvussa ei vaikeista asioista puhuta. 

Riemastuttava komedia hyvinvointi-ihmisten pahoinvoinnista. 

Oma arvioni: Uudessa romaanissaan Nousiainen kuvaa elämänmakuisesti ja lempeän humoristisesti erilaisten ihmisten kamppailua oman elämänsä kipupisteiden kanssa. On unelmia perheidyllistä ja loputtomalta tuntuvaa yksinäisyyttä ja yksinhuoltajaisän arkitodellisuutta. Pintaremontti on myös koskettava tarina perheestä, jossa tunteita ei ole juuri näytetty eikä isoistakaan asioista avoimesti puhuttu. Mutta kenties vieläkään ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta. Ehkä tämänpäiväiset haaveet voivat toteutua huomenna, tai ainakin ensi vuonna. 

Jos etsit hyvänmielenromaania, jossa annetaan tilaa niin itkulle kuin naurullekin, Pintaremontti on hyvä valinta. Itselleni se oli tämän kirjavuoden 240. luettu kirja. Suosittelen. 

30 joulukuuta 2020

Cecilia Samartin: Kolibri

 

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: Colibri (2020)
Suomentanut: Susanna Paarma 
Sivumäärä: 319 s.

Kun kahden ihmisen yhteydessä on maagista voimaa

On myrskyinen aamuyö Los Angelesissa. Rannikkovartijana työskentelevä Pete Murphy aloittaa työvuoronsa kuin minkä tahansa muun partioimalla sataman vesillä parhaan ystävänsä Alin kanssa. Vuoron jo lähentyessä loppuaan väsyneet miehet saavat hälytyksen: joku on hypännyt Vincent Thomas -sillalta myrskyävään mereen. 

Miehet lähtevät uhkarohkeaan pelastusyritykseen. Pete riskeeraa kaiken hyppäämällä hyiseen mereen ja onnistuu vetämään sieltä ylös nuoren naisen, juuri ja juuri hengissä. Vaikka Pete saa naisen pelastettua, tapahtuma tuo pintaan muistoja, joita Pete on juossut karkuun koko elämänsä. 

Ujo ja herkkä Bethany Franco on saanut tarpeekseen perheestään. Etsiessään totuutta Bethany on päätynyt sellaisten vastausten äärelle, joita hän ei olisi halunnut tietää. Kohtalokas hyppy tuntemattomaan johdattaa Bethin ja Peten yhteiselle matkalle, jonka päässä siintää toivo ja anteeksianto.

Oma arvioni: Olen pitänyt Samartinin koskettavista tarinoista kovasti, mutta jostain syystä tällä kertaa jotakin kuitenkin puuttui. Henkilöhahmot jäivät etäisiksi ja psykologinen ulottuvuus vähäisemmäksi kuin Samartinin teoksissa yleensä. Kyllä romaani ihan luettava oli, mutta se ei kuitenkaan sykähdyttänyt. 


29 joulukuuta 2020

Maria Pettersson: Historian jännät naiset – Merirosvoja meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja

 

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 502 s.

Näistä naisista ei kerrottu historian tunneilla.

Odotettu tietokirja tutustuttaa yli sataan voimanaiseen, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan mutta joista harva on kuullut. 

Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurai-soturilla? He olivat kaikki naisia.

Historian jännät naiset marssittaa esiin liudan kiinnostavia naisia, jotka ovat jääneet suurmieshistorian varjoon: kiinnostavia, uskomattomia, kauheita, törkeitä, sankarillisia ja ennen kaikkia jänniä persoonia. Heidän elämäntarinansa saavat lukijan haukkomaan henkeä ja kysymään: miksi en ole kuullut heistä aiemmin?

Oma arvioni: Tämän kirjan lukeminen oli samaan aikaan sekä hämmentävä että hämmästyttävä kokemus. Hämmentävä siksi, että olin kuullut tai lukenut ennen vain muutamista näistä tässä kirjassa esitellyistä aikansa voimanaisista, jotka taistelivat rohkeasti oikeuksiensa ja paremman tulevaisuuden puolesta. Kirja on melkoinen tietopaketti, mutta kustakin naisesta kirjoitetut tekstit ovat kuitenkin sopivan mittaisia luettavaksi vaikkapa mukavina "välipaloina". Petterssonin kokoamat lyhyet elämäntarinat veivät lukijansa mielenkiintoiselle aika- ja kulttuurimatkalle historian jännien naisten seuraan myös varjoisille poluille. Tällaisia värikkään informatiivisia tarinoita olisi lukenut mielellään jo historiantunneillakin. Onneksi historiaan tutustuminen ei ole kuitenkaan koskaan liian myöhäistä.   

Jos monenlaisten naisten historia kiinnostaa, tähän silmiä avaavaan kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Suosittelen kovakantista teosta, sillä kirjan e-kirjaversiosta puuttuvat valitettavasti kaikki kuvat. Voihan kirjan henkilöiden kuvia toki googlettaa, mutta silti... 

28 joulukuuta 2020

Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 296 s.

Lapsena Tuomas Kyrö halusi olla ammattirikollinen, jääkiekkoilija tai roskakuski. Ala-asteen opettajan mielestä Kyröstä ei tulisi koskaan yhteiskunnan täysivaltaista jäsentä. Ennustus oli lähellä toteutua. Armeijassa Kyröllä todettiin sopeutumishäiriö. Sitä hoitaakseen hän on kirjoittanut 26 kirjaa. Kyrön kirjoja on myyty jo yli miljoona kappaletta ja varastettu muutama. 

Kirjoituskonevaras näyttää maailman Tuomas Kyrön silmin. Tarina kulkee päähenkilön mukana hevimusiikista Veikko Huoviseen, köyhyydestä rikkauteen, syntymästä kuolemaan. Kohtuuttomista tilanteista noustaan kiukulla ja naurulla, ja päällimmäiseksi jää aina virnistys elämälle.

Oma arvioni: 

"Kirjoitan. Että joku kiinnostuisi muista kuin itsestään. Yksin elämä on turhaa."

Kirjassa Kyrö kuvaa rönsyillen ja elämänmakuisesti tietään syrjäytymisvaarassa olleesta nuoresta suosituksi kirjailijaksi. Kyrön tarina on osoitus siitä, kuinka suuri merkitys opettajan sanoilla voi keskenkasvuiseen yksilöön olla, sekä hyvässä että pahassa. Vaikka kirja on ennen kaikkea viihdyttävä ja hauska, riveiltä ja niiden väleistä on luettavissa vakavampiakin asioita ja teräviä havaintoja yhteiskunnasta. Olen syntynyt samana vuonna kuin Kyrö, joten kirja tarjosi minulle myös nostalgisia muistoja lapsuusvuosilta. Mielensäpahoittajan, josta on tullut yksi kirjallisista suosikkihahmoistani, taustaa kirjassa valotetaan perusteellisesti. Lisäksi kirjassa ollaan kiinni juuri tässä ajassa, sillä osansa saavat niin korona kuin Donald Trumpkin. 

Vaikka kirjan poukkoileva rakenne ja tavallisen tekstin välissä olevat suurikokoiset sitaatit hieman häiritsivätkin, viihdyin Kyrön veijarimaisen kerronnan ja tarkkanäköisten havaintojen parissa erinomaisesti. Jos kirjailijan työ kiinnostaa, on se mielestäni jo riittävä syy Kirjoituskonevarkaan lukemiseen. Jos haluat tietää, mitä yhteistä on pienokaisella ja joulukinkulla, kirjoituskonevaras kertoo senkin. =D


24 joulukuuta 2020

Barak Obama: Luvattu maa

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: A Promised Land (2020)
Suomentaneet: Seppo Raudaskoski, Kyösti Karvonen & Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 879 s.

Uskomaton tarina nuoren miehen kasvusta ja tiestä vapaan maailman johtajaksi​

Barack Obaman hätkähdyttävän henkilökohtainen kuvaus poliittisesta opintiestään ja ensimmäisestä virkakaudestaan presidenttinä. ​

Kirja kertoo miten yksi mies tarttui historian haasteeseen ja kohtasi muutosten ja mullistusten aikakauden. Obama johdattaa lukijan soikeaan virkahuoneeseensa sekä keskelle kuumia ja keskeisiä kansainvälisiä kriisejä ja tapahtumia. ​

Kirja sisältää kertomuksen Barack ja Michelle Obaman yhdessä kulkemasta tiestä.​

Vuoden merkittävin kirja!

Oma arvioni: Tämä Barak Obaman muistelmien ensimmäinen osa on melkoinen järkäle. Lähes 900 sivuun mahtuikin paljon kaikenlaista ja ennen kaikkea politiikkaa. Jopa yksityiskohtaiset kuvaukset Yhdysvaltojen sisäpolitiikasta olivat kiinnostavaa luettavaa, vaikka hieman vähäisempikin tarkkuus olisi mielestäni monin paikoin riittänytkin. Kiinnostukseni pysyi kuitenkin hyvin yllä loppuun asti. Tämä osoittaa minusta hyvin sen, että loistavana puhujana tunnettu Barak Obama on myös varsin taitava kirjoittaja. No, hän on lapsesta asti ollut myös innokas lukija, jolle kirjat tarjosivat pakopaikan, joten tämä ei liene kovinkaan yllättävää. 

Obaman kuvaukset eri maiden päättäjistä olivat analyyttisia ja mielenkiintoisia ja ajatukset omista epäonnistumisista avoimen itsekriittisiä. Ystävistään, avustajistaan, vaimostaan ja tyttäristään mies puhuu suurella rakkaudella. Kirjasta löytyi myös huumoria. 

Obama haluaa oman erikoisen tarinansa innoittamana kannustaa nuoria uskomaan itseensä ja korottamaan äänensä tehdäkseen osaltaan maailmasta entistä paremman paikan. Lapsena koetun ulkopuolisuuden ja "outouden" ei todellakaan tarvitse määrittää yksilön loppuelämää. 

Tulen lukemaan mielelläni myös myöhemmin julkaistavan muistelmien toisen osan, joka valottaa vuosia 2012 - 2016. 

22 joulukuuta 2020

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on – Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat

 

Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: Twas The Nightshift Before Christmas  (2019)
Suomentanut: Ari Jaatinen
Sivumäärä: 134 s.


Joulu tulee, kuusi on koristeltu, kinkku otettu sulamaan, kaikilla on vapaata – ainakin melkein kaikilla. 

Kolme yövuoroa jouluun on sukeltaa nuoren lääkärin hyvin salaisiin ja hyvin todellisiin päiväkirjamerkintöihin. Se paljastaa mitä kaikkea hauskaa, ällöttävää ja puistattavaa voi tulla vastaan sairaalatyössä joulusesonkina – kun jouluvauvoja ja -palloja täytyy auttaa pois paikoista, joihin ne ovat jääneet jumiin. 

Oma arvioni: Tällä hulvattomalla kirjalla aloitin tämänvuotisen joululomani. Jos etsit erilaista joulukirjaa, tässä on hyvä vaihtoehto. Ainakin siinä tapauksessa, ettet kammoa realistisia sairaalajuttuja tai pyörry jo erivärisistä eritteistä lukiessasi. Osaa tapahtumista on kyllä vaikea uskoa oikeasti tapahtuneiksi, mutta Kay on todellakin entiseltä ammatiltaan lääkäri ja nähnyt työssään kaikenlaista. Ihmisille nyt vaan sattuu ja tapahtuu niin sairaalassa kuin sen ulkopuolella koko ajan jotakin, myös jouluna. 

S
euraavan "suosikkisitaattini" myötä toivotan sinulle kirjaisaa joulunaikaa:

”Täydet pisteet nukutuslääkärille, jonka rintamerkissä luki: ”Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu”.

 P.S. Lue myös tämä


18 joulukuuta 2020

Heikki Herlin: Tuollapäin on highway

 

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 240 s.

Vuonna 2017 edesmenneestä Niklas Herlinistä puhuttiin, oletettiin ja satuiltiin kaikenlaista. Varmaa on ainakin se, että hän oli vanhempiensa lapsi ja lastensa isä. Heikki Herlinin teos Tuollapäin on highway on yhden aikuisen lapsen kirja ainoasta isästään.

Herlin ei kirjoita elämäkertaa, vaan luo subjektiivisen muotokuvan Niklaksesta, itsestään ja yhteiskunnasta. Minkälaiset eväät Niko sai omasta lapsuudestaan, mitä vastaan hän kapinoi, mistä pääsi irti? Millaista on kasvaa epätietoisena siitä, onko maaseudulta vai pääkaupungista, tai aikuistua Suomen ja Yhdysvaltojen välissä? Kuinka työ lehdistön palveluksessa muutti lähtemättömästi Nikon kuvaa itsestään? Ja kuinka pojasta, jolla oli vähintäänkin ongelmallinen isäsuhde, tuli niin hyvä isä?

Tuollapäin on highway on henkilökohtainen, analyyttinen teos sukupolvista, sukurasitteista ja perheestä. Herlin yhdistää taidokkaasti suuria linjoja ja pieniä, merkityksellisiä yksityiskohtia. Hän kirjoittaa yhtä terävästi yhteiskunnasta kuin koskettavasti kaipuusta, kun yksi rakas ihminen on poissa.

Oma arvioni: Kyseessä ei ole perinteinen elämäkerta, vaan subjektiivinen muisteluteos. Tapahtumat eivät etene kronologisesti, mikä aluksi hieman hämmensi, mutta kiinnostavat episodit veivät kuitenkin helposti mukaansa. 

Itselleni kiinnostavinta luettavaa oli kehitysvammaisuuden tarkastelu ja ihmisten erilaisten suhtautumistapojen kuvaus. Jäin miettimään, opitaankohan vammaisuutta koskaan näkemään yleisesti vain yhtenä yksilön ominaisuutena. Jokainen ihminen kun on aina paljon muutakin kuin diagnoosinsa. Vaikka esimerkiksi Downin oireyhtymä näkyy ulospäin, onko ihminen aina nähtävä ensisijaisesti vammansa kautta? Mielestäni Heikki Herlin osoittaa kirjassaan hyvin, ettei tällainen erilaisuuden korostaminen ole välttämätöntä. 

17 joulukuuta 2020

Maria Mäkelä, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola & Tytti Rantanen (toim.): Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudessa

 

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 342 s.

Sisältää vaarallisia kertomuksia

Aina on kerrottu tarinoita, mutta sosiaalisen median aikakaudella puhutaan jo tarinataloudesta. Itkettävillä ja inspiroivilla kokemustarinoilla myydään mitä vain suklaasta herätysliikkeisiin. Tarinankerronnan paineet saavat poliitikkojen, journalistien ja viranomaisten kompassin sekaisin. Välillä jäljitellään pienen ihmisen somepäivityksiä, välillä kristillisiä kääntymyskertomuksia.

Kertomuksen vaarat - kriittisiä ääniä tarinataloudessa avaa tarinallisuuden ongelmia ja koluaa sen syövereitä bisneksessä, mediassa, kulttuurissa ja muussa julkisuudessa. Kirja haastaa aikaamme määrittävän tarinankerronnan ihannoinnin ja nakertaa sitä kirpeällä kertomuskritiikillä. 

Kirjan toimittajat ovat eturivin narratologeja. Heidän lisäkseen teoksessa ääneen pääsee nimekäs joukko tarinankerronnan asiantuntijoita. Nämä yhdessä pohtivat viisasta kysymystä: millaisia kertomuksia sitten pitäisi kertoa?

Oma arvioni: Tämä kertomuskriittinen tietokirja tarkastelee monipuolisesti 2000-luvun tarinoita. Sen tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta tarinoista ja niiden vaikutuksista maailmankuvaamme. Teoksessa päähuomio on siinä, miksi eri tarinoita kerrotaan. Teos auttaa lukijoita navigoimaan kertomusten monenkirjavassa meressä ja suhtautumaan niihin oikealla tavalla. Vaikka Kertomuksen vaarat -teosta voi pitää journalisteille suunnattuna oppaana, uskon siihen tutustumisesta olevan hyötyä kaikille tarinoista - ja myös niiden vaaroista - kiinnostuneille. Se on mielestäni erinomainen "lääke" tarinasokeuden torjuntaan. 

Oli kiinnostavaa tutustua kertomuksissa usein toistuviin mallitarinoihin ja pohtia kirjoittajien kanssa niin kirjailijan roolia tarinataloudessa kuin lääketieteellisiin tarinoihin liittyviä eettisiä ongelmiakin. Varmaa on, että jatkossa tulen suhtautumaan tarinoihin eri konteksteissa aiempaa kriittisemmin, vaikka haluan toki nauttia monenlaisista kertomuksista ja tarinoista myös tulevaisuudessa. Ja aion edelleen kirjoittaa. 

15 joulukuuta 2020

Harvey Ratner & Denise Yusuf: Lasten ja nuorten ratkaisukeskeinen ohjaus ja neuvonta

 

Kustantaja: Lyhytterapiainstituutti
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: Brief Coaching with Children and Young People. A Solution Focused Approach (2015)
Suomentanut: Susanna Tuomi-Giddings
Sivumäärä: 214 s.

Ratkaisukeskeinen ohjaustyö on vaikuttava tapa auttaa lapsia ja nuoria voittamaan ongelmia ja lisätä heidän hyvinvointiaan ja yhteistyökykyään. Se on voimavaralähtöinen ja tulevaisuussuuntautunut menetelmä, joka tukee nykyistä näkemystä lasten ja nuorten kasvun tukemisesta. 

Kirjoittajat kuvaavat käytännöllisen työskentelytavan, jonka avulla työntekijät voivat auttaa lapsia ja nuoria löytämään itse ratkaisut ongelmiinsa. Menetelmässä siirretään huomio ongelmista itse asetettuihin tavoitteisiin sekä keinoihin, joiden avulla nuorta asiakasta voidaan tukea asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Kirjan lukuisten tapausselostusten avulla lukija saa helposti käsityksen siitä, miten erilaisia lapsia ja nuoria voidaan tukea ja auttaa ratkaisukeskeisen työotteen avulla. Kirjassa on myös selostettu huolella keinot, joiden avulla voidaan rakentaa yhteistyösuhde niiden lasten ja nuorten kanssa, jotka ensi alkuun vaikuttavat motivoitumattomilta ja haluttomilta saamaan tilanteeseensa ulkopuolista apua.

Kirja tarjoaa runsaasti hyödyllisiä työkaluja niille, jotka kohtaavat työssään erilaisten ongelmien kanssa kipuilevia lapsia ja nuoria. Bonuksena lukija saa linkin, josta pääsee lataamaan tulostettavissa olevia visuaaliselta ilmeeltään pirteitä ratkaisukeskeisen ohjauksen apuvälineitä.

Oma arvioni: Ja ratkaisukeskeisyysteemalla jatketaan. Jos työskentelet lasten ja nuorten parissa ja haluat tutustua ratkaisukeskeisen työotteen käyttöön, tätä uutuuskirjaa ei kannata jättää lukematta. Kirja tarjoaa hyödyllisiä vinkkejä ja apuvälineitä siihen, kuinka voit erilaisissa toimintaympäristöissä tukea lapsia ja nuoria löytämään  muun muassa omat vahvuutensa ja suuntaamaan katseensa toivomaansa tulevaisuuteen. 

Kirjan havainnolliset tapauskuvaukset auttavat ymmärtämään, mistä ratkaisukeskeisessä auttamistyössä on kysymys ja kuinka vaikuttavia tuloksia sillä voidaan saavuttaa, ja usein vieläpä vain muutamalla tapaamiskerralla. 

Tapani Ahola & Ben Furman: Ongelmista ratkaisuihin – Lyhytterapian perusteet

 

Kustantaja: Lyhytterapiainstituutti
Julkaisuvuosi: 2020 (2. painos)
Julkaisuvuosi: 194 s.

Ongelmista ratkaisuihin on kansainvälisesti arvostettujen lyhytterapian pioneerien, psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin ja sosiaalipsykologi Tapani Aholan suosittu klassikkoteos, jota käytetään ratkaisukeskeisen psykoterapian oppikirjana koulutusohjelmissa eri puolilla maailmaa. 

Kansantajuisesti kirjoitettu kirja maalaa lukuisten mielenkiintoisten tapausesimerkkien avulla selkeän kuvan niistä periaatteista, joille ratkaisukeskeinen lyhytterapia rakentuu. Kirja tarjoaa konkreettisia työkaluja terapiatyön ammattilaisille, ja kirjassa kuvattu uudenlainen psykologinen ajattelu kiehtoo yhtä lailla kaikkia lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita psykologiasta, psykoterapiasta ja ihmisten henkisestä hyvinvoinnista.

Oma arvioni: Tämän lukijaystävällisen tietokirjan keskeinen viesti on, että menneisyys kannattaa nähdä voimavarana. Syyttelyn sijaan olisi hyödyllisempää keskittyä ansion jakamiseen. Ongelmista seuraa usein myös jotakin hyvää, vaikka vaikeuksien keskellä sitä on yleensä jopa mahdoton ajatella. Kunhan aikaa kuluu riittävästi, rankimmatkin kokemukset voivat antaa meille jotakin arvokasta, ne opettavat meitä. Voimme kasvaa ihmisinä, ja ongelmien myönteisten seurausten näkeminen edistää usein myös ongelman ratkeamista.  Tapausesimerkit valottavat kiinnostavasti lyhytterapian soveltamista erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi asiakkaiden ja terapeuttien yhteistyönä. 

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tähän klassikkoteokseen ehdottomasti tutustua. 

13 joulukuuta 2020

Tom Boyce: Orkidea vai voikukka? Miksi lapset ovat niin erilaisia ja miten kaikki voivat kukoistaa

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: The Orchid and the Dandelion (2019)
Suomentanut: Jorma-Veikko Sappinen
Sivumäärä: 350 s.

Auta herkkää lastasi kukoistamaan

Miksi jotkut lapset tuntuvat kestävän melkein mitä vain, kun toisille pienetkin vastoinkäymiset ovat liikaa? Kyse ei ole heikkoudesta ja vahvuudesta vaan temperamenttieroista ja fyysisistä reaktioista stressiin, joihin lapsi itse ei voi vaikuttaa. Noin viidesosa lapsista on synnynnäisesti muita herkempiä, niin sanottuja orkidealapsia. Heidän vastakohtiaan ovat voikukkalapset, jotka rehottavat tyytyväisinä, olipa kasvuympäristö mikä vain. Orkidealapset vaativat kasvattajiltaan paljon, mutta oikealla tuella ja ohjauksella heidät saa puhkeamaan kukkaan. Jos orkideat jätetään selviytymään yksin, vastoinkäymiset voivat merkitä heille terveyshaittoja ja pahimmassa tapauksessa suistaa heidät kasautuviin ongelmiin. 

Tutkimuksiinsa tukeutuen Tom Boyce kartoittaa orkidealasten kehitystä ja heille tyypillisiä haasteita. Mikä tärkeintä, hän neuvoo, millä keinoin tukea orkidealasta ja ohjata tätä onnelliseen tulevaisuuteen. Boycen kirja antaa eväitä kaikenlaisten lasten kasvattajille, sillä harva lapsi on puhdas voikukka tai orkidea. Teos on myös vahva puheenvuoro jatkuvan stressin haitoista fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle, mikä ei koske vain lapsia vaan kaikkia ihmisiä.

Oma arvioni: Yhdysvaltalaisen lastenlääkärin Tom Boycen mukaan on tärkeää, että jokaisen lapsen persoonallisuustyyppi tunnettaisiin, jotta hänen kehitystään voitaisiin tukea ja kokonaisvaltaista hyvinvointia edistää parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi hän on jakanut lapset herkkiin orkideoihin ja sitkeisiin voikukkiin. Boyce kuvaa kirjassaan monipuolisesti sitä, kuinka perimä vaikuttaa sekä temperamenttiin että stressiherkkyyteen. Orkidealapset ovat stressiherkempiä ja alttiimpia myös kavereiden vaikutukselle. Vaikka huonosti hoidettu orkidealapsi voi masentua, on hyvä muistaa, että hyvin hoidettuna hän saattaa kukoistaa jopa voikukkalasta enemmän. Näin ollen on tärkeää, että lasta ei leimata erityisen herkäksi, vaan hänen kasvuaan tuetaan esimerkiksi lempeää siedätystä tarjoten. 

Suosittelen kirjaa kaikille kasvattajille ja etenkin niille, jotka ovat kiinnostuneita lasten temperamenttierojen tunnistamisesta ja niiden huomioon ottamisesta. 

12 joulukuuta 2020

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta – Potilas numero 43

 

Kustantaja: SKS
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 247 s.

Pulloihin kätketyt kirjoitukset kertovat elämästä syrjäisellä Seilin saarella, jonne mieleltään järkkyneitä naisia unohtui vuosikymmeniksi.

Lasipullot olivat säilyneet Seilin saaren metsissä 1950-luvulta saakka. Niihin kätketyissä lappusissa kerrottiin lääkkeistä ja sähköiskuista, elämästä suljettujen ovien takana. Kuka ne oli kirjoittanut? Mitä hänelle oli tapahtunut?

Kallionkoloon haudattujen muistojen kirjoittajaksi paljastui Seilin sairaalan potilas numero 43, Saima Rahkonen. Saima eli viimeiset vuotensa Seilissä, jonne hänet oli passitettu parantumattomasti mielisairaana. Pullopostia Seilin saarelta kertoo hänen tarinansa.

Saima vietti lähes koko aikuisikänsä mielisairaaloissa, yhteiskunnan varjoissa. Nykypäivänä hänen kohtalonsa olisi todennäköisesti hyvin erilainen.

Oma arvioni: Heikkisen teos valottaa yhden potilastarinan kautta kiinnostavasti ja koskettavasti psykiatrisen hoidon historiaa. Oli hätkähdyttävää lukea, kuinka mieleltään sairas ihminen kadotettiin., eivätkä edes hänen sukunsa nykypolvet olleet tietoisia siitä, että Saima on ollut olemassakaan. Eikä Saima ollut suinkaan ainoa, sillä samanlainen karu kohtalo oli aikoinaan monilla hänen kaltaisillaan ihmisillä. Kirjaa lukiessa pohdinkin, mahtaako psyykkisiin sairauksiin liittyvä stigma hävitä koskaan, vaikka moni asia onkin nykyään jo paljon paremmin kuin ennen. 

Suosittelen kirjaa kaikille aiheesta kiinnostuneille. 


09 joulukuuta 2020

Matt Haig: Syitä pysytellä hengissä

 

Kustantaja: Viisas Elämä
Julkaisuvuosi: 2016
Englanninkielinen alkuteos: Reasons to Stay Alive (2015)
Suomentanut: Jaakko Heinimäki
Sivumäärä: 283 s.

Kirjailija Matt Haig oli 24-vuotias, kun hänen maailmansa romahti. Hän koki, ettei jaksanut enää elää ja päätyi lopulta vain askeleen päähän itsemurhasta. Häikäisevän kauniit Ibizan ja Välimeren maisemat ympärillä saivat todistaa, kuinka hän seisoi kallion reunalla ja keräsi ensin rohkeutta kuolla - ja vain hetkeä myöhemmin, rohkeutta elää. 

Syitä pysytellä hengissä on enemmän kuin muistelmateos. Se on koskettava, hauska ja rohkaiseva selviytymistarina. Se on tosikertomus nuoren miehen kamppailusta masennuksen ja ahdistuksen musertavassa puristuksessa. Mutta se on myös kirja valosta tunnelin päässä: elämänuskon löytämisestä sen jälkeen, kun kaikki tuntuu menetetyltä. 

Oma arvioni: Haig kirjoittaa asioista, joita olisi itse vaikeimpina hetkinään halunnut kuulla. Kirja osoittaa mainiosti sen, että masennuksesta on mahdollista puhua avoimesti ja kaunistelematta, mutta samalla ymmärtäväisesti. Näin vakavasta aiheesta lukeminen tuntuu oikeastaan yllättävän kevyeltä. Masennusta ja ahdistusta ei kuitenkaan missään nimessä vähätellä, vaan myönnetään niiden olevan melkoisia mysteerejä joita niitä kokemattoman henkilön ei ole helppo käsittää. 

Haigin oivaltavat kuvaukset masennuksesta esimerkiksi elävänä painajaisena ja mustana koirana auttavat kuitenkin ymmärtämään edes jonkin verran tätä monioireista ja näkymätöntä ilmiötä, joka pitää monia ihmisiä tiukasti otteessaan. Oman kokemuksena perusteella Haig haluaakin tuoda toivoa. Hän muistuttaa lukijaa muun muassa siitä, että masennus on aina pienempi kuin me, vaikka se tuntuisi kuinka valtavalta tahansa. Hän kehottaa luottamaan siihen, että aika parantaa, vaikka pillerit eivät kaikille masentuneille helpotusta toisikaan. 

Paitsi tarina masennuksesta ja siitä selviytymisestä, Syitä pysytellä hengissä,  on myös hieno ylistys elämälle. Suosittelen lämpimästi. 

05 joulukuuta 2020

Juho Kuusi & Aleksi Liimatainen: Piukkaan paikkaan lupa lyyä

 

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2020
Kuvittanut: Aleksi Liimatainen
Sivumäärä: 117 s.

Juho Kuusen esikoisteos Piukkaan paikkaan lupa lyyä on herkän rosoinen, löyhästi elämänkerrallinen ja vähän erilainenkin kasvutarina.  Teos on puhekielinen, hyödyntää nykykielen lisäksi itämerensuomalaista kansanperinnettä ja pyrkii kuvaamaan niitä arjen asioita, jotka tavallisesti ovat vaarassa jäädä pimentoon.  Aleksi Liimataisen pehmeäpohja- ja kuivaneulatekniikalla tehty taidegrafiikka täydentää teosta ja antaa siihen sekä syvyyttä että hiljaista huumoria.

Juho Kuusi (synt. 1986) on kaksinkertainen poetry slamin Suomen mestari ja lavarunoaktiivi joka tunnetaan nykyään myös Talent Suomi 2020 finalistina.

Aleksi Liimatainen (synt. 1988) valittiin vuonna 2018 Turun taiteilijaseuran vuoden taiteilijaksi. Hänen teoksiaan on nähty mm. Mäntän kuvataideviikoilla.

seittemänvuotiaan tein Vetehisen kans diilin Pilvijärvel
pysyäkseni pinnal

 seittemännel luokal kesken uintikuupperin tuli takasinmaksun aika

seittemän vuotta mua naarattiin altaast kunnes
joku tonttu vasikoi     
sanoi nähneensä mut saunassa lauteiden alla

Oma arvioni: Teos on tasapainoinen ja harkittu kokonaisuus, jossa teksti ja kuvat täydentävät toisiaan hyvin. Piukkaan paikkaan lupa lyyä on elämänmakuinen runoteos, jossa ujo poika etsii paikkaansa maailmassa ja potee nuoruudenahdistusta. Ulkopuolisuuden tunne ja yksinäisyys ovat vahvasti läsnä. Tärkeitä teemoja ovat myös puhumisen ja tunteiden näyttämisen vaikeus.  Runoissaan Kuusi ei pyytele anteeksi paikoin alatyylistä ilmaisuaan ja kiroilee tehostaakseen viestiään. Mies antaa ohjeita rankkasateen varalle ja  toteaa maailmanlopunkin olevan vain osa ainutkertaisuutta. Nyky-yhteiskunnan ilmiöt saavat osakseen kritiikkiä. Tämä esikoisteos huokuu samaan aikaan uhmaa ja itsevarmuutta. 

Vaikka uskon Juho Kuusen runojen toimivan parhaiten nimenomaan lavalla, kyllä niitä ihan mielellään myös lukee, vaikka ei tekijän ilmiömäiseen tykitykseen niitä ääneen lukiessa ylläkään.  

Tässä vielä yksi suosikkikohdistani tästä omaäänisestä teoksesta:

”sehä se juttu kai on ett mite saamansa ruhjeet kääntää voimavaraksee ja koska kaikki rakastaa onnellisii loppui antaa arpien kimmeltää paistees”



04 joulukuuta 2020

Tuomas Kyrö: En juhli, Mielensäpahoittaja

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 149 s.


Pyydettiin juhlapuhe. Kyllä en ole puhuja. Olen tekijä. 

Ensimmäisen Mielensäpahoittaja-kirjan ilmestymisestä on kulunut 10 vuotta. Mielensäpahoittaja ei merkkipäiviä juhli, koska jokaisella päivällä on sama arvo. 

Juhlavuoden kunniaksi kansalaiset ovat avanneet Mielensäpahoittajalle omia mielipahojaan. Nyt vanha jäärä käsittelee ne asianmukaisella vakavuudella, josta syntyy kirjan vastustamaton huumori.

Kyllä en valita. Ehdotan korjauksia. 

Oma arvioni: 

"Sanotte, että nyt on syytä juhlaan. Se on vale. On syytä tehdä hommat ja mennä ajoissa nukkumaan."

Mielensäpahoittaja tietää, kuinka olla turhia halailematta. Nyt jos koskaan meidän on syytä toimia tämän viisaan vanhan jäärän "oppien" mukaisesti - ainakin mitä tulee meitä kurittavan koronan kukistamiseksi. 

Tämä 10-vuotisjuhlakirja on mainiota luettavaa, josta tulee hyvälle tuulelle. Suosittelen.

 

 

 

 

 

03 joulukuuta 2020

Harri Laiho & Juha Luotola: Leo-Pekka Tähti

 

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 341 s.

Leo-Pekka Tähti (s. 1983) on ensimmäinen suomalainen vammaisurheilija, joka on raivannut tiensä vammattomien huippu-urheilijoiden rinnalle niin arvostuksessa kuin mahdollisuudessa olla ammattiurheilija. Tie huipulle ei ole ollut kuitenkaan helppo. Lasikattoja ovat asettaneet niin ennakkoluulot kuin lajiliitot – lukuisista paralympiakultamitaleista huolimatta taloudellinen menestys ja tunnustukset ovat olleet kiven takana.

Talvet pyörätuolikoripalloileva ratakelauksen maailmanennätysmies on pitänyt yksityiset asiansa tähän saakka omana tietonaan. Millainen mies Leo-Pekka Tähti pohjimmiltaan on? Teos kertoo Leo-Pekan tarinan ja avaa paraurheilun maailman suurelle yleisölle.

Oma arvioni: Tätä kirjaa olen odottanut jo pitkään, onhan Leo-Pekka Tähti Porin Bolt. Kirja kertoo Lepen tähänastisen uran huippuhetkistä niin ratakelauksessa kuin pyörätuolikoripallossakin. Kirjasta selviää myös Tähden kolmas menestyslaji, jota monikaan ei välttämättä tiedä. Olen seurannut paraurheilua niin kauan kuin se on ollut mahdollista, joten siltä osin kirja ei tarjonnut minulle kovinkaan paljon uutta tietoa, mutta aihetta vähemmän tunteville, teos on toki monipuolinen ja ajatuksia herättävä tietopaketti. 

Leo-Pekka on minua yhdeksän vuotta nuorempi, mutta siitä huolimatta ihmisten suhtautuminen vammaisuuteen on ollut yllättävän samanlaista. Tämä osoittaa sen, että ennakkoluulot istuvat tiukassa ja asenteet muuttuvat hitaasti. Leo-Pekka on onneksi onnistunut rikkomaan lasikattoja. Pyörätuolin ei tarvitse todellakaan olla este. Tähden asennoituminen elämään tiivistyy mielestäni osuvasti seuraavassa lauseessa:

 

"Joku osaa laulaa, joku ei, jollain toimii jalat, jollain ei."


Suosittelen tätä kirjaa kaikille. Myös niille, jotka ajattelevat edelleen, ettei vammaisurheilu ole "oikeaa" urheilua. Tämä kirja sopii erinomaisesti luettavaksi juuri tänään kansainvälisenä vammaisten päivänä. 


02 joulukuuta 2020

Marko Tikka & Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit – Tanssin kieltämisen historia 1888–1948

 

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 260 s.


Joulukuussa 1939 tanssimisesta tuli rikos. Arviolta viisitoista tuhatta tavallista, huvittelunhaluista suomalaista sai sotavuosina sakko- tai vankeustuomion tanssimisesta. Ratsioissa kaksi tanssijaa menetti henkensä poliisin ampumiin luoteihin. 

Maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen tanssikiellon taustalla oli vuosikymmenien kamppailu paritanssin julkisesta hyväksynnästä. Tanssin kieltämisessä ja sallimisessa yhdistyivät nuoriso- ja työväenliikkeen kamppailu jäsenistä, käsitys isänmaallisuudesta ja se, kenellä on valta päättää naisen kehosta. Tanssimiseen liitetyt jännityksen, pelon ja häpeän tunteet kulkeutuivat pitkälle sodanjälkeiseen aikaan – aina lavatanssien kultakauteen saakka.

Oma arvioni: Teos valottaa kiinnostavasti, monipuolisesti ja perusteellisesti tanssin kieltämisen taustoja ja vaikutuksia eli aihetta, jota ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu ja joka siksi on osa sosiaali-ja kulttuurihistoriaa, jota suuri yleisö ei välttämättä vielä tunne. Tämän kirjan avulla aiheeseen tutustuminen on mahdollista kenelle tahansa. 

Teos osoittaa hyvin sen, että tanssin kieltämisen historia on tunteiden historiaa. Vuosikymmenten ajan on kiistelty siitä, onko tanssiminen urheilua, kulttuuria vai syntiä. Ikävä kyllä näkemys tanssista etenkin nuorisoa rappeuttavana siveettömänä toimintana johti Suomessa aikanaan kohtuuttomiin seurauksiin: sakkoihin, vankeusrangaistuksiin ja jopa kuolemiin.

Tämä Marko Tikan ja Seija-Leena Nevalan kirjoittama teos voitti tänä vuonna tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi kaikille historiasta kiinnostuneille.