Maria Mäkelä, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola & Tytti Rantanen (toim.): Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudessa

 

Kustantaja: Vastapaino

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 342 s.

Sisältää vaarallisia kertomuksia

Aina on kerrottu tarinoita, mutta sosiaalisen median aikakaudella puhutaan jo tarinataloudesta. Itkettävillä ja inspiroivilla kokemustarinoilla myydään mitä vain suklaasta herätysliikkeisiin. Tarinankerronnan paineet saavat poliitikkojen, journalistien ja viranomaisten kompassin sekaisin. Välillä jäljitellään pienen ihmisen somepäivityksiä, välillä kristillisiä kääntymyskertomuksia.

Kertomuksen vaarat - kriittisiä ääniä tarinataloudessa avaa tarinallisuuden ongelmia ja koluaa sen syövereitä bisneksessä, mediassa, kulttuurissa ja muussa julkisuudessa. Kirja haastaa aikaamme määrittävän tarinankerronnan ihannoinnin ja nakertaa sitä kirpeällä kertomuskritiikillä. 

Kirjan toimittajat ovat eturivin narratologeja. Heidän lisäkseen teoksessa ääneen pääsee nimekäs joukko tarinankerronnan asiantuntijoita. Nämä yhdessä pohtivat viisasta kysymystä: millaisia kertomuksia sitten pitäisi kertoa?

Oma arvioni: Tämä kertomuskriittinen tietokirja tarkastelee monipuolisesti 2000-luvun tarinoita. Sen tavoitteena on lisätä ihmisten tietoisuutta tarinoista ja niiden vaikutuksista maailmankuvaamme. Teoksessa päähuomio on siinä, miksi eri tarinoita kerrotaan. Teos auttaa lukijoita navigoimaan kertomusten monenkirjavassa meressä ja suhtautumaan niihin oikealla tavalla. Vaikka Kertomuksen vaarat -teosta voi pitää journalisteille suunnattuna oppaana, uskon siihen tutustumisesta olevan hyötyä kaikille tarinoista - ja myös niiden vaaroista - kiinnostuneille. Se on mielestäni erinomainen "lääke" tarinasokeuden torjuntaan. 

Oli kiinnostavaa tutustua kertomuksissa usein toistuviin mallitarinoihin ja pohtia kirjoittajien kanssa niin kirjailijan roolia tarinataloudessa kuin lääketieteellisiin tarinoihin liittyviä eettisiä ongelmiakin. Varmaa on, että jatkossa tulen suhtautumaan tarinoihin eri konteksteissa aiempaa kriittisemmin, vaikka haluan toki nauttia monenlaisista kertomuksista ja tarinoista myös tulevaisuudessa. Ja aion edelleen kirjoittaa.