24 tammikuuta 2021

Pauliina Flang: Seitinohuin säikein – Suru minussa tyttäreni kuoleman jälkeen

 

Julkaisija: Book Garden
Julkaisuvuosi: 2020
Äänikirjan kesto: 3 h 4 min
Lukija: Pauliina Flang

Oman lapsen kuolema on suurin pelko mitä minulla on ollut. Kun tyttäreni syntyi kehitysvammaisena, ymmärsin, että jonakin päivänä tuo pelkoni toteutuu. Lähes yhdeksän vuoden ajan pelko kulki ihoni alla. Tyttäreni kuolemasta alkoi elämässäni uudet ajanjaksot; elämä ennen ja elämä jälkeen. Tämä kirja on surijalta surijalle, ihmiseltä ihmiselle, minulta sinulle. Tämä ei ole ammatti opas suruun, vaan minun kokemukseni surusta pienen väläyksen verran. Oma suruni ei ole ehdoton totuus siitä mitä on suru tai millainen sen kuuluisi olla.

Tyttäreni kuoleman jälkeen elämääni tuli tyhjä tila. Luonnossa tyhjä tila aina täyttyy. Uskon, että näin käy joskus minullekin. Elämässäni olevan tyhjän tilalle tulee jotakin uutta, joka ajan kuluessa muuttuu tutuksi. Ajan kanssa sopeudun elämään uutta elämääni ilman tytärtäni. Uskon, että suru ei kuitenkaan koskaan häviä minusta. Se kulkee seitinohuin säikein elämäni kudelmassa, kunnes minun elämäni päättyy.

Oma arvioni: Olipa koskettavaa kuunneltavaa. Olen lähes sanaton. Esikoiskirjassaan Pauliina Flang on pukenut oman lapsen menettämisen surun sanoiksi todella kauniisti ja avoimesti kipeimpiä tuntojaankaan peittelemättä. Hänen kirjallaan on tärkeä viesti: jokaisen ihmisen jokainen suru on yksilöllinen, joten ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa surra. Samoin ei ole myöskään ainoaa oikeaa tapaa lohduttaa surevaa. Toisin kuin helposti ajatellaan, sanoja ei välttämättä tarvita. Usein pelkkä läsnäolo riittää. 

Vaikka suru on kirjassa keskeinen teema, on teos samalla myös kertomus rakkaudesta, joka ei koskaan kuole. Flang puhuu paljon myös vertaistuen merkityksestä. Uskon, että vain toinen lapsensa menettänyt voi aidosti ymmärtää, miltä tällainen elämänkriisi ihan oikeasti tuntuu. Siksi suosittelen tätä hienoa kirjaa lohduksi ja tueksi kaikille niille vanhemmille, jotka ovat joutuneet luopumaan lapsestaan. Kyllä elämä lopulta kantaa, vaikka surun musertamana siltä ei tunnukaan...

 

21 tammikuuta 2021

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1974
Ruotsinkielinen alkuteos: Bröderna Lejonhjärta (1973)
Suomentanut: Kaarina Helakisa
Kuvittanut: Ilon Wikland
Sivumäärä: 231 s.

”Juuri Nangijalasta tulivat kaikki sadut, sillä siellähän kaikki semmoinen tapahtui, ja jos sinne pääsi, niin sai seikkailla aamusta iltaan ja öisinkin, sanoi Joonatan. Niin niin, Korppu. On se toista kuin maata täällä ja yskiä ja olla aina kipeä, niin ettei voi leikkiäkään ikinä.”

Pohjolan suuren lastenkirjailijan Astrid Lindgrenin henkeäsalpaava saturomaani hyvän ja pahan taistelusta, rakkaudesta, kuolemasta ja pelon voittamisesta.

Oma arvioni: Suuria teemoja, vahvoja tunteita. Niitä on tulvillaan tämä lastenkirjallisuuden klassikkoteos. Muistikuvani tästä kirjasta olivat melko hämäriä, saattaa olla, että osa niistä on peräisin elokuvasta, mutta samasta tarinasta siis kuitenkin. En muistanut sen olevan niin jännittävä seikkailu fantasiamaailmassa pahoja voimia vastaan. Minulle Veljeni, Leijonamieli on edustanut ennen kaikkea kertomusta veljesrakkaudesta, kuolemasta ja omien pelkojen voittamisesta.  

Kovin pienille ja herkille lapsille en tätä hämmentäviä ja jopa pelottavia asioita sisältävää tummasävyistä tarinaa suosittele luettavaksi, vaikka sen sanoman voinee tulkita lohdulliseksi. Sillä luulenpa, että lapsi voi kokea sen myös toisin. Itse suhtaudun teoksen loppukohtaukseen edelleen ristiriitaisin tuntein. Vaikka Veljeni, Leijonamieli hieno kirja onkin, minun suosikkejani Astrid Lindgrenin tuotannossa ovat olleet ja ovat varmaan edelleen iloisemmat kirjat. Taidanpa seuraavaksi lukea Kissankulman kauhun tekemistä metkuista...

Jarmo Lehtinen: Keskusteluja Gottfried-koiran kanssa

Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2020
Äänikirjan kesto: 2 h 14 min
Lukija: Jukka Pitkänen


Puiston penkkiä ja sillä istuvaa miestä lähestyy koira, joka esittäytyy Gottfriediksi. Se on ajatellut ottaa itselleen ihmisen. Kun löyhistä järjestelyistä on sovittu, mies ja koira alkavat keskustella.

Keskusteluja Gottfried-koiran kanssa on autofiktiivinen esikoisteos, jossa mies ja koira vaihtavat ajatuksia nykyajan työelämästä ja ihmisen luonteen heikkouksista, vanhoista kameroista ja James Bondista, pölystä ja universumista - sekä unettomuudesta ja rohkeudesta, kuolemasta ja ystävyydestä. Lempeässä sielujen sympatiassa syntyy oivalluksia.

Oma arvioni: Filosofisia, viisaita ja viihdyttäviä keskusteluja koiran ja sen ihmisen välillä. Mainio kirja etenkin kaikille meille, joiden mielestä koira on ihmisen paras ystävä. Kirjan lämminhenkinen huumori sai minut kaipaamaan aikoja omien koirieni kanssa, jotka muuten aikoinaan valitsivat minut ihmisekseen. Itse olin toki valinnut ensin rodun ja sitten kennelin. Tätä episodiromaania kuunnellessa mieleen muistui elävästi, kuinka helppoa koirille olikaan puhua ihan mistä vaan. Ja pelkkä karvaisen kaverin läsnäolo vähensi stressiä ja lisäsi elämäniloa. Oi niitä aikoja, kun kodissani oli koira. 

Jos olet kiinnostunut valokuvauksesta, suosittelen sinulle painettua kirjaa valokuvien kera. Jos taas haluat keskittyä keskustelujen kuunteluun, Jukka Pitkäsen luenta toimii tässä(kin) kirjassa mielestäni hyvin. 


20 tammikuuta 2021

Anni Kytömäki: Margarita

 

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 582 s.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmiseen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat. Miten pitkään kuori suojaa? 

Senni hieroo kylpylän kesävieraita, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Kesä virittää haaveet kaukaisista tuntureista, mutta sateisena yönä kaikki muuttuu odottamattomalla tavalla. 

Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin etulinjaan. Sen jälkeen hän pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää sodan viimeisen taistelun lähestyvän. 

Antti tutkii metsiä ensin miehitetyssä Karjalassa, sitten Suomessa. Rauhan tultua hänen tehtävänään on päättää, mikä alue hakataan ja mikä säästetään. 

Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa. 1940-50-luvulla metsiin, naisiin ja miehiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Menestystarinoilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi kääntää elämänsuunnan kohtalokkaasti.  

Oma arvioni: Anni Kytömäen (s. 1980) kolmannessa romaanissa on lukuisia suuria teemoja: luonnonsuojelu, naisen oikeus päättää omasta kehostaan ja pandemia. Kaikki itse asiassa sellaisia asioita, jotka ovat varsin ajankohtaisia tänä päivänäkin. Teoksen minäkertojien tarinoiden keskiössä on yksilön valinnanvapaus tai pikemminkin valtiollinen velvollisuus, elettiinhän teoksessa pääosin jälleenrakennuksen vuosia. Kirjan henkilöhahmot jäivät jostain syystä yllättävän etäisiksi, mutta romaanin erityislaatuiseen hän-kertojaan hieman jopa samaistuin, introvertti kun olen. 

Aineksia ei tästä polveilevasta romaanista siis todellakaan puuttunut. Varsinkin kirjan alkupuolella mietin, olisiko hieman vähemmilläkin elementeillä voinut pärjätä. No, romaanin moniaineksisuuden taustalla lienevät kirjailijan laaja-alaiset kiinnostuksenkohteet. Luontokuvaus oli tuttuun tapaan vaikuttavaa. Kyllä tarina lopulta vei mennessään, kun oivalsin kaikkien osasten paikat tässä hienossa palapelissä.  

Vaikka romaanissa käsiteltiin vaikeita ja kipeitäkin asioita, päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi kuitenkin lohdullisuus. Ja hyvä niin. Vaikka ihminen ei pystykään hallitsemaan kaikkea, hän voi olla osa luontoa. Margaritaa voikin mielestäni luonnehtia oodiksi metsien, ja laajemminkin koko luonnon, monimuotoisuudelle. Jos olet pitänyt Kytömäen aiemmista teoksista, pidät todennäköisesti myös tästä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime vuonna voittaneesta romaanista. Suosittelen. 

Juha Taskinen: Jää hyvin, saimaannorppa

 

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 201 s.

Juha Taskinen ikuisti kameralla ensimmäisen saimaannorppansa kesällä 1979. Sulkimen räpsähdyksestä käynnistyi elämäntyö, joka sai suomalaiset rakastumaan tähän sympaattiseen, uhanalaiseen hylkeeseen ja Saimaan norppakannan nelinkertaistumaan neljässä vuosikymmenessä. 

Jää hyvin, saimaannorppa on Taskisen palkitun ja ylistetyn Saimaa-trilogian päätös ja huipentuma. Nimensä mukaisesti se on myös Taskisen jäähyväiset Saimaan omalle hylkeelle, sillä hän on päättänyt ryhtyä päätoimiseksi kalastajaksi norpille turvallisilla pyydyksillä. On toisten vuoro jatkaa saimaannorpan asianajajana, mutta ystävyys jatkuu. 

Kirja on kaiken nähneen ja kokeneen saimaannorpan puolustajan kiitos elämälle ja ystäville. Siinä Taskinen on löytänyt jotain vielä suurempaa: ilon ja luopumisen lahjan. Kirjan kuvissa ja tarinassa hän on kotona kuuttien luona, ui järvilohien puolesta Saimaan yläjuoksulta alajuoksulle, lapioi norpille ensimmäisen apukinoksen, riemuitsee kuuttikaksosista, välittää maailmalle kuvaa Pullervo-norpasta, hyräilee Laulavan norpan kanssa ja paljon muuta. 

Oma arvioni: Teos on hieno ja koskettava kokonaisuus. Siinä lukija pääsee kuvien ja sanojen avulla lähelle Saimaalla eläneitä norppia ja pääsee tutustumaan tämän sympaattisen lajin elinolosuhteisiin ja eri norppayksilöiden luonteisiin. Bonuksena kirjassa on myös lisätyn todellisuuden tarinankerrontaa videoiden muodossa. 

Itse olen seurannut innokkaasti norppaliveä, joten halusin ehdottomasti lukea norpista lisää. Tämä Juha Taskisen rakkaudentunnustus sekä Saimaalle että saimaannorpalle oli ehdolla vuoden 2020 Finlandia-palkinnon saajaksi tietokirjallisuuden kategoriassa ja se nousikin äänestyksessä lukijoiden suosikiksi. Jos etsit erilaista ja vaikuttavaa luontokirjaa, Jää hyvin, saimaannorppa on erinomainen valinta. Suosittelen lämpimästi. 

17 tammikuuta 2021

Miia Halme-Tuomisaari: Kaikki kotona – Kun korona mullisti maailmamme

 

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 138 s.

Koronapandemian myötä tuntematon ja epävarma vyöryivät elämäämme. Tuttu arki katkesi, ja tuntui, että kaikki on poikkeuksellista. Käynti lähikaupassakin oli yhtäkkiä vaarallista.

Korona on ollut pakkopysähdys, mutta poikkeusjaksona se on tarjonnut myös peilin sille, mitä pidämme elämässämme normaalina. Mitä korona-aika kertoo meille itsestämme, maailmasta tai käsityksistämme hyvästä, mielekkäästä elämästä? Voiko arki joskus jatkua kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko sen syytäkään jatkua kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Antropologi Miia Halme-Tuomisaaren Kaikki kotona on tarkkanäköisen tutkijan, havainnoijan ja kanssakokijan teos elämästämme maailmassa, jota korona järisytti.

Oma arvioni: Teoksessa kuvataan kiinnostavasti, mitä uutta maailmanlaajuinen pandemia kertoo niin yhteiskunnista kuin ihmisten arkielämästäkin. Ikävä kyllä epävarmuus on lisännyt muun muassa vastakkainasetteluja ja jakautuneisuutta sekä Suomessa että muualla maailmassa. Teos haastaa lukijaa pohtimaan, mikä oikeastaan onkaan normaalia, ja millainen on tieteen ja "huuhaan" suhde. Mutta, voisimmeko oppia tästä epävarmuuden tilasta ehkä jotakin, voisimmeko kenties hidastaa tahtia pysyvämminkin? Itse haluan uskoa siihen, että tästä poikkeuksellisesta ajasta, jonka seurauksia voimme pitkään vain arvailla, voi lopulta seurata myös jotain hyvää niin ihmiselle kuin luonnollekin. Iso kysymys kuuluukin: Olisiko meillä sittenkin mahdollisuus toimia toisin? 


13 tammikuuta 2021

Johanna Linner Matikka: Seuraa punaista lankaa – Tunnista toimintamallisi ihmistyössä

 

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 208 s.

Ihmisten parissa tehtävässä työssä itseä ei voi jättää kotiin. Kun tuntee omaa työtapaa ohjaavat tekijät, löytää keinoja vaikuttaa työhönsä, jaksaa paremmin ja tuntee onnistuvansa. 

Vaikka olemmekin tottuneet ajattelemaan, että työrooli suojaa yksityistä minäämme, olemme työssämme kokonaisvaltaisesti paikalla. Kannamme mukanamme elämäntarinaa, joka on yksilöllinen sekoitus kokemuksia, arvoja, asenteita, ennakkokäsityksiä, uskomuksia ja toiveita. Arjen tilanteissa nämä tekijät vaikuttavat toimintaamme yhtä paljon kuin opintojen ja työkokemuksen kartuttama tieto.

Teos ohjaa sinua tunnistamaan työtäsi ohjaavia arvoja ja uskomuksia. Kirjan harjoitusten avulla opit tuntemaan sisäisen toimintamallisi – oman punaisen lankasi, jota seuraamalla selviää vaikeistakin paikoista. Lisäksi teoksessa kerrotaan arjen esimerkkejä uusista alan käytänteistä, kuten pärjäävyyden tukemisesta, vahvuusperustaisesta ohjauksesta ja traumainformoidusta työotteesta. 

Oma arvioni: Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille ihmisten parissa työskenteleville. Kirjassa kuvataan naisvaltaisten alojen kipukohtia, esitellään työvälineitä oman toiminnan reflektoinnin ja ammatillisen kasvun tueksi sekä kerrotaan kiinnostavia vertaistarinoita. 

Kirja auttaa näkemään ihmistyön hienouden, arvokkuuden ja merkityksellisyyden. Kunpa se nähtäisiin myös yhteiskunnassa muutenkin kuin juhlapuheissa. Suuren vastuun ja riittämättömien resurssien alle kun uupuu tänä päivänäkin aivan liian moni  asiansa osaava ja työtään rakastava ammattilainen. Kirja antaa eväitä niin omien vahvuuksien löytämiseen kuin toimivan moniammatillisen yhteistyön tekemiseen. Sen tarjoamien "oppien" avulla ihmistyön ammattilaiset voivat esimerkiksi kasvattaa kannustavasti ja kuntouttaa holistisesti.

Kun ihminen löytää oman punaisen lankansa ja tunnistaa toimintamallinsa, hän myös jaksaa ja voi paremmin, ja siitä hyötyvät kaikki.  Erityisesti kirjan tehtäväosio auttaa tässä. Huomasin itsekin, kuinka tärkeää on pysähtyä välillä tarkastelemaan omaa ammatillista identiteettiään ja sen taustalla olevia tekijöitä. Omat luonteenvahvuuteni tiedostan jo aika hyvin, mutta sen sijaan kiitollisuuden harjoittamisessa on kyllä parantamisen varaa. 


10 tammikuuta 2021

Arto Mustajoki: Väärinymmärryksiä – Miten voisimme puhua ja kuunnella paremmin?

 

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 343 s.

"Mikset heti sanonut!"

"Ai sitäkö sä tarkoitit!"

Väärinymmärrykset ovat usein pieniä ja arkisia, mutta joskus niillä on vakavia seurauksia. Ne rikkovat ihmissuhteita, lyövät kapuloita politiikan ja kaupan rattaisiin ja vaarantavat ihmishenkiä. Ihmisten välisen kommunikaation toistuva epäonnistuminen onkin maailman suurimpia ongelmia.

Niin kielen kuin mielenkin ominaisuudet ovat otollista maaperää väärinymmärryksille. Kieli on joustavuudessaan epätarkka kommunikaatioväline, ja usein virheellisesti oletamme keskustelukumppanin tietopohjan vastaavan omaamme. Lisäksi aivomme pyrkivät säästämään energiaa tietoa käsitellessään - joskus viestin välittymisen kustannuksella.

Väärinymmärryksiä auttaa tunnistamaan kommunikaation sudenkuoppia. Huumorilla höystetty teos ammentaa niin tutkimuksesta kuin arkielämän sattumuksistakin. Kun ymmärrämme, miksi emme aina ymmärrä toisiamme, voimme kehittyä paremmiksi puhujiksi ja kuuntelijoiksi. 

Oma arvioni: Tämä monipuolinen ja laajaan tutkimus- ja kokemustietoon perustuva teos on hyödyllistä ja innostavaa luettavaa kaikille meille, jotka haluamme ymmärtää toisiamme paremmin. Kirja  on ymmärtäväinen ja humoristisuudessaan viihdyttävä. Kirjan esimerkit nostavat mieleen varmasti monia  tuttuja  tilanteita, joissa kaikki ei vuorovaikutuksen osalta mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Teoksen konkreettiset ohjeet ovat arvokkaita, mutta niitäkään noudattamalla kaikki väärinymmärrykset eivät kuitenkaan katoa. Niitä on ollut aina ja tulee myös aina olemaan. Suosittelen kirjaa silti todella lämpimästi kaikille väärinymmärrysten syistä ja seurauksista kiinnostuneille. 


08 tammikuuta 2021

Saku Tuominen: Kaikki on hyvin - Riippumatta siitä miten kaikki on

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 223 s. 

On helppo sanoa, että huomisen maailma on epävarma ja sen kanssa pitää oppia elämään. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Kaikenlaista tapahtuu kaikille koko ajan, hyvää ja huonoa. Monesti maailma tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja haasteet kohtuuttomilta. Miten tämän keskellä kykenee säilyttämään mielenrauhan ja jopa kukoistamaan?

Kirja on yksinkertainen ja positiivinen teos, josta on apua elämän monimutkaisimmissa ja vaikeimmissa hetkissä. Se auttaa säilyttämään innostuneen, avoimen ja luovan mielen silloinkin, kun kaikki tuntuu vaikealta. Kirja sopii yhtä hyvin yksityiselämään kuin yritysmaailmaankin, ihmissuhteisiin bisneskriiseihin. 

Oma arvioni: Elämä ei ole aina ihanaa. Meidän jokaisen on kohdattava elämässämme myös sellaisia asioita, joita emme haluaisi. Menneisyys mietityttää ja tulevaisuus pelottaa. Mutta, entä jos opettelisimme elämään juuri tässä ja nyt, hetkessä. Näin meidän ei tarvitse olla koko ajan huolissamme jostakin. Saku Tuominen puhuu uusimmassa kirjassaan yksinkertaisen oivaltavasti ja kiinnostavien esimerkkien avulla siitä mahdollisuudesta, joka meillä aina on. Voimme nimittäin valita, mihin kiinnitämme huomiomme; olemmeko jatkuvasti ahdistuneita ja haluamme koko ajan jotain enemmän, vai olemmeko kiitollisia kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on. Itsestäänselvyyksiä kun ei oikeastaan olekaan. Valinta on periaatteessa varsin helppo, mutta käytännössä usein kuitenkin kaukana siitä. Meidän onkin oleellista oppia hyväksymisen tärkeää taitoa. Tuomisen mukaan peli ei ole siis vielä menetetty:


"Voimme elää elämämme siten, ettei mikään ole kovin ihmeellistä. Tai siten, että kaikki on."


Toivoa onneksi on, vaikka siltä ei välttämättä aina tunnukaan. Jos kaipaat elämääsi lisää mielenrauhaa ja olet avoin sille idealle, että asioihin voisi kenties suhtautua toisinkin, lue tämä sanomaltaan positiivinen kirja. 

 


05 tammikuuta 2021

Kjell Westö: Tritonus

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Ruotsinkielinen alkuteos: Tritonus (2020)
Käsikirjoituksesta suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 447 s. 

Kuka kaipaisi häntä? Hän seisoi korokkeella ja johti huippuorkesteria mutta hänen sielunsa oli muualla.

Rakkaudessa pettynyt tähtikapellimestari vetäytyy nuolemaan haavojaan saaristohuvilaansa. Onko hänen tähtensä laskussa?

Tummasävyinen kertomus musiikin ja ystävyyden voimasta, unettomuudesta ja pimeän pelosta.

Oma arvioni: Musiikki on vahvasti läsnä  tässä Kjell Westön uusimmassa romaanissa. Tämä seikka on pääteltävissä jo teoksen nimestä, sillä tritonus on intervalli, joka on laadultaan joko ylinouseva kvartti tai sen enharmoninen vastine eli vähennetty kvintti. Dissonoivan luonteensa vuoksi sitä pidettiin keskiajalla "paholaisena musiikissa" eikä sen käyttöä sallittu. Nykyään tritonusta käytetään yleisesti hälytys- ja varoitussignaaleissa. 

Musiikin ohella kirjassa oli monia muitakin teemoja keski-iän kriisistä, terrorismiin ja metoosta pandemiaan. Välillä tulikin tunne, että aiheita oli jo vähän liikaakin. Sen verran pintapuoliseksi niiden käsittely osin mielestäni jäi. Juonellisesti romaani jäi melko ohueksi ja romaanin päähenkilöt harmillisen etäisiksi. Itselleni käy melko harvoin niin, että romaanin päähenkilöt ovat mielestäni todella ärsyttäviä. mutta tällä kertaa niin kuitenkin kävi Thomas Branderin kohdalla. Onhan jokaisessa ihmisessä toki vikansa ja kriisinsä, mutta silti... 

Mutta kaikesta kritiikistä huolimatta tämä mollivoittoinen tarina toimi ihan hyvin ja saaristomiljöössä oli jälleen mystistä viehätysvoimaa. Parasta antia minulle tarjosivat kuitenkin muun muassa Mahlerin ja Sibeliuksen sävellystöiden analysoinnit. Tritonuksen innoittamana aion ottaa niitä jälleen kuuntelulistalle. Kirjailijan rakkaus monenlaiseen musiikkiin välittyy romaanista kerrassaan erinomaisesti. Suosittelen kirjan lukemista etenkin klassisen musiikin ystäville. 




01 tammikuuta 2021

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 351 s.

”He olivat suojassa vain kun kävelivät, ja kuitenkin jokainen askel tuntui vievän heitä lähemmäksi tuhoa.”

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan.

Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli vielä eilen hyväksyttyä, on tänään muuttunut kielletyksi. Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?

Tommi Kinnusen vavahduttava romaani vie lukijan matkalle läpi avaran erämaan ja hetkiin, joissa pelon ja luopumisen jälkeen pilkahtavat toivo ja yhteenkuuluvuus.

Oma arvioni: Aloitin vuoden 2021 todella vaikuttavalla teoksella. Sitä osasin toki odottaakin, sillä Tommi Kinnunen on mielestäni todella hyvä ihmiskuvaaja. On hienoa, että kirjailija on antanut teoksissaan äänen niille, joiden tarinoita ei yhteiskunnassamme ole juuri kerrottu. Ei kertonut katuvansa on koskettava kuvaus viiden naisen rankasta vaelluksesta sodan runtelemassa maailmassa, jossa määränpäästä ei ole varmuutta, Matkaa on jatkettava, vaikka tienviitatkin on vain kuviteltava. Häpeän, pelon ja luovuttamisen sijaan on yritettävä luottaa siihen, että huominen on valoisampi ja tulevaisuus inhimillisempi. Mutta silti sota jättää jälkensä, aina.  

Taitavana kertojana Kinnunen ei kertonut tyhjentävästi kaikkea, mitä romaanin vahvoille naisille tapahtui ja miksi. Näin ollen lukija jäi pitkäksi aikaa miettimään heidän kohtaloitaan - tai niin kävi ainakin minulle. Jos etsit karunkaunista tarinaa, joka ruokkii niin mieltä kuin sydäntäkin, lue Ei kertonut katuvansa. Suosittelen lämpimästi.