Anni Kytömäki: Margarita

 

Kustantaja: Gummerus

Julkaisuvuosi: 2020

Sivumäärä: 582 s.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmiseen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat. Miten pitkään kuori suojaa? 

Senni hieroo kylpylän kesävieraita, kuten hänen isänsäkin aikoinaan. Kesä virittää haaveet kaukaisista tuntureista, mutta sateisena yönä kaikki muuttuu odottamattomalla tavalla. 

Mikko on sotilas, joka palaa kenttäsairaalasta takaisin etulinjaan. Sen jälkeen hän pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää sodan viimeisen taistelun lähestyvän. 

Antti tutkii metsiä ensin miehitetyssä Karjalassa, sitten Suomessa. Rauhan tultua hänen tehtävänään on päättää, mikä alue hakataan ja mikä säästetään. 

Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa. 1940-50-luvulla metsiin, naisiin ja miehiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Menestystarinoilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi kääntää elämänsuunnan kohtalokkaasti.  

Oma arvioni: Anni Kytömäen (s. 1980) kolmannessa romaanissa on lukuisia suuria teemoja: luonnonsuojelu, naisen oikeus päättää omasta kehostaan ja pandemia. Kaikki itse asiassa sellaisia asioita, jotka ovat varsin ajankohtaisia tänä päivänäkin. Teoksen minäkertojien tarinoiden keskiössä on yksilön valinnanvapaus tai pikemminkin valtiollinen velvollisuus, elettiinhän teoksessa pääosin jälleenrakennuksen vuosia. Kirjan henkilöhahmot jäivät jostain syystä yllättävän etäisiksi, mutta romaanin erityislaatuiseen hän-kertojaan hieman jopa samaistuin, introvertti kun olen. 

Aineksia ei tästä polveilevasta romaanista siis todellakaan puuttunut. Varsinkin kirjan alkupuolella mietin, olisiko hieman vähemmilläkin elementeillä voinut pärjätä. No, romaanin moniaineksisuuden taustalla lienevät kirjailijan laaja-alaiset kiinnostuksenkohteet. Luontokuvaus oli tuttuun tapaan vaikuttavaa. Kyllä tarina lopulta vei mennessään, kun oivalsin kaikkien osasten paikat tässä hienossa palapelissä.  

Vaikka romaanissa käsiteltiin vaikeita ja kipeitäkin asioita, päällimmäiseksi tunnelmaksi jäi kuitenkin lohdullisuus. Ja hyvä niin. Vaikka ihminen ei pystykään hallitsemaan kaikkea, hän voi olla osa luontoa. Margaritaa voikin mielestäni luonnehtia oodiksi metsien, ja laajemminkin koko luonnon, monimuotoisuudelle. Jos olet pitänyt Kytömäen aiemmista teoksista, pidät todennäköisesti myös tästä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime vuonna voittaneesta romaanista. Suosittelen.