Kjell Westö: Tritonus

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Ruotsinkielinen alkuteos: Tritonus (2020)
Käsikirjoituksesta suomentanut: Laura Beck
Sivumäärä: 447 s. 

Kuka kaipaisi häntä? Hän seisoi korokkeella ja johti huippuorkesteria mutta hänen sielunsa oli muualla.

Rakkaudessa pettynyt tähtikapellimestari vetäytyy nuolemaan haavojaan saaristohuvilaansa. Onko hänen tähtensä laskussa?

Tummasävyinen kertomus musiikin ja ystävyyden voimasta, unettomuudesta ja pimeän pelosta.

Oma arvioni: Musiikki on vahvasti läsnä  tässä Kjell Westön uusimmassa romaanissa. Tämä seikka on pääteltävissä jo teoksen nimestä, sillä tritonus on intervalli, joka on laadultaan joko ylinouseva kvartti tai sen enharmoninen vastine eli vähennetty kvintti. Dissonoivan luonteensa vuoksi sitä pidettiin keskiajalla "paholaisena musiikissa" eikä sen käyttöä sallittu. Nykyään tritonusta käytetään yleisesti hälytys- ja varoitussignaaleissa. 

Musiikin ohella kirjassa oli monia muitakin teemoja keski-iän kriisistä, terrorismiin ja metoosta pandemiaan. Välillä tulikin tunne, että aiheita oli jo vähän liikaakin. Sen verran pintapuoliseksi niiden käsittely osin mielestäni jäi. Juonellisesti romaani jäi melko ohueksi ja romaanin päähenkilöt harmillisen etäisiksi. Itselleni käy melko harvoin niin, että romaanin päähenkilöt ovat mielestäni todella ärsyttäviä. mutta tällä kertaa niin kuitenkin kävi Thomas Branderin kohdalla. Onhan jokaisessa ihmisessä toki vikansa ja kriisinsä, mutta silti... 

Mutta kaikesta kritiikistä huolimatta tämä mollivoittoinen tarina toimi ihan hyvin ja saaristomiljöössä oli jälleen mystistä viehätysvoimaa. Parasta antia minulle tarjosivat kuitenkin muun muassa Mahlerin ja Sibeliuksen sävellystöiden analysoinnit. Tritonuksen innoittamana aion ottaa niitä jälleen kuuntelulistalle. Kirjailijan rakkaus monenlaiseen musiikkiin välittyy romaanista kerrassaan erinomaisesti. Suosittelen kirjan lukemista etenkin klassisen musiikin ystäville. 




Kommentit