Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 351 s.

”He olivat suojassa vain kun kävelivät, ja kuitenkin jokainen askel tuntui vievän heitä lähemmäksi tuhoa.”

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan.

Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli vielä eilen hyväksyttyä, on tänään muuttunut kielletyksi. Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?

Tommi Kinnusen vavahduttava romaani vie lukijan matkalle läpi avaran erämaan ja hetkiin, joissa pelon ja luopumisen jälkeen pilkahtavat toivo ja yhteenkuuluvuus.

Oma arvioni: Aloitin vuoden 2021 todella vaikuttavalla teoksella. Sitä osasin toki odottaakin, sillä Tommi Kinnunen on mielestäni todella hyvä ihmiskuvaaja. On hienoa, että kirjailija on antanut teoksissaan äänen niille, joiden tarinoita ei yhteiskunnassamme ole juuri kerrottu. Ei kertonut katuvansa on koskettava kuvaus viiden naisen rankasta vaelluksesta sodan runtelemassa maailmassa, jossa määränpäästä ei ole varmuutta, Matkaa on jatkettava, vaikka tienviitatkin on vain kuviteltava. Häpeän, pelon ja luovuttamisen sijaan on yritettävä luottaa siihen, että huominen on valoisampi ja tulevaisuus inhimillisempi. Mutta silti sota jättää jälkensä, aina.  

Taitavana kertojana Kinnunen ei kertonut tyhjentävästi kaikkea, mitä romaanin vahvoille naisille tapahtui ja miksi. Näin ollen lukija jäi pitkäksi aikaa miettimään heidän kohtaloitaan - tai niin kävi ainakin minulle. Jos etsit karunkaunista tarinaa, joka ruokkii niin mieltä kuin sydäntäkin, lue Ei kertonut katuvansa. Suosittelen lämpimästi. 

Kommentit