Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona
 |
Kustantaja: Into Julkaisuvuosi: 2020 Äänikirjan kesto: 5 h 20 min Lukijana Anna-Stina Nykänen |
Miksi ajantaju pettää yksin ollessa? Mitä tehdä, kun kotona ei kerry askeleita mittariin? Onko muilla enemmän seksiä? Millaisen jalanjäljen videopalaverit jättävät ihmisen sieluun? Miksi kalsarikännejä ei näy somessa? Paljonko ahdistaa, kun äiti täyttää vuosia eristyksissä?
Yksin kotona pitää sisällään Helsingin Sanomissa julkaistuja kolumneja ja ennen julkaisemattomia kirjoituksia. Anna-Stina Nykänen elää ensi kertaa kymmeniin vuosiin yksin, ilman perhettä ja ilman työyhteisöä ympärillä. Mies on kuollut, poika lentänyt pesästä, koronan myötä tulevat etätyöt ja eristys. Hän seuraa ilmapiiriä ja mielialaa ympärillään lukemalla, somen kautta, haastatteluin ja myös lukijoilta jatkuvasti virtaavien viestien välityksellä. Nämä ja kirjailijan omat tuntemukset nostavat esiin suuria ja pieniä kysymyksiä, mutta myös yllättäviä vastauksia.
Yksin kotona on kuin rentouttava kylpyläkäynti – ilon ja lohdun lähde. Nykänen kertoo silmiä avaavasti, minkälaisia tunteita poikkeustila herättää ja mikä auttaa jaksamaan.
Oma arvioni: On oikeastaan surullista, että nämä Nykäsen viime kevään poikkeusoloja luotaavat syvällisen analyyttiset ja lämminhenkisen huumorin sävyttämät kolumnit ja muut kirjoitukset ovat edelleen todella ajankohtaisia. Kirjassa korostuu hienosti se, kuinka yhteinen kriisi saa aikaan kollektiivisia tunteita. Kesä toi meille toki hetken "hengähdystauon". Vuosi vaihtui, mutta pandemia ei poistunut. Ja tänään saimme kuulla elävämme pian taas poikkeusoloissa Suomen nopeasti pahentuneen koronatilanteen vuoksi. Yksin kotona oleminen ja etätöiden tekeminen siis jatkuu monilla meistä. Yksin kotona -kirjasta löytyy hyviä vinkkejä siihen, millainen on hyvä etätyöasu.
Itse olen aina viihtynyt kotona enkä kaipaa suuriin massatapahtumiin tai vietä aikaani baareissa. Jos tästä ikävästä tilanteesta täytyisi jotain hyvää löytää, tehtävä olisi minulle helppo, sillä erilaiset etäpalaverit ja verkon välityksellä tarjotut kulttuurielämykset ovat lisänneet osallistumismahdollisuuksiani huomattavasti. Siksi toivonkin niiden jäävän osaksi normaaleja käytäntöjä senkin jälkeen, kun saamme taas jossakin vaiheessa tavata toisiamme ilman rajoituksia ja fyysistä etäisyyttä.
Oikeastaan nautin yksin olemisesta, mutta yksinäisyys ja ostrakismi ovat tietysti asia erikseen. Ulkopuolisuudentunne on tullut minulle tutuksi jo kauan ennen koko maailmaa kurittavaa koronavirustakin. Tiedän, miltä tuntuu silloin, kun kukaan ei kuule ja olet ikään kuin muulle maailmalle näkymätön.
Anna-Stina Nykäsen osuvat tekstit saivat minut kaipaamaan kolumnien kirjoittamista. Tämä erikoinen aika on antanut aiheita moniinkin kirjoituksiin, mutta jatkuva epävarmuus on tukahduttanut luovuuteni lähes kokonaan, vaikka sanottavaa olisikin... No, ehkä joskus vielä löytyy kanava näillekin ulostuloille. Eihän sitä koskaan tiedä.
Jos tunnejournalismi kiinnostaa, Yksin kotona -kirjoituskokoelma on mitä mainiointa kuunneltavaa. On mukavaa, kun kirjoittaja puhuu suoraan kuulijalle. Mielestäni henkilökohtaisissa teksteissä paras ratkaisu onkin, että lukijana toimii kirjoittaja itse, mikäli se on suinkin mahdollista. Uskon, että tämä kirja saa kenet tahansa pohtimaan varmasti niin itseään kuin maailmaakin ja nauramaan välillä, kenties jopa ääneen. Niin ainakin itselleni kävi. Haluan Nykäsen tavoin uskoa siihen, että toivoa on, vaikka koronaväsymyksen keskellä aina ei siltä tuntuisikaan.. Vaikka väsyttäisi kuinka, on vain jaksettava, sillä emme voi muutakaan.