Astrid Lindgren: Eemelin kootut metkut

 

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 1973
Ruotsinkieliset alkuteokset on suomentanut Aila Meriluoto 1. ja 2. kirja
sekä Kerttu Piskonen 3. kirja
Kuvittanut: Björn Berg
Sivumäärä: 293 s.

Vaahteramäen Eemelin maankuulujen metkujen muhkea yhteisnide, jossa naurun juurta riittää sekä isoille että pienille. Eemelin kootut metkut sisältää kolme Eemeli-kirjaa: Vaahteramäen Eemeli, Eemelin uudet metkut ja Eläköön Eemeli.

Oma arvioni: Iki-ihana Vaahteramäen Eemeli ja hänen unohtumattomat metkunsa veivät minut lapsuusmuistoihin. Kirjaa lukiessa muistui elävästi mieleen, kuinka tuo rasavilli pellavapää hilasi pikkusiskonsa Iidan lipputankoon ihailemaan maisemia, veti keittokulhon päähänsä ja yritti kiskoa irti Liinan särkevän poskihampaan kekseliäin konstein, vain muutamia näiden lastenromaaniklassikoiden tapahtumia mainitakseni. Tarinoissa oli viehättävä mustavalkoinen kuvitus ja vivahteikas, lapsilukijoita mukavasti puhutteleva kieli.

Lukiessa korvissa välillä lähes kaikui, sillä Kissankulman kauhukakaran kolttosten koetellessa aikuisten hermoja, kuului isän kova huuto: "Eeeeemeliiii!"  Ja niin poikaa vietiin jälleen verstashuoneeseen puu-ukkoja vuolemaan ja kepposiaan katumaan. Mutta eihän Eemeli koskaan kenellekään mitään pahaa tahtonut. Hänelle nyt vain uteliaana, nokkelana ja rohkeana pojanviikarina sattui monenmoista. 

Oli hauska huomata, kuinka kaikissa kirjoissa korostettiin, että Eemelistä kasvoi kunnon kansalainen, joka toimi aikuisena kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Tämän tarkoituksena lienee osoittaa, että hyvin voi käydä tämän päivän "eemeleillekin", jos he vain ovat hyväntahtoisia. 

Astrid Lindgrenin (1907-2002) luoma Vaahteramäen Eemeli on hahmona varsin ajaton. Hänen seurassaan viihtyvät mainiosti niin pienet kuin hieman isommatkin lukijat vuosikymmenestä toiseen. 

Kommentit