Emmi Pesonen: Maailman kaunein sana

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 287 s.

Lapset olivat kuin yksi organismi. Luikeroiset jalat kulkivat välillä eri suuntiin ja hakeutuivat sitten taas yhteen kuin yöperhoset valon ympärille. Minä en ollut heidän valonsa – minä seisoin varjossa ja ihmettelin. 

Amanda on juhlinut, tapaillut miehiä, reissannut ja huolehtinut lähinnä viherkasveistaan. Kun hän tapaa Onnin, kaikki on hetkessä toisin. Onnin luona pyykki- ja tiskivuoret kasvavat ja sekamelska vallitsee, mutta vuoroviikoin Amanda saa Onnin vain itselleen. Sitten koko maailma kääntyy taas päälaelleen.

Oma arvioni: Emmi Pesosen (s. 1977) esikoisromaani on lämminhenkinen, kaunis ja  hersyvällä huumorilla höystetty tarina siitä, kun elämä mullistuu. Päättömästi rakastunut Amanda uskoo selviävänsä uusperhearjesta, mutta kaikki ei sujukaan niin kuin hän on kuvitellut. Pidennettyä nuoruutta elänyt nainen joutuu nyt tosissaan miettimään paitsi omaa rooliaan perheessä myös sitä, mitä rakkaus lopulta kestää. Kepeyden rinnalla tarinassa on tummempiakin sävyjä, mutta synkkyyteen siinä ei kuitenkaan vaivuta. Tapahtumat etenevät sujuvasti, eikä yllätyksiltäkään vältytä.

Romaani oli nopealukuinen, ja tarina vei mennessään, vaikka uusperhekuviot eivät itselleni tuttuja olekaan. Jos teema kiinnostaa, on Maailman kaunein sana ilman muuta lukemisen arvoinen kirja. Se osoittaa oivallisesti, kuinka hankalaa ja hulvatonta perhe-elämä voi samanaikaisesti olla. 

Kommentit