Kirja-arvio: Milka Hakkaraisen esikoisteoksessa selvitetään outoa rikosaaltoa ja pohditaan juurettomuutta

Ruotsinsuomalaisen Milka Hakkaraisen Ei verta rantaa rakkaampaa -esikoisdekkarissa kantavana teemana on ylisukupolvinen koti-ikävä, mutta esillä on vahvasti myös ruotsinsuomalaisen yhteisön synkeä menneisyys. Myytti ryyppäävästä finnjävelistä elää edelleen vahvana. Hakkarainen on asunut ja työskennellyt Ruotsissa jo yli kymmen vuotta, joten hän tietää, mistä kirjoittaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ruotsin itärannikolle Gävlen läheisyyteen Skutskäriin. 

Jan Peranto on tukholmalainen poliisi, joka haluaisi häivyttää koko ruotsinsuomalaisen taustansa, mutta enon hautajaiset vievät hänet kuitenkin sellunhajuisille kotikonnuille. Rosa Riemunen on puolestaan helsinkiläinen entinen rikostoimittaja, joka työskentelee nykyään Skutskäärissä pienessä suomenkielisessä paikallislehdessä. Jan ja Rosa kohtaavat toisensa sattumalta, mutta pian he huomaavat tekevänsä yhteistyötä, kun tuoreet ruumiit ja selvittämättömiksi jääneet kuolemantapaukset kiinnostavat molempia. Tosin heidän motiivinsa ovat erilaiset. Vaikka alun perin piti ollakin vain yhdet nopeat hautajaiset, ruotsinsuomalaisten asuttamassa kyläyhteisössä sattuu ja tapahtuu, joten jännittäviä käänteitä riittää, eikä yllätyksiltäkään vältytä. Lopulta oman menneisyytensä kohtaaminen on väistämätöntä niin Janille kuin Rosallekin. 

Mielestäni Ei verta rantaa rakkaampaa -rikosromaani on vetävästi kirjoitettu ja hyvällä tavalla vanhanaikainen mysteeritarina, jossa väkivalta ei ole pääosassa. Siinä yhdistyvät kiinnostavasti sekä vanha että uusi ruotsinsuomalaisuus, joita analysoidaan tarkkanäköisesti ja huumorilla höystettynä.  Oman identiteetin etsiminen ja siihen liittyvä häpeä onkin minusta todella mielenkiintoinen sivujuonne, eikä miljöökään ole ihan tavanomainen.  Suomi-ikävä välittyy lukijalle hyvin, ja kirjan sivuilla olevat sitaatit tutuista lauluista saivat itsenikin vähintään hyräilemään lukiessani, vaikka en ole Suomesta pois muuttanutkaan. Jos etsit vähäveristä, mutta sisällöltään monipuolista jännitystä tarjoavaa teosta, tartu tähän osuvasti nimettyyn ja vahvaan esikoisdekkariin. Suosittelen.   

P.S. Kiitos kustantajalle saamastani arvostelukappaleesta.

Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 372 s.