Saila Susiluoto: Kehrä

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 245 s.

Katson miten ikkunoista näkyy jälleen pelkkää valkoista, mutta sumu ei ole ei-mitään, sen takana on kokonainen maailma joka odottaa heräämistään, kultaisena ja aprikoosinvärisenä nousevaa aurinkoa, uutta päivää, kunpa tämä ei olisi tarina jolla on onneton loppu, toivon että tämä ei ole sellainen tarina. 

Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani matkustamisesta, paikoista, surusta ja luopumisesta, ihmisestä muodonmuutoksessa. 

Oma arvioni: Kirjoittaminen ei ota sujuakseen, vaikka taiteilijaresidenssi Italian Mazzanossa tarjoaisi sille henkeäsalpaavat puitteet. Kauniissa maisemissakin kaikkea varjostaa kuitenkin suuri huoli ihmiskunnan tulevaisuudesta. Ilmastonmuutos ahdistaa ja syyllisyys painaa. Pelko siitä, ettei nykyinen elämänmuoto jatkukaan, saa vallan. Kirjassa käsitellään luopumista ja surua sekä muutoksen välttämättömyyttä. Olemassaolon hauraus tuntuu olevan läsnä kaikessa ja kaikkialla. Susiluodon lyyrisessä esikoisromaanissa muistot, unet ja havainnot kietoutuvat taidokkaasti erilaisiin myytteihin ja tarinoihin. Ja kaiken yllä kuuluu lohdullisesti ääni, joka ei suostu luopumaan toivosta. Ei vaikka kirjoittaja tiedostaakin sen, ettei lajikatoa, merten saastumista ja muita ympäristöongelmia sanojen voimalla pysäytetä.

Kehrää voi mielestäni luonnehtia katkelmalliseksi päiväkohtaisten kuvausten, runonomaisten näkyjen ja muistojen kaikkia aisteja ruokkivaksi kudelmaksi, joka vie lukijansa keskiaikaisen italialaisen pikkukaupungin tunnelmiin ja sen upeaan luontoon. Runoilijana Susiluoto osaa todella maalailla maisemia ja välittää tunnelmia. Kehrä on rosoisuudessaan elämänmakuinen romaani, joka hengittää. 

Suosittelen kirjaa monitasoisesta proosasta ja runollisesta ilmaisusta pitäville sekä pohdiskeluun taipuvaisille lukijoille.