Niina Hakalahti: Kaleidoskooppi

 

Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 189 s.

Vimmainen ja koskettava romaani perheestä, jonka elämän vaikea lapsi muuttaa kaleidoskooppimaisen sekavaksi.

Anni ja Juho saavat pitkän yrityksen jälkeen odotetun lapsen, Johanneksen. Pian käy ilmi, että Johannes ei ole kuin muut lapset: hän itkee enemmän, kiukuttelee enemmän, vaatii enemmän. Vähitellen koko perheen elämä pyörii Johanneksen oikkujen ympärillä, eikä mikään tavallinen ole enää tavallista. Selitystä Johanneksen käytökseen ei löydy. Kun Johannes kasvaa, hänen hallitsemisensa käy entistä vaikeammaksi. Tilanne kärjistää esiin myös Annin ja Juhon erilaiset perhetaustat ja arvot.

Realistisen oloinen kertomus perheestä, jonka elämää värittää nepsy-lapsen voimakas oireilu. Vanhempien jaksaminen on kovalla koetuksella, eikä helppoa ole omaa paikkaansa ja muiden hyväksyntää etsivällä Johanneksellakaan. Kirjassa kuvataan hyvin sitä tunteiden kirjoa, joka lapsen poikkeavuuteen ja erityisesti haastavaan käyttäytymiseen usein liittyy: on huolia, pelkoja, pettymyksiä, häpeää  ja välillä jopa vihaakin, mutta myös välittämistä ja rakkautta. Kerronta on myös visuaalisesti vahvaa, joten kirjan henkilöiden voimakkaat tunnetilat tulevat konkreettisestikin lähelle lukijaa. 

Onko tilanne toivoton, kun lapsi ei vastaakaan hänelle asetettuja odotuksia? Tämä on kysymys, jota monet erityislasten vanhemmat varmasti miettivät. Mielestäni romaanin tärkeä viesti lukijalle on se, että jokainen lapsi on arvokas juuri sellaisena kuin on, eikä lapsia tulisi koko ajan vertailla toisiinsa. Vahvuuksia ja heikkouksia on ihan jokaisella Minusta kirja on myös tärkeä puheenvuoro sen puolesta, että ongelmista tulisi aina pyrkiä puhumaan mahdollisimman avoimesti, eikä avun hakemistakaan kannata lykätä. Kirjaa lukiessani ajattelin usein, kunpa kukaan ei jäisi ongelmiensa kanssa yksin.