Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle

 

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 176 s.

Mikä tekee kirjallisuudesta ”suomalaista”, tai minkään muun maalaista sen puoleen? Äidinkieli, kirjoituskieli, kansallisuuden todistavat asiakirjat? Kysymys ei ole aivan helppo, mutta käsitykset niin kirjallisuudesta kuin kotimaisuudestakin ovat syvään juurtuneita.

Esseekokoelmassaan Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle Olli Löytty etsii kirjallisuudesta ja sen ympäriltä outouden kuvia ja vieraan läheisyyttä. Hänen katseensa on yhtä tarkka kuin laajakin; kokoelma on rautaisannos historiaa ynnä nykypäivää, Rajamäen rykmentistä Taikatalveen, Edith Södergranista Hassan Blasimiin.

Löytty tarjoilee hyvin jäsenneltyä kiukkua tylppää nationalismia kohtaan ja uudet kakkulat kaikille, jotka ovat joskus lukeneet jotain. Ennen kaikkea hän ihastelee kaunokirjallisuuden voimaa näyttää, millaisin säikein – ymmärtäväisin tai vihamielisin – ihmiset ovat sidottuja toisiin ihmisiin. 

Oma arvioni: Teoksessa tarkastellaan kiinnostavasti sitä, kuinka kirjallisuuden jakaminen kotimaiseen ja ulkomaiseen on keinotekoista. Kulttuurimme ei siis ole niin homogeeninen kuin helposti ajattelemme. Kirjan keskiössä ovatkin muun muassa vierauden ja toiseuden representaatiot suomalaisessa kirjallisuudessa. Myös rasismia ja kulttuurista omimista käsitellään. Kiehtova kysymys on, kuka kenenkin tarinoita kertoo ja millä tavoin. Löytyn punnitut, pohdiskelevat ja ajatuksia herättävät esseet kannustavat sekä julkaisemaan että lukemaan monimuotoista ja -äänistä kirjallisuutta. Teoksen innoittamana aionkin  vihdoin tarttua Hassan Blasimin teksteihin.  Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille. 


Kommentit