Mari Seppänen: Tunnetaidot voimavarana – Opas sosiaali- ja terveysalalle
 |
Kustantaja: PS-kustannus Julkaisuvuosi: 2021 Sivumäärä: 380 s. |
Mitä sinä tuot mukanasi huoneeseen? Millaisissa kohtaamistilanteissa olet vahvimmillasi? Mitä vuorovaikutustaitoja haluaisit itsessäsi kehittää? Mitä kehosi tuntee ja tarvitsee?
Tunnetaidot ovat korvaamaton työväline erityisesti ihmisten parissa työskenteleville. Tunnetaitojen avulla voi ymmärtää omien tunteiden merkitystä, säädellä kuormittavia tunteita ja suhtautua toisten tunteisiin rakentavasti. Tutkimukset osoittavat, että tunneälykkäät hoitajat selviytyvät työssään muita paremmin. Tunnetaitoja kannattaa harjoitella, sillä hyvät tunnetaidot tukevat myös jaksamista.
Teos ohjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia käsittelemään työssä kohtaamiaan tunteita. Kirjassa on hyväksi havaittuja harjoituksia, joiden avulla voi vahvistaa tunnetaitojaan. Mukana on myös arjen esimerkkejä erilaisista vuorovaikutustilanteista.
Oma arvioni: Oppaan kirjoittaja käsittelee monipuolisesti ja lukijaystävällisesti niin tunteita ja tunnetaitoja, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keskeisiä elementtejä kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen hyvinvointia ja työssä jaksamistakin oman koulutuksensa ja laaja-alaisen työkokemuksensa tuomalla asiantuntemuksella ja ymmärryksellä. Monet tällä raskaalla mutta samalla myös paljon antavalla alalla toimivat voivat varmasti löytää samaistumispintaa kirjassa kuvatuista tunnekokemuksista muun muassa lastensuojeluasiakkaan, muistisairaan tai kehitysvammaisen asiakkaan kohtaamisessa. Kirjan ydinsanoma tiivistyy mielestäni erinomaisesti seuraavassa sitaatissa:
"Muista nähdä ihminen sairauden ja ongelmien takaa. Yritä saada asiakkaaseen luottamuksellinen suhde ja kulkea vierellä ja ohjata tilanteessa, jossa hän tukeasi tarvitsee. Älä asetu millään tavoin hänen yläpuolelleen tai käytä valtaasi väärin. Ole kohtaamistilanteessa ihminen ihmiselle."
Tämä on hyvä "muistutus" ihan jokaiselle meistä ammattiroolistamme tai statuksestamme riippumatta. Kaikki me olemme tuntevia ihmisiä ja tunnetaidoiltamme enemmän tai vähemmän keskeneräisiä. Lohdullista tässä on se, että meidän on aina mahdollista oppia lisää toinen toisiltamme, kunhan vain keskitymme kuuntelemaan ja pysähdymme kohtaamaan.
Suosittelen tätä omien tunteiden ja toiminnan reflektointiin kannustavaa kirjaa lämpimästi kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja sellaisiksi opiskeleville.