Minna Lindgren: Armon Anneli

 

Kustantaja: Teos

Julkaisuvuosi: 2021

Sivumäärä: 240 s.

Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.

Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.

Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys helpotta kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?

Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan. 

Oma arvioni: Minna Lindgren kirjoittaa jälleen suurista ja ajankohtaisista teemoista. Tällä kertaa osansa kirjoittajan tarkkanäköisestä mutta huumorin sävyttämästä analyysista saavat niin maaseudun autioituminen, sote-uudistus, digitalisaatio, eutanasia kuin omaishoitokin. Oikeus hyvään elämään ja kuolemaan on tärkeä asia, on kysymyksessä sitten ihminen tai eläin. Siihen liittyen keskusteltavaa riittää. En nauranut kirjaa lukiessani niin paljon kuin oletin. Ehkä hieman yllättäen kirjan parasta antia minulle tarjosivatkin Beethovenin jousikvartettojen kuunteluosuudet.  Jos olet Lindgrenin kirjojen ystävä, pidät todennäköisesti myös tästä hänen uusimmasta romaanistaan.