Anne Mattsson: Irja Askola – Elämäkerta

 

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 336 s.

Syyskuussa 2010 murtui lasikatto, joka oli estänyt monen lahjakkaan naisen etenemisen urallaan: Irja Askola vihittiin piispaksi ensimmäisenä naisena Suomessa. Tapaus sai paljon mediahuomiota, ja vuosien varrella piispa sai osakseen niin iloa ja innostusta kuin kritiikkiä ja ruokotonta vihapostia. 

Anne Mattsson seuraa Askolan polkua vasemmistolaisesta yksinhuoltajaperheestä kansainvälisille areenoille ja lopulta kirkon ykkösnaiseksi. Askolan ura sijoitetaan kontekstiin, jossa yhteiskunta ja kirkko kulkevat yhtenäiskulttuurista kohti moniarvoista eurooppalaista yksilökulttuuria. Teos luo intiimin kuvan ihmisestä, joka on aina puhunut tasa-arvon puolesta ja löytänyt yleisönsä myös runoilijana. 

Oma arvioni: Tässä tuoreessa elämäkerrassa kuvataan hienosti Irja Askolan kiinnostavia elämänvaiheita, hänen poikkeuksellista tietään piispaksi ja toimintaansa kirkon ykkösnaisena. Askola menestyi tehtävissään; hän purki hierarkioita, uudisti käytäntöjä ja kuunteli kriitikoitaankin. Piispana hän puolusti voimakkaasti vähemmistöjen oikeuksia saaden mielipiteidensä vuoksi osakseen runsaasti todella törkeää vihapuhetta. Ja varsinkin eläkkeelle jäätyään hän koki myös uupumusta ja  syvää yksinäisyyttä, jota koronapandemia pahensi entisestään.  

Kirjaa lukiessani mietin muun muassa sitä, kuinka hitaasti naisten asema onkaan meillä Suomessa itse asiassa muuttunut ja toisaalta, kuinka muuttumattomana yliopistolaitoskin on säilynyt jo vuosikymmeniä, valitettavasti. Epäkohdista vaietaan nimittäin usein edelleen. Anne Mattsson kuvaa teoksessaan Askolan piispakauden olleen kirkolle rohkaiseva esimerkki, sillä niin kirkko kuin yhteiskuntakin kaipasivat hänen mukaansa lempeyttä ja maanläheisyyttä. Niitä kaivattaisiin mielestäni enemmän myös tänä päivänä.  Ja lasikattojakin riittää rikottavaksi edelleen. 

Kommentit