Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2021
Sivumäärä: 208 s.

Korso vuosina 1975–1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki. 

1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit. 

Oma arvioni: Tämä Jenni Pääskysaaren omakohtainen esikoisromaani oli minulle, vuonna 1974 syntyneelle, ihan mukava aika- ja muistelumatka omiinkin kasvuvuosiin, vaikka en toki ole kirjan päähenkilön tavoin korsolaisessa kerrostalossa varttunutkaan. Moni asia oli kuitenkin tuttua myös omasta lapsuudestani ja nuoruudestani irtokarkkeja myyvistä kioskeista, puhelinkoppeihin ja kirjamuistoista Dingo-huumaan.  Oi niitä aikoja!

Syvimmillään tämä nopealukuinen romaani on pohdintaa siitä, miten kasvupaikka muokkaa ihmistä. Kirjaa lukiessa voi helposti tulla siihen tulokseen, ettei lähiö taida lähteä ihmisestä, vaikka bussilla pääseekin kätevästi Helsinkiin. Kepeimmillään Mielen maantiede tarjoaa lyhyitå välähdyksiä nuoren ihmisen jatkuvasti laajenevasta mielenmaisemasta.  

Jos haluat tietää, kuinka 1980-luvulla elettiin, tartu tähän elämänmakuiseen kirjaan.