 |
Kustantaja: PS-kustannus Julkaisuvuosi: 2021 Sivumäärä: 344 s. |
Luentoja, ryhmäopetusta, tenttejä… Kukapa ei tunnistaisi näitä perinteisiä korkeakoulutuksen opetus- ja arviointimenetelmiä. Mutta mahdollistavatko ne oppimisen kaikille opiskelijoille?
Korkeakoulutuksen opetusmenetelmiä on harvoin suunniteltu opiskelijoiden kasvavalle kirjolle. Siksi ne saattavat muodostaa esteitä oppimiselle ja opiskelulle. Inklusiivisen opetuksen tulisi kuitenkin olla jokaisen opiskelijan oikeus. Kuinka toteuttaa saavutettavasti opetusta siten, että siitä hyötyvät opiskelijat, joilla on oppimiseen liittyviä tuen tarpeita – ja aivan kaikki muutkin? Miten opiskelijoita voi arvioida inklusiivisesti? Entä kuinka opetuksen avulla voi tukea yhteenkuuluvuuden tunnetta niin lähi- kuin etäopetuksessa?
Teoksessa vastataan näihin kysymyksiin uusimman tutkimustiedon pohjalta. Mukana on kattavasti opetuksen käytännön vinkkejä, joita jokainen korkeakoulun opettaja voi helposti soveltaa omassa työssään. Teos sopii myös alaa opiskeleville tai muille inklusiivisesta ja yhdenvertaisesta korkeakoulutuksesta kiinnostuneille.
Oma arvioni: Tässä tuoreessa kirjassa käsitellään monipuolisesti sitä, kuinka korkeakouluissa voidaan vastata entistä paremmin moninaisen opiskelijajoukon tarpeisiin. Aihe on tärkeä, sillä opiskelu on jokaisen opiskelijan oikeus. Kirjassa inklusiivisen korkeakouluopetuksen haasteita tarkastellaan eri näkökulmista sekä tutkimustiedon että käytännön esimerkkien ja konkreettisten vinkkien valossa. Mielestäni tällä lukijaystävällisellä teoksella on paljon annettavaa niin konkareille kuin alalle aikovillekin. Itselleni kirja tarjosi kenties eniten uutta ajateltavaa arvioinnin inklusiivisuuteen liittyen.
Kirjan luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jokaisen opettajan olisi hyvä pysähtyä aidosti miettimään, onko hän itse opettajana saavutettava. Ikävä tosiasia kun on edelleen se, että moni asia näyttäisi yhä olevan jopa tuurista kiinni. Jos kohdalle osuu ymmärtäväinen ja saavutettavuuteen perehtynyt opettaja, kaikki voi sujua ongelmitta. Aina ei valitettavasti kuitenkaan käy niin onnekkaasti, ja silloin seuraukset voivat olla yksilön kannalta jopa traumaattiset. Kirjan lohdullinen sanoma on onneksi se, että jo pienillä arkisilla asioilla opetus on mahdollista muuttaa saavutettavaksi, jos vain tahtoa löytyy. Jo avoimella keskustelulla päästään usein hyvin alkuun. Tätä ajattelua avartavaa teosta ei siis kannata ohittaa, mikäli opetuksen inklusiivisuus korkea-asteella kiinnostaa edes vähän.
