"Lainatuin lausein"

Suosikkisitaattejani lukemistani kirjoista:











"Ympäristö vaikuttaa paljon siihen, mitä vammaisuus on käytännössä ihmisen elämässä. Yhä laajemmin ymmärretään, kuinka tärkeää on rakentaa esteetöntä ympäristöä ja kuinka vammaisuudessa ei ole kyse vain yksilöstä vaan myös hänen elinympäristöstään. Ulkopuolisten ihmisten asenteet ja suhtautuminen vaikuttavat paljon vammaisten ihmisten arkeen." (Anttila 2020, 8.) 

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Erityislapsen vanhempana - Voimavaroja hyvään elämään voit lukea tästä 


"Kun ymmärretään erilaisuuden välttämättömyys, ei enää nähdä aiheelliseksi puhua erilaisuuden suvaitsemisesta. Siihen saakka keskustelu kulkee niin, että ihmisten, jotka ovat synnyinlahjaksi saaneet vähän "arvokkaampia" temperamentti- tai persoonallisuuspiirteitä, odotetaan olevan niin laajasydämisiä, että he suvaitsevat myös vähän epäonnekkaampia ystäviään, joiden persoonallisuus ei samalla tavalla täytä kulttuurin odotuksia." (Keltikangas-Järvinen 2019, 284.)


P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Ujot ja introvertit voit lukea tästä


”Mitä enemmän poikkeat tutusta ja turvallisesta – omasta uomastasi – sitä enemmän oikeasti koet asioita ja sitä enemmän olet läsnä.” (Järvilehto & Järvilehto 2020, 38.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Pim! Olet luova voit lukea tästä


”Kirjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä. On edettävä sana sanalta, askel askeleelta niin kuin vaeltaja sateessa ja sumussa. Koskaan ei ole takeita siitä, mitä on edessä. Jatkuuko ylämäki silloinkin, kun on jo luullut kiivenneensä jyrkimmän kohdan yli. Usein jatkuu. Kirjoittuuko runo tai romaani sellaiseksi kuin on aikonut? Usein ei. On jatkettava maitohapoista ja uupumuksesta huolimatta, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Kirjoittaja kirjoittaa, siinä se. Vaeltaja kulkee.” (Rannela 2019, 234–235.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Miksi en kirjoittaisi voit lukea tästä


"Kirjoittaminen on merkityksellistä, ja jokainen teksti on saavutus” (Hosseini 2019, 10). 

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Pölyn ylistys voit lukea tästä


"Terve yhteiskunta antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden iloon, nautintoon ja voimaantumiseen vapaana tavaramuodon esineellistävästä vaikutuksesta. Normaaliuden patologia on parannettavissa paljastamalla tavallisen elämän esineellistäviä piirteitä ja toimimalla sen hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi alistua normeille, jotka vaativat häntä luovuttamaan itsensä tullakseen tunnustetuksi. Se vaatii jokapäiväisten asioiden tarkastelemista uudesta näkökulmasta." (Pekkola 2019, 47.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Terapiaa mielipuoliselle maailmalle - Erich Fromm ja radikaalihumanismin lupaus voit lukea tästä



”Joskus joutuu taistelemaan sekä itsensä puolesta että itsensä kanssa. Kuuntelemisen tuloksena voi olla itsensä ylittäminen ja etsiytyminen uusiin tilanteisiin. Se voi olla myös tyytyväisyyttä ilman näkyvää muutosta. Koetun voimaantumisen tunnistaa parantuneesta itsetunnosta, lisääntyneestä kyvystä asettaa ja saavuttaa päämääriä ja heräävästä kunnioituksesta itseä ja toisia kohtaan. Se merkitsee vahvistuvaa elämänhallinnan tunnetta ja tietoisuutta siitä, ettei voi hallita elämää ja olosuhteita täydellisesti.” (Gothóni 2020, 57.)


P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Kuuntelijan käsikirja voit lukea tästä


"Luovuus on aurinkoni, työpöytäni on hiekkarantani" (Ervasti 2017).

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta  Tilkkanen terapiaa voit lukea tästä


”Aikuinen nuoressa kaipaa kunnioitusta ja neuvottelua. Mutta lapsi hänessä tarvitsee yhä rajoja, hellyyttä ja hankaluuksien myötäelämistä. (…) Nuori on kuin toukokuun koivunlehti: samalla jo lupaus täysikasvuisuudesta, mutta yhä nupullaan ja yöpakkasille altis.” 

Psykoterapeutti Maaret Kallio Helsingin Sanomissa 26.4.2017. (Huttu & Heikkinen 2020, 141.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Pää kylmänä – Näin tuet teinin aivojen itsenäistymistä voit lukea tästä


”Normaaliuden rajat piirretään pitkälti sen mukaan, miten normaalius hahmottuu ympäristössä. Normaali on aina normaali vain suhteessa johonkin. Syyt nimeämiselle, leimaamiselle ja käytännössä usein myös tuomitsemiselle tulee voida arvioida kriittisesti, mutta historiallinen tutkimus osoittaa, kuinka järkiperusteet kietoutuvat kunkin aikakauden normeihin. Psykopatiadiagnoosin historia valaisee, missä määrin aikaan sidotut tavat ja tottumukset muuttavat tapaa, jolla arvioimme normaaliutta ja epänormaaliutta. Psykopatiaan liittyviin konventioihin liittyi aina epänormaalius, kärsimys ja yhteiskunta, ja tämä kolmio edellytti vuorovaikutusta kärsijän tai kärsimyksen aiheuttajan ja hänen ympäristönsä välillä. Ilman tuota vuorovaikutusta psykopatiaa ei ollut olemassa.”  (Parhi 2019, 108.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Sopeutumattomat - Psykopatian historia Suomessa voit lukea tästä


”Ilman kaikkien mukaan ottamista demokratia menettää elinvoimansa.”

”Ei vähemmistöillä ole mitään velvollisuutta suhtautua tyynesti ihmisiin, jotka kyseenalaistavat ihmisen olemassaoloa.”

”Älä anna muiden määritellä sinua ja arvoasi.”

”Oman itsensä näyttäminen muille ei aina ole helppoa, mutta on muiden tehtävä ymmärtää erilaisuutta, ei sinun tehtäväsi ymmärtää kiusaajia. Omana itsenään on helpompi hengittää!” (Koskiranta & Uusivirta 2020.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Vaikuta! Maailmanparantajien kirja voit lukea tästä


"Olemme sosiaalisia eläimiä, jotka tahtovat mukautua, miellyttää toisiaan ja muistuttaa toisiaan kuuluakseen joukkoon. Kuitenkin jokainen meistä on ainutlaatuinen. Jokaisen on löydettävä oma tapansa elää elämänsä niin kuin hänelle itselleen on sopivinta ja tyydyttävintä." (Hämeen-Anttila 2020.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Paino - Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa voit lukea tästä


”Kun aikuinen pystyy uskomaan, että lapsi voi oppia uutta ja alkaa kukoistaa, tällainen uskomus on omiaan auttamaan lasta. Jos aikuinen saa itsensä kiinni liian kielteisistä ajatuksista, niitä voi kyseenalaistaa ja korvata ne todenmukaisemmilla ajatuksilla. Silloin myös lapsen on helpompi pitää yllä mielikuvaa siitä, että on riittävän hyvä juuri sellaisena kuin on.” (Riihonen & Koskinen 2020.)

 P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Kuinka kiukku kesytetään? Lasten aggressiokasvatus voit lukea tästä
                                                                                   

"Vain aniharvat tietävät miten minkäkin pitää olla, ja vain muutamat selviävät kaikesta omin neuvoin!" (Tove Jansson teoksessaan Muumilaakson marraskuu)

"Muista kuitenkin tämä: kun mukautuu, ei silti tarvitse antaa periksi. Pidä silmät auki."  (Tove Jansson teoksessaan Kunniallinen petkuttaja)

"Äkkiä tuntuu jälleen mahdolliselta ajatella, että elämä on lahja."  (Tove Jansson teoksessaan Bulevardi ja muita kertomuksia)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Sanojen lahja - Valitut sitaatit voit lukea tästä


”Tänään oli hyvä päivä.
Opin jotain.
Unohdin jotain.
Muistin jotain.
Kaipasin jotain.
Olen elossa!” (Perkiö 2020, 61.)

P.S. Kirja-arvioni  ko. teoksesta Kuin olisi jo kevät - Valittuja runoja voit lukea tästä


Tarvitaan vain yksi sydän. Yksi tavallinen ihminen, joka tulee ja sanoo oikeat sanat, kun epävarmuus on ainoa varmuus ja epätoivo toivoista se, joka tulee pyytämättä kylään.” (Kivisalo 2019, 20.)

P.S. Kirjapostaukseni ko. teoksesta Hyvän jälki voit lukea tästä

(Sivun kuvat: Pixabay)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!