Tartu tietokirjaan!


Heti Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistamisen jälkeen alkoi mediassa vilkas keskustelu siitä, millainen kirjallisuus on tietokirjallisuutta. Yllätyin todella siitä, että niin moni esitti ärhäkästi näkemyksensä siitä, etteivät elämäkerrat olisi tietokirjoja. No, mitä ne sitten ovat, eivät fiktiota ainakaan. Tuntuu siltä, että tässä yhteydessä on unohdettu, kuinka laajasta kirjallisuuden genrestä tietokirjallisuudessa onkaan kysymys. Ja toisaalta ei osata välttämättä erottaa tiedekirjoja ja tietokirjoja toisistaan. Kirjallisuudesta keskusteltaessa olisi hyvä muistaa, että tieteelliseen tutkimukseen perustuva tutkimuskirjallisuus, kuten monografiat, artikkeliväitöskirjat ja tutkimusraportit, ovat vain yksi osa tietokirjallisuuden monenkirjavassa joukossa. Joskin tärkeä sellainen. Siksi ehkä hieman yllättävää tämänvuotisessa ehdokaskuusikossa onkin se, että kaikki teokset ovat lähtöisin toimittajataustaisten kirjoittajien kynistä. Toki Alexander Stubb on tässä piristävä poikkeus.

Suomen tietokirjailijat ry:n mukaan tutkimuskirjallisuuden lisäksi tietokirjallisuuden alalajeja ovat hakuteokset, oppaat, oppimateriaalit, mielipidekirjallisuus, yleinen tietokirjallisuus sekä lasten ja nuorten tietokirjallisuus. Hakuteoksista löytyy muun muassa sanakirjoja, kalentereita ja kartastoja, oppaiden joukosta voi puolestaan löytää monenmoisia harrastekirjoja käsityökirjoista keittokirjoihin,   ja oppimateriaaleja  edustavat luonnollisesti oppi- ja harjoituskirjat.  Mielipidekirjallisuuteen kuuluvat sitten esimerkiksi esseet, muistelmat ja elämänviisauskirjat. Yleistä tietokirjallisuutta edustavat puolestaan tietokirjat, elämäkerrat, historiateokset ja luontokirjat. Lasten ja nuorten tietokirjoista puhutaan silloin, kun edellä mainittuihin alalajeihin kuuluvat kirjat ovat lapsille suunnattuja.

Kaikissa edellä mainituissa tietokirjallisuuden kategorioissa aiheet voivat siis vaihdella laidasta laitaan, aavikoitumisesta ökyrikkauteen.  Yhteisenä piirteenä kaikilla tietokirjoilla on nimenomaan se, että ne perustuvat tutkittuihin ja tarkastettuihin faktoihin, eivät fiktioon. Lukija voi siis luottaa siihen, että tietokirjoissa kerrotut asiat ovat totta ja oikeasti tapahtuneet, eivätkä kirjoittajien kuvitelmaa ja heidän mielikuvituksensa tuotteita.

Kun katsoo tämän vuoden Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita, yleisen tietokirjallisuuden kategoria on edustettuna varsin hyvin: on historiaa, elettyä elämää, politiikkaa, kansainvälistä taloutta ja ilmastonmuutosta.  Vaikka en ole ehdokasteoksia vielä lukenutkaan, uskon niiden kaikkien edustavan ansiokasta yleistajuista suomalaista tietokirjallisuutta. Suomen Kirjasäätiön mukaan vuodesta 1989 lähtien jaetun Tietokirjallisuuden Finlandia -palkinnon tavoitteena onkin ennen kaikkea herättää lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokasta kotimaista tietokirjallisuutta kohtaan.

Siksi minäkin kehotan sinua lukemaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti tämän vuoden ehdokaskirjoja. Mielestäni kirjojen kohdalla ei kannata koskaan etukäteen päättää, mistä tykkää tai mistä ei, ja jättää siksi joitakin kirjoja lukematta. Silloin ei anna kirjallisuudelle mahdollisuutta yllättää. Jonkin kirjan haukkuminen huonoksi ennen kuin on sitä edes avannut, on todella typerää. On selvää, että kaikki kirjat eivät miellytä kaikkia, eikä se ole missään nimessä tarkoituskaan. Kirjallisuuskin on makuasia, ja hyvä niin. Uskon, että tämänvuotisesta kuusikosta löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Ajattelun avartaminen ja tiedon lisääminen eivät ole koskaan pahasta. Joten tartu siis sinäkin tietokirjaan!

Kommentit