OLIPA KERRAN...


... pieni tyttö, joka rakasti kirjoja ja josta kasvoi vuosien myötä parantumaton ja lähes kaikkiruokainen lukutoukka sekä monipuolinen kirjoittaja.


Lapsena nautin valtavasti koko perheen yhteisistä kirjastokäynneistä jo kauan ennen kuin osasin itse edes lukea. Varhaisimmat kirjamuistoni liittyvät muun muassa ihanaan Pupu Tupunaan  ja hauskoihin Minttu -kirjoihin. Unohtamatta myöskään Pekka Töpöhäntää. Yksi  suosikkisaduistani oli Todellinen prinsessa.






Kun lauseiden kiehtova salaisuus sitten ensimmäisellä luokalla lukemaan oppimisen myötä kunnolla selvisi, lukuintoni on ollut ehtymätön, ja tutuiksi tulivat muun muassa Tiina –kirjat, Anna –kirjat ja Lotta –kirjat, unohtamatta myöskään Iris rukkaa, Peppi Pitkätossua ja Pientä runotyttöä. Olin lapsena hevostyttö joten tykkäsin kovasti myös Marvi ja Mervi Jalon hevoskirjoista. Luin innoissani myös Viisikkoja ja Neiti Etsiviä.  Ja ajaton kestosuosikkini on tuo pieniälyinen karhu, Nalle Puh.


Voin liioittelematta sanoa, että kirjat ovat ikään kuin pelastaneet minut. Ne ovat tuoneet elämääni paljon iloa ja naurua, tarjonneet tukea ja lohdutusta sekä vieneet mukanaan erilaisiin maailmoihin - myös todellisuuden tuolle puolen. Luen oikeastaan aina kun voin. Vaikka luen paljon myös työssäni, iltaisin luen kaikkein mieluiten. Lukeminen on paras tapa rentoutua - ja niinhän sitä sanotaan, ettei kirjojen ystävä mene koskaan nukkumaan yksin... 

Lue, mitä kirjat kertovat minusta ja elämästäni nyt, ja kerro myös oma tarinasi, jos haluat...

Kuinka bloggaus alkoi...


Loin aikoinaan kirjablogin oikeastaan ihan sattumalta. Tuolloin lokakuun 9. päivänä vuonna 2006 ei vastaavia "virityksiä" ollut vielä läheskään niin runsaasti kuin nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin.  Tarkoituksena oli aluksi vain merkitä muistiin luetut kirjat, mutta ajan myötä halusin kuitenkin monipuolistaa tämän "lukupäiväkirjani" sisältöä ja tehdä siitä myös vierailijaystävällisemmän. Onpa blogipalvelukin vaihtunut kertaalleen näiden bloggausvuosieni aikana. Valitettavasti vanhan blogin sisällön siirtäminen tänne sellaisenaan ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunutkaan.  

Ajattelin sitten eräänlaisena kompromissina, että riittäkööt vuosittaiset luettujen kirjojen listat ajalta ennen tätä nykyistä blogiosoitetta.  Nuo listatut kirjat eivät ole missään järkevässä järjestyksessä, muuta kuin vuoden osalta oikeassa paikassa. Sivuhuomautuksena kerrottakoon sekin, etten ole postannut kaikista vuosien varrella lukemistani opuksista. Jos olisin, en todennäköisesti olisi sitten juuri muuta ehtinytkään:) Ja eiköhän menneiden märehtimisen sijaan viisaampaa ole katsoa eteenpäin ja keskittyä uusien lukuelämysten hankkimiseen ja niistä kirjoittamiseen:)

Mukava "bonus" on mielestäni aina se, kun joku löytää blogini kautta itselleen kiinnostavaa luettavaa. Kirjabloggaus on minulle hauska harrastus. En ota tätä touhua turhan vakavasti, sillä en kuvittele olevani kirjallisuuskriitikko. Olenhan vain kirjoja paljon lukeva ja niistä vähän kirjoittava nelikymppinen naisihminen. Opettaja kun olen, halusin helpottaa opiskelijoiden (ja miksei muidenkin) kirjallisuuden haku-urakkaa. Niinpä lisäsin postaamiini tietokirjoihin tunnisteeksi myös ensisijaisen tieteenalan, jota ne edustavat.



Nyt Kirjat kertovat on myös "naamakirjassa" ja twitterissä. Täällä blogin puolella postaukset käsittelevät vain ja ainoastaan lukemiani kirjoja. Pyrin päivittämään tätä "lukupäiväkirjaani" mahdollisimman reaaliaikaisesti.  Somesta löytyy sitten toki muutakin lukemiseen ja kirjallisuuteen liittyvää, eikä kirja-alan ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumiakaan ole kuitenkaan kokonaan unohdettu. Saattaapa mieleeni juolahtaa joskus joku uusi ideakin, haaste tai muu vastaava. Tervetuloa siis seuraamaan!


Haasteet hauskuuttavat


Seuraan aktiivisesti lukuisia kirjablogeja, joista nappaan aina silloin tällöin kiinnostavia kirjoja lukulistalleni. Osan näistä blogeista olen myös linkittänyt Luettavaa toisaalla -listalle blogissani vierailevien kirjallisuuden ystävien iloksi.

Kommentoijana ja haasteisiin osallistujana olen ainakin toistaiseksi ollut kuitenkin suhteellisen laiska. Arvostan lukijoilta tulevaa palautetta todella paljon, sillä on hienoa huomata, etten kirjoita kirjoista vain itselleni. Kommentit ilahduttavat siis aina, joten kiitos niistä.


Ohessa muutama saamaani tunnustus / haaste. Kuvia klikkaamalla näet sekä vastaukseni että haastamani blogit.





Unpopular bookish opinions -haasteen vastaukset pääset katsomaan tästä. Samalla voit myös napata tämän kiinnostavan haasteen myös itsellesi ja jakaa sitä eteenpäin, jos haluat.

Viiden kirjan haasteen vastausteni kera löydät puolestaan
täältä
.

Sisältö ratkaisee - aina


Luen kirjoja kaikissa formaateissa, mutta edelleen pidän eniten perinteisistä kirjoista, joihin saa näppituntuman. Edellyttäen kuitenkin, että kanssalukijat ovat kohdelleet opuksia helläkätisesti. Muruset toki vielä menettelevät, mutta etenkin kuulakärkikynällä tehdyt merkinnät ärsyttävät melkoisesti. Kirjanmerkit ja post it -lappusetkin kun on keksitty jo aikoja sitten.


Viime aikoina mediassa paljon keskustelua herättäneet sähköiset kirjat eli e-kirjat ovat paikallaan monissa tilanteissa. Laajaa virtuaalista kirjahyllyä on kätevä kuljettaa mukanaan. Tässäkin asiassa sisältö ratkaisee.

Äänikirjoja en ole toistaiseksi kovin montaa kuunnellut,  mutta ne ovat varsin mainioita "unilääkkeitä", mikäli lukijan ääni miellyttää. Tällaisessa tapauksessa yhden kirjan kuunteleminen saattaa kuitenkin kestää varsin kauan, kun nukahdettuaan ei enää muistakaan, mihin kohtaan edellisellä kerralla jäi. Mutta eipähän tuo haittaa. Suosittelen siis ehdottomasti kokeilemaan vaikkapa tätä viihdyttävää kirjaa.

Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja se kiehtoo minua edelleen, mutta aidosti vanhat kirjat aiheuttavat minulle helposti todella ikäviä aivastelukohtauksia. Siksi erityisen hienolta tuntuu, kun onnistun löytämään kirjastosta uutuusteoksen, jota kukaan ei ole vielä lukenut. Vähän samanlainen fiilis kuin silloin, kun sain painotuoreen esikoiskirjani käteeni ensimmäisen kerran.

Vaikka olenkin kirjojen suhteen lähes kaikkiruokainen, "suosikkilajejakin" toki löytyy. Luen mielelläni muun muassa pohjoismaisia dekkareita, kiinnostavia elämäkertoja, runokokoelmia sekä mielenkiintoisia tietokirjoja esimerkiksi psykologian alalta (omien tieteenalojeni kirjojen ohella tietenkin).  Fantasia- ja scifi-kirjat saavat sen sijaan useimmiten jäädä kirjaston hyllyille. En oikein osaa sanoa syytä, mutta ehkä minulla nimestäni huolimatta on vain harvinaisen huono mielikuvitus 😊
"Koti ilman kirjoja on kuin huone ilman ikkunaa."


Aikaisemmin olin varsin innokas kirjojen ostaja, mutta nykyään olen huomattavasti tarkempi siinä, mitkä kirjat kotiini kirjakaupoista, kirjamessuilta ja kirjakerhoista hankin. Osasyynä tähän on säilytystilan puute. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kirja on esimerkiksi jokajouluinen toivelahja. Blogatuista kirjoista valtaosa on peräisin kirjastosta - joka perinteisistä tai "virtuaalisista" sellaisista.
Kirjat kertovat maailmoista
- aidoista ja kuvitelluista.
Kirjat kertovat ajasta
- vanhasta ja uudesta,
myös tämän hetken ainutkertaisuudesta.
Kirjat kertovat elämistä
- eletyistä ja elettävistä.
Kirjat kertovat siis vaikka mistä.


Lukemiani (ties moniako tuhansia) kirjoja on suorastaan mahdotonta ja aika tarpeetontakin asettaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen, lukufiilis kun vaikuttaa osaltaan siihen, miltä luettava kirja milloinkin tuntuu. Nykyään olen lukijana melko kriittinen, joten "suosikkilistalleni" on vaikea nousta. Minua miellyttävän kirjan tulee olla ennen kaikkea hyvin kirjoitettu. Sujuva kerronta ja sanoilla leikittely ovat mieleen. Juonen on oltava jotenkin yllätyksellinen. Hyvä kirja ruokkii sekä aivoja että sydäntä; se antaa ajattelemisen aiheita ja herättää tunteita. 💭





Jo pitkään yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista, ellei jopa se kaikkein paras, on ollut Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Se on teos, jonka pariin voin palata aina uudestaan. Sotakirjallisuus ei kyllä muuten suosikkeihini yleisesti ottaen kuulu, mutta tuossa suomalaisessa klassikossa on vain sitä jotakin...💗


Kauan eläköön kirjallisuus


Koska vuosi 2015 oli Kirjan vuosi, halusin kirjoittaa aiheeseen liittyvän kolumnin. Olen toki kirjoittanut esimerkiksi kirjastojen puolesta ennenkin. Ja kirjat ja lukeminen tulevat varmasti olemaan kirjoitusteni teemana tulevaisuudessakin - ainakin jossakin muodossa. Lukeminen kannattaa - aina -kolumnini pääset lukemaan tästä.

Vuosi 2016 oli minulle hieno kirjavuosi siksi, että sain vihdoinkin koottua vuosien saatossa elämästäni kirjoittamiani runoja samojen kansien väliin. Omaelämäkerrallinen runokirjani Elämää kelaten näki päivänvalon heinäkuussa ja lokakuussa se oli mukana Helsingin kirjamessuilla BoD:n osastolla. Mahtava juttu siitäkin huolimatta, vaikka itse en paikalle päässytkään. 

Uusin kirjani Helsingin kirjamessuilla 2016.
(Kuvat: Mari Järvinen)
Kirjoista  bloggaaminen jatkuu ahkerasti vielä kymmenen blogivuoden jälkeenkin, sillä lukeminen tulee aina olemaan oleellinen osa elämääni. Vaikka kirjat eivät maailmasta onneksi ole loppumassa, aion minäkin edelleen myös kirjoittaa, kuten alla oleva runonikin osoittaa. Tulevaisuudessa päivänvalon nähnee ainakin kolmas kirjani. Ideoita on toki olemassa jo useampaankin opukseen. Nähtäväksi jää, johtaako niistä yksikään ihan oikeaan kustannussopimukseen...




Mitä olisi elämäni ilman kirjoja;
vanhoja ja uusia, 
paperisia ja sähköisiä,
ostettuja ja lainattuja
tai vaikka lahjaksi saatuja?

Millaista olisi arkeni ilman
hienoja kirjastoja, upeita kirjakauppoja
ja inspiroivia kirjablogeja?

Sellaista tilannetta en uskalla edes ajatella,
synkkiä kauhukuvia mieleeni maalailla.

Siis kauan eläköön kirjallisuus
lyhyine ja pitkine sanoineen,
huvittavine ja liikuttavine lauseineen.
Faktoineen ja fiktioineen
- kaikkineen.

Kirjaton elämä olisi minulle
täysi mahdottomuus.
Silloin arkeani leimaisi ilottomuus
ja elämää uhkaisi värittömyys.

Jos maailmasta loppuisi kirjallisuus,
ei auttaisi kuin kirjoittaa itse kirja uus.
Ah, mikä luomisen ja kirjoittamisen ihanuus.

(Sivua on päivitetty 16. elokuuta 2017.)








1 kommentti:

  1. Olisi kiinnostavaa tietää että etkö lue/pidä scifistä ja miksi? Itse olen aina pitänyt scifistä mutta en fantasiasta. Fantasia useimmiten toistaa niitä samoja kaavoja, toki omat kliseensä on myös scifissä mutta on paljon myös omaperäistä scifiä ja monen tyylistä scifiä. Olisi myös kiinnostavaa kuulla paras ja huonoin scifi sinun mielestäsi?

    Matteus

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!