18. toukokuuta 2017

Kari Hanhisuanto: Ei mainittavaa motiivia













Kustantaja: Nordbooks
Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 190 s.

E

i mainittavaa motiivia on rikosromaani, jossa nuori rikosylikomisario Vesa Kallionmaa ja tutkija Aleksi Kari saavat selvitettäväkseen koko maata kuohuttavan jutun. Lähes yhtä aikaa tapahtuvat kolme kuolemantapausta on kaikki tehty samalla tyylillä: kaukaa ja tarkasti. Onko kyseessä yksi vai useampi tappaja? Tapauksilla ei näytä olevan muuta yhteistä kuin tekotapa. Siitä alkaa takaa-ajo, jollaista Suomessa ei ole ennen nähty. Poliisin sisäiset kaunat ja kulissien takana pelaaminen tekevät tutkimuksista entistä hankalamman.

"...miksi uhrin suussa oli Helsingin Kalliossa sijaitsevan kaupan kuitti? Vesa ihmetteli asiaa hetken. Hän järkeili asian siten, että kuitti ei ollut uhrin vaan tappajan. Se sai hänen niskansa kihelmöimään. Hänen edessään makasi sankari. Valitettavasti kuollut sellainen."

Oma arvioni: Vaikka dekkareista useimmiten tykkäänkin, tästä tarinasta oli jotenkin yllättävän hankalaa saada otetta. No, luin sen kuitenkin loppuun asti. Ei kirja varmasti huono ole, minulla vain ei ollut oikeaa hetkeä sen lukemiselle…








17. toukokuuta 2017

Patrik Pehkonen: Orpotytöstä ministeriksi – Sinikka Mönkäreen tarina

















Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 213 s. + kuvaliite

S

uomen pitkäaikaisimman naisministerin elämäkerta piirtää kuvan hämmästyttävästä elämästä, sodanjälkeisen Suomen kasvun vuosista - ja viime vuosikymmenten poliittisista kommervenkeistä. Sinikka Mönkäre syntyi 6. maaliskuuta vuonna 1947, kun Suomi oli vasta toipumassa sodasta. Elämä Vuoksenniskalla oli niukkaa. Sodan jäljet näkyivät kaikkialla, eivät vähiten ihmisissä. Mönkäreen kohtaloksi tuli menettää äitinsä ja pitkälti myös isänsä traagisella tavalla kahden vuoden iässä. Huolimatta kasvattiperheensä taloudellisista vaikeuksista Mönkäre opiskeli, pääsi yhtenä harvoista opiskelemaan lääketiedettä Turkuun, tuli äidiksi ja sitten myös lääkäriksi vuosikurssinsa ensimmäisten joukossa.

Työväentalolla nuoruudessaan lähes kasvanut, Imatralla sittemmin pitkän lääkärinuran tehnyt Mönkäre nousi Imatran kaupunginvaltuustoon vuonna 1980, kansanedustajaksi vuonna 1987 ja ministeriksi vuonna 1995. Vuonna 2004 hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin naisministeri. Orpotytöstä ministeriksi kertoo monin yksityiskohdin ja hämmästyttävin anekdootein, millaisia vaiheita, tuttavuuksia ja sattumuksia noihin vuosiin ja pitkään uraan sosiaalidemokraattisessa politiikassa on mahtunut.

Oma arvioni: Kirjassa päähuomio on Sinikka Mönkäreen poliittisessa urassa, eikä ihme, onhan hän maamme pitkäaikaisin naisministeri. Tämä elämäkerta onkin varsin tyypillinen poliittisesta vaikuttajasta kirjoitettu teos, vaikka Mönkäreen elämä onkin kaikkine sattumuksineen varsin kaukana tavallisesta tarinasta. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua suomalaiseksi sankaritarinaksi. Kirja piirtää kohteestaan konstailemattoman rehellisen kuvan.

Jos poliittinen lähihistoria kiinnostaa, kannattaa tutustua Sinikka Mönkäreen tarinaan.