15. joulukuuta 2013

Tomi Takamaa: 875 grammaa. Pirpanan tarina


(Gummerus, 2013)


Tämä on koskettava kertomus siitä, kuinka isän rakkaus omaan lapseensa saa aikaan ihmeitä.

Takamaan perheen lähtö synnytyslaitokselle tuli kaksi ja puoli kuukautta liian aikaisin. Pirpana painoi syntyessään 875 grammaa. Helpottaakseen sukulaisille tiedottamista Tomi Takamaa perusti Facebook-ryhmän nimellä 875 grammaa. Sitten tapahtui kummia: ryhmä alkoi paisua. Tuore isä tarttui tilaisuuteen ja alkoi levittää tietoa keskosuudesta ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Pian ryhmällä oli yli 100 000 tykkääjää ja rahaa kasassa 130 000 euroa. Lööpeissä Tomista tuli superiskä.

Päätoimittaja ja entinen vartija Takamaa kertoo nyt itse mitä tapahtui.

"Vaikka tämä kirja kertookin perheemme tarinan, se on omistettu kaikille niille vähemmän onnekkaille perheille. Niille vanhemmille, joiden pian pois kuihtuva aivan liian aikaisin syntynyt keskoslapsi ei saa Facebookissa tuhansia "Facebook-enkeleitä", -tykkäyksiä tai -tsemppauksia. Tämä kirja on myös sille viereisen huoneen pikkuenkelille, jolle luettiin hätäkastetta, kun tytärtämme puettiin samaan aikaan söpöön pinkkiin nuttuun."

Kirjan hinnasta 2 euroa lahjoitetaan Lastenklinikoiden Kummit ry:n kautta uuden lastensairaalan rakentamiseen.


Oma arvioni: Kun näen kuvia pienistä keskosista, liikutun aina. Reaktioni johtuu varmasti ainakin osittain omasta keskoshistoriastani – vaikka en tuosta ajasta onneksi mitään muistakaan. Synnyin lähes 40 vuotta sitten yli kaksi kuukautta liian aikaisin alle puolitoistakiloisena rääpäleenä. Elämäni kaksi ensimmäistä kuukautta vierähtivät TYKS:n keskolassa. Äidin syliin pääsin vasta, kun sain lähteä kotiin. 
On mukava lukea siitä, kuinka vanhemmat saavat tänä päivänä osallistua aktiivisesti keskosvauvojensa hoitoon; on kenguruhoidot ym. hienoudet. Maamme kehittyneen lääketieteen ansiosta yhä pienemmät vauvat jäävät eloon, ja monet heistä saavat kasvaa ja kehittyä ongelmitta. Minuun keskosuus jätti jälkensä 2-vuotiaana diagnosoidun CP-vamman (spastinen diplegia) muodossa. Olen aina liikkunut pyörätuolilla, mutta lukuisista lääkäreiden ”ennustuksista” huolimatta esimerkiksi näön, hahmotuksen ja oppimisen ongelmat tulivat itselleni tutuiksi vasta yliopisto-opintojen kautta, eivät itse koettuina. Siksi toivonkin, että  asiantuntijat osaavat nykyään jo edetä päivän kerrallaan. Mahdollisilla ongelmilla on turha liiaksi pelotella vanhempia, jotka ovat jo valmiiksi huolissaan liian varhain syntyneistä lapsistaan.


Pirpanan tarina osoittaa mainiosti sen, että kaikkeen on mahdotonta varautua etukäteen, elämä kun on yllätyksiä täynnä – eivätkä ne ole aina positiivisia. Mutta onneksi ihmisellä on usein uskomaton kyky löytää taistelutahtoa silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Ja ihmeitäkin tapahtuu; ”isän blogista” kasvaa lyhyessä ajassa laaja nettiyhteisö, jossa koskettavat ja suloiset kuvat pikkuisen tytön elämän alkutaipaleelta keräävät tuhansittain tykkäyksiä – ja mikä tärkeintä, hyväntekeväisyyskampanjalla saadaan kerättyä rahaa muun muassa keskoskaappiin. 
875 grammaa -kirja on pieni suuri kertomus. Sitä voi suositella lämpimästi etenkin kaikille keskosvauvojen vanhemmille. Kirjan toisen osan Vanhempien selviytymisopas on varmasti hyödyksi niille, jotka joutuvat astumaan vanhemmuuteen odotettua aikaisemmin. Keskostarinat elävästä elämästä ovat puolestaan esimerkkejä siitä, että epävarman ja vaikean alun jälkeen elämä voi kantaa, joten toivoaan ei kannata heittää. Tätä koskettavaa ja elämänmakuista kirjaa lukiessa kannattaa varautua silmäkulmien kostumiseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!