9. tammikuuta 2014

Jari Tervo: Esikoinen

(WSOY, 2013)


Esikoinen on Jari Tervon henkilökohtaisin romaani

Vuoden 1972 ensimmäisinä tunteina ryhtyy rovaniemeläinen koulupoika pitämään totista, hykerryttävää päiväkirjaa.

Vilpittömissä merkinnöissään koululainen kuvaa pienyrittäjäperheen surkuhupaista arkea, ensirakkauttaan, paikallaan polkevaa vallankumousta ja Aune-tädin ponnisteluja oikeudenmukaisen noitatuomion saamiseksi käräjiltä.

Päiväkirjanpitäjä nauhoittaa mullistavalle keksinnölle, c-kasetille, isomummunsa muisteluja kielletystä rakkaudesta tsaarin vallityöläiseen, palmikkopäiseen hunghuusipoikaan. Päiväkirja kasvaa sukuromaaniksi, tavallinen paisuu tavattomaksi. 

Esikoinen liikkuu 1600-luvun noitakomissiosta 1900-luvun alun revoljutsijaan, vallankumoukseen, mutta romaanin tarkastelupiste sijaitsee vuodessa 1972, jolloin rovaniemeläinen koulupoika saa syntymäpäivälahjakseen sitkeän lakritsipiipun, Osmondsin kasetin ja Leninin valitut.

Oma arvioni: Esikoinen on lämminhenkinen ja tervomaisen hauskasti sanaileva romaani, mutta samalla se on myös surumielinen pienen pojan kasvukertomus. Konkarikirjailija punoo suorastaan ovelasti yhteen toisiinsa liittymättömät tarinat. Esikoinen kiehtoo minua erityisesti monisävyisyydessään. Pidin lukemastani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!