1. lokakuuta 2014

Liisa Keltikangas-Järvinen & Sari Mullola: Maailman paras koulu?

WSOY, 2014

Kympin tytöt ja seiskan pojat - luonnonlakiko?

K
ouluissa pitäisi ymmärtää temperamentin tuottamia eroja oppimistyyleissä eikä arvioida oppilasta hänen synnynnäisten temperamenttipiirteidensä perusteella. Miksei koulumenestys korreloi työuran kanssa? Miksi pisamenestyjämaa tuottaa niin paljon koulupudokkaita eikä kouluissamme oikein viihdytä? Vaikka kouluissa tänä päivänä yritetään ottaa huomioon lasten yksilöllisyys, puutteellisten tietojen vuoksi siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan että ymmärrettäisiin lasten olevan oikeasti yksilöitä omine erilaisine oppimistyyleineen, heitä palkitaan ja rangaistaan koulussa edelleen temperamenttipiirteiden perusteella. Samoja temperamenttipiirteitä vieläpä arvostetaan eri tavalla tyttöjen ja poikien kohdalla. Mitä pitäisi tehdä, että lapset saisivat opetuksesta parhaan mahdollisen hyödyn ja että koulu olisi reilu paikka ihan jokaiselle?


Oma arvioni: Teos on painavaa asiaa tärkeistä ja kiinnostavista kysymyksistä, kuten Keltikangas-Järvisen kirjat yleensäkin. Mullolan tutkimustulokset esitetään helposti ymmärrettävässä muodossa. Kirjan lukeminen herättää monenlaisia ajatuksia arvioinnista.  Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille oman työnsä kehittämisestä kiinnostuneille opettajille. Ja sopisi kirja varmasti mainiosti myös opettajaopiskelijoiden käteen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!