31. lokakuuta 2014

Riina Katajavuori: Wenla Männistö


















(Tammi, 2014)

Ansku Seunala. Tää elämä on yhtä tienhaaraa. Ei jaksais koko ajan päättää. Ruksia rasteja ruutuun. Carpe fucking diem. Meille maailma on auki. Hakukaavakkeet tuulessa koko maiseman leveydeltä. 

Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaani on pantu tehosekoittimeen ja siirretty nykypäivään. Tällä kertaa puheenvuoron saavat ennen kaikkea naiset, heidän halunsa ja unelmansa. Miten ihana on Wenla Männistö, jota kaikki sällit fanittavat? Tai millainen on hänen järkevä mutta salaperäinen äitinsä, kumpulalainen kätilö Marja Männistö? Oman äänen saavat myös veljesparven äiti Alli Jukola, joka pohdiskelee mennyttä pilvenlongalta käsin, suorapuheinen ja häpeämätön pesijä Kajsa Rajamäki sekä enkeleihin uskova Ansku Seunala. Huonomaineiset Jukolan jolpit vain heittävät löysää läppää television sotasarjojen äärellä. 

Oma arvioni: Katajavuoren kirjaa on luonnehdittu klassikon hekulliseksi päivitykseksi - ja sitä se todella olikin. Wenla Männistö on raikasta luettavaa niin nuorille kuin aikuisillekin. Ei ole oikeastaan väliä, onko kuuluisa Jukolan veljessarja ennestään tuttu tai ei. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!