7. lokakuuta 2014

Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah
















(Bazar, 2013)

T
atiana de Rosnayn romaani Nimeni on Sarah on järkyttävä tarina ihmisten julmuudesta ja elämän epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka kirjan tunnelma oli paikoin varsin ahdistava, teosta oli suorastaan mahdotonta laskea käsistään. Sarahin kohtalo vei mukaansa niin vahvasti, että tarinaa luki suorastaan ahmien. Synkkyydestään huolimatta tarina antaa kuitenkin uskoa siihen, että pahuuden keskellä on myös hyvyyttä, ja menneisyytensä hyväksyminen on avain siihen, että elämäänsä voi jatkaa eteenpäin. 


Kyseessä on varsin vaikuttava, syvällinen romaani, jota voi suositella lämpimästi kaikille erilaisista ihmiskohtaloista kiinnostuneille. Kirjaa ei kuitenkaan kannattane lukea iltaisin nukkumaan mennessä, jos haluaa viettää yönsä levollisesti.  Ja kaikkein herkimmille kirja saattaa peittelemättömyydessään olla liian rankkaa luettavaa. Tarina etenee sujuvasti kahdessa tasossa – juutalaisvainojen aikaisessa Pariisissa ja 2000-luvulla. Lyhyillä luvuilla kirjailija on todennäköisesti pyrkinyt hieman keventämään tunnelmaa, ja on siinä mielestäni onnistunutkin. Kirja on myös visuaalisesti varsin vahva, joten ei ihme, että siitä on tehty myös elokuva. 


Tällä kertaa Tatiana de Rosnay on luonut sellaisen tarinan ja sellaisia henkilöitä, joita ei saa mielestään heti luettuaan. Kirja oli kokonaisuudessaan riipaisevan koskettava lukuelämys. Vaikka tämä tarina olikin fiktiivinen, surullinen tosiasia on, että holokausti oli aikoinaan totta miljoonille ihmisille. Sarahin ja hänen perheensä tarina on hieno kunnianosoitus erityisesti kaikille niille lapsille, jotka eivät koskaan enää palanneet takaisin kotiin.


Olen aiemmin lukenut Tatiana de Rosnayn romaanin Mokka, josta pidin myös kovasti. Jos kirjailija jatkaa uskottavalla ja lukijaa liikuttavalla tyylillään, luen hänen teoksiaan mielelläni jatkossakin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!