29. marraskuuta 2014

Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja

Schildts & Söderström, 2014


”Olen elätellyt sellaista suunnitelmaa, että kirjoittaisin kertomuksen sodanjälkeisestä Suomesta. Mieleeni on tullut, että valitsisin keskeisiksi hahmoiksi kolme nuorta naista. Minulla on sellainen ajatus, että heidän elämäänsä seurataan sen jälkeen monta vuotta.”

Näin tuumaa Lars Sundin romaanin kertoja, rampautunut ratavartija, ja näin myös käy. Puitteet antava selluloosankatkuinen paikkakunta on pieni mutta syntyvä kertomus suuri. Siellä polkee pyörällään vastavalmistunut kansakoulunopettajatar, uraa ja perhettä suunnitteleva Ulla-Maj, siellä mittailee peilikuvaansa muodollisiin haaveisiin luottava Margit, siellä punastelee Iris, joka tekee lopulta sopimattomista luku-ja mielihaluista totta, ja osansa saa kaupunkilaisista moni muukin. Eikä kirjoitusurakasta tulisi mitään ilman tarkkasilmäistä varista ja herkkävireistä runoilijaa.

Tarina käynnistyy pian sodan jälkeen ja ulottuu seitsemänkymmentäluvun kynnykselle. Sinä aikana ehtii muuttua niin maailma kuin ihminenkin, mutta pikkukaupungin asukkaita yhdistävä tragedia, se ei unohdu.

Oma arvioni: Lars Sundin romaani on kiehtovan moni-ilmeinen ja sopivan arvoituksellinen. Kaikkeen ei tarjota vastauksia, vaan lukijan mielikuvitukselle jätetään mukavasti tilaa. Kirjan päähenkilönaisia kuvataan kiinnostavasti, mutta oma suosikkihahmoni ei ole kuitenkaan kukaan heistä. Kaiken muun runsauden lisäksi, kirjan kielikin on varsin rikasta. Pidin kirjasta todella paljon. 


P.S. Kirjassa oli sivuja hieman yli 500… Olen tainnut jo seota laskuissani ja joistakin kirjoista taisivat sivut jäädä laskemattakin, mutta tiedän silti ylittäneeni tuon päivittäisen kolmenkymmenen kaunokirjallisuussivun rajan varsin selvästi…



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!