25. joulukuuta 2014

Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas – Sateessa ja tuulessa

WSOY, 2014


Näin puhui sateenvarjo
Kun sataa, pikku Marjo
unohda sateenvarjo
edes joskus, pikku Marjo.

Älä sitä avaa,
sillä jos et koskaan
suin päin ravaa
räntäsade-vesiloskaan
etkä sateen anna
otsaasi koskea
etkä tuulta päästä
puraisemaan poskea
et tiedä mitään sadesäästä!

Et edes tajua
miten maa ja ilma
ja maailma taivaan alla
voi olla ihanaa rajua
sadevesi-koskea,
kun sataa kaatamalla.
Siis pikku Marjo,
unohda sateenvarjo,
edes joskus, pikku Marjo.

Oma arvioni: Suomalaisen runouden uudistajan ja rakastetun saturunoilijan elämää monipuolisesti valottava elämäkerta. "Et rupea uudeksi Saima Harmajaksi!" varoitti Sylvi Kunnas tuberkuloosiin sairastunutta tytärtään Kirsiä. Äiti oli löytänyt tytön runovihon ja pelkäsi tämän kokevan 23-vuotiaana kuolleen kirjailijan kohtalon. Kirsi omaksui asenteen, ettei sairautta saanut jäädä itkemään. Hän sinnitteli jaloilleen, unohti haaveen taidemaalarin urasta, paneutui vimmalla kirjoittamiseen ja mullisti suomalaisen runouden.

Henkilökohtaista elämäänsä julkisuudelta varjellut runoilija kertoo nyt uransa hapuilevasta alusta, toisen kokoelman huimasta menestyksestä ja siitä miten karkasi rakastuneena Tampereelle ahtaaksi käyneitä kirjallisia piirejä. Kunnas meni naimisiin, perusti perheen ja omistautui uudelle yleisölle lapsille. Apunaan hänellä oli Tiitiäinen, suomalaisen lastenkirjallisuuden rakastetuin menninkäinen.

Kokonaisuudessaan todella hieno kirja, kiitos sekä kirjoittajalle että kirjan päähenkilölle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!