4. syyskuuta 2015

Antti Holma: Kauheimmat runot

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 192 s.


Oli kerran Onkeli
luonteeltansa ronkeli
kotinansa pikkuruinen putka.

Toisia se suuteli
vaan minulle se huuteli:
Pussaa sinä puuta, senkin lutka.

J
uontaja-runonlaulaja Antti Holma esittelee neljä runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot –kokoelmiin. Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm avaavat lukijan eteen ihmiselon koko kirjon.

Oma arvioni: Eläköön kaunein runous, vaikka pakko se on myöntää, että tämä kauheimpien runojen kokoelma on mainio sekin. Vaikka alapäähuumori ei minua yleensä juuri nauratakaan, tässä räävittömässä kokonaisuudessa sekin toimi – ja pienin kerta-annoksin luettuna se todella nauratti. Jos olisin lukenut runot niin sanotusti kerralla putkeen, olisivat toistot saattaneet häiritä. Nyt niin ei kuitenkaan käynyt. Ja mahtui karskimman huumorin sekaan myös vakavampia sanoja rakkaudesta ja kannanottoja muun muassa nyky-yhteiskuntamme pinnallisuutta vastaan. On selvää, että lopputuloksen kauneudesta tai kauheudesta riippumatta, runojen kirjoittaminen on todellinen taitolaji. Holma on onnistunut luomaan omintakeisen runoparodian. Siihen ei ihan kuka tahansa ”perusantti” pysty. Tällä kertaa kirja on lainassa kirjastosta, mutta on tämä opus todennäköisesti kuunneltava myös kirjoittajan itsensä lukemana äänikirjana. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka eivät suhtaudu elämään ja runouteen liian vakavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!