Siirry pääsisältöön

Kaj Korkea-aho: Gräset är mörkare på andra sidan

Kustantaja: Schildts & Söderströms
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 436 s.

I
 Gräset är mörkare på andra sidan rämnar fasader, något främmande hotar och skogen är inte att lita på. En ung kvinna, Sofie, har kört av vägen och dött i en våldsam krock. Då hennes fästman Benjamin får se ett fotografi taget av en hastighetskamera ser han att hon inte var ensam i bilen – var det ens en olycka? En gång var sjakket ett sammansvetsat pojkgäng i Pedersöre. Benjamin bor kvar men svartsjuka misstankar om Sofies hemliga liv har ätit sig in i honom. Looke har flyttat till Helsingfors och jobbar med tv och radio trots sin grava stamning.

Christoffer studerar folkloristik i Åbo och ska gifta sig med sin pojkvän. Simon har blivit ortens präst men förlorat tron. Nu möts de alla i hembyn på Sofies begravning.

Begär och hemligheter är sammantvinnade i denna uppväxthistoria, thriller och rysare. Gräset är mörkare på andra sidan är en mäktig läsupplevelse: Skrattet fastnar i halsen, ilningar av skräck går över ryggen, men intrigen tvingar en vidare.

Hur djupt går arvet av våld och trångsynt religiositet på den österbottniska landsbygden? Varför har Raamt, den ondskefulla mytologiska figuren börjat gå igen? Och vad hände med den lilla flickan Sidrid Ask som tappade bort sig i skogen för många år sedan? De begär som inte får säga sitt namn förlorar man kontrollen över – med skrämmande konsekvenser.

Oma arvioni: Koska ajattelen suomeksi, kirjoitan arvionikin samalla kielellä. Kaj Korkea-ahon romaani Gräset är mörkare på andra sidan ( suomennettu nimellä Tummempaa tuolla puolen) on kirja, jota minun oli välillä vaikea keskeyttää.  Kirja oli ennen kaikkea jännittävän painostava, mutta myös huvittavan hauska. Tämän paikoin jopa pelottavan kirjan keskeisinä elementteinä ovat puhe ja puhumattomuus – syine ja seurauksineen. Vaikka en ikäni puolesta edustakaan aivan kirjan tyypillisintä lukijakuntaa, (nuoret aikuiset) enkä ole erityisemmin maagisen realismin ystäväkään, Korkea-ahon kerronta ja ihmismielen pimeään puoleen pureutuva tarina kiehtoivat. Pienenä miinuksena mainittakoon ainakin minun makuuni hieman liian laaja henkilögalleria.   Kirjan keskeinen sanoma lienee se, että tulevaisuuteen on vaikea uskoa ennen kuin on tehnyt sovinnon menneisyytensä kanssa.  Tulipahan luettua pitkästä aikaa kaunokirjallisuutta ruotsiksi. Kannatti siis todellakin tarttua tähän ”Koko kansa lukee–e-kirjaan”.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…