13. lokakuuta 2015

Erik Axl Sund: Varjojen huone

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2014
Ruotsinkielinen alkuteos: Pythias Anvisningar
Suomentanut: Kari Koski
Sivumäärä: 364 s.


Älkää viekö minulta vihaa. Se on ainoa mitä minulla on.

Mistä helvetistä tässä oikein on kyse? Mitä ihmeen sairasta paskiaista me etsimme?”

Mikään Jeanette Kihlbergin poliisinuralla ei ollut valmistanut häntä tähän. Kun murhatapaukset alkavat viimein ratketa, niiden todellinen luonne on puistattavampi kuin kukaan osasi aavistaa.

Varjojen huone päättää Erik Axl Sundin palkitun dekkaritrilogian. Sarjan edelliset osat Varistyttö ja Unissakulkija ovat saaneet loistavan vastaanoton myös Suomessa.

Oma arvioni: Tämän kamalan ja koukuttavan trilogian päätösosa jatkoi aikaisempien osien tapaan äärimmäisen pahuuden äärellä. Kuka oikeastaan on normaali, ja voiko uhriksi joutumisella selittää julmuutta ovat esimerkkejä niistä lukuisista eettisistä kysymyksistä, joita Varjojen huoneessa pohditaan. Jokin tässä trilogiassa koukutti, vaikka aihe olikin oikeastaan liian inhottava luettavaksi. Yllätyksiäkin juonessa ilmeni aina silloin tällöin, joten lukemista oli vain pakko jatkaa loppuun asti. Onneksi sain kirjan luettua ennen yötä, niin toivoa unesta on ainakin jonkin verran jäljellä.

Suosittelen tämän sarjan teosten lukemista niin sanotusti peräkkäin, sillä näin kirjoista saisi irti vieläkin enemmän. Itse en valitettavasti siinä onnistunut, mutta täytyy sanoa, että olen helpottunut voidessani palauttaa Varjojen huoneen kaverille. Kiitos kuitenkin lainasta!  Harvoin kirjan kansi melkein ahdistaa. Jos se on ollut tarkoitus, aika hyvin on kyseisessä tavoitteessa tämän trilogian kohdalla mielestäni onnistuttu. Tällaisen lukukokemuksen jälkeen lienee terveellistä lukea jotakin kauniimpaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!