Siirry pääsisältöön

Luiz Ruffato: Tekokukkia

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2015
Portugalinkielinen alkuteos:
Flores artificiais
Suomentanut: Jyrki Lappi-Seppälä
Sivumäärä: 180 s.

K
irjailija Luiz Ruffato saa erikoisen kirjeen. Se sisältää Maailmanpankin virkamiehen muistelmat ja omituisen pyynnön: kirjoita muistojeni pohjalta kirja.
Tekokukkia on kirja kirjan sisällä. Se havainnoi elämänkohtaloita, vallankumouksia, kadonneiden ihmisten historioita. Yhteen punoutuvat totuus ja fiktio, eikä lukija voi kuin arvuutella mikä on todellista.

Oma arvioni: Tekokukkia on eleginen kokoelma erilaisten ja eri tavoin rikkonaisten ihmisten pienimuotoisia elämäkertoja. Näkymättömät ja näkyvät arvet eivät katso ihmisten asemaa tai kansallisuutta. Kirjailija on vahvasti pienen ihmisen ja hänen yhteisönsä puolella. Kukapa meistä ei etsisi omaa paikkaansa maailmassa tai unelmoisi paremmasta huomisesta. Mutta, onko aitous sittenkin vain pelkkä illuusio? Joka tapauksessa kirja on täynnä koskettavia ihmiskohtaloita. Teoksen hienointa antia oli mielestäni se, kuinka sujuvasti kirjailija kuljetti lukijaansa erilaisissa miljöissä suurista metropoleista tiettömiin syrjäseutuihin. On ihminen sitten kuka tahansa, elämä on oikeastaan pelkkiä sattumia, vai onko.

En ole aiemmin lukenut kyseisen brasilialaiskirjailijan tuotantoa, mutta tämän kirjan luettuani tulen varmasti lukemaan vielä lisääkin, sen verran mielenkiintoinen ja mukavan erilainen lukukokemus Tekokukkia oli. Voin suositella sitä jotakin omaleimaista luettavaa etsiville.


Kommentit

  1. Ruffatolla on armoitettu taito luoda värikylläistä, rikaskielistä ja elävää tekstiä sekä tarkasti lempeällä ja ymmärtäväisellä sydämellä ihmisyyttä ja ympäristöä havainnoivaa kerrontaa:) Aiemmassa teoksessa "Rutosti hevosia" sykkii Brasilian sydän & sielu. Molempien oiva suomennos Lappi-Seppälän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…