Siirry pääsisältöön

Marjo Vilkko: Suomi on venäläinen

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 322 s.
 


A
iemmassa teoksessaan ja käsikirjoittamassaan tv-sarjassa Suomi on ruotsalainen Marjo Vilkko taidokkaasti todisti, että Ruotsin ajan perintö näkyy Suomessa yhä. Entä Venäjä? Mitä vaikutteita Venäjä on suomalaisuudelle antanut?Yhteistä taustaa on 300 vuotta: 1700-luvulta pieni osa nykyistä Suomea kuului Venäjään, ja sitten Suomi kuului yli sata vuotta Venäjän imperiumiin. Nykypäivän – kovin tuoreita – ilmiöitä ovat venäläisten maahanmuutto ja Suomen-matkailu.

Mielikuvia Venäjästä ovat ryydittäneet vierauden ja pelon tunteet, joita sorron ja sotien täyttämä historiakäsitys on ruokkinut. Tarina Suomen venäläisyydestä onkin tarina siitä, millä kaikilla keinoin suomalaiset ovat yrittäneet pitää venäläisyyttä loitolla. Keisarikunnan aika ei tehnyt meistä venäläisiä – vaan pikemminkin vahvisti ruotsalaista perintöämme ja tuki suomalaisuuden nousua –mutta Venäjän vaikutus historiaamme ja kansalliseen identiteettiimme on ollut suuri. Aina kun Venäjällä tapahtuu muutoksia, suomalaisten käsitykset itsestään ovat joutuneet puntariin, ja se on usein muuttanut myös Suomen suuntaa ratkaisevalla tavalla.

Kirja perustuu samannimiseen tv-sarjaan, jota seurasi yli puoli miljoonaa katsojaa keväällä 2015. Teoksessa etsitään venäläisyyttä niin suomalaisesta musiikkimausta ja poliittisesta kulttuurista kuin saunasta ja koivumetsästäkin. Löytyykö yhteisiä nimittäjiä suhteestamme sotaan? Vai onko venäläisintä suomalaisuutta sittenkin kaihomieli ja voivottelu? Karsastammeko venäläisyyttä enemmän kuin ruotsalaisuutta?

Oma arvioni: Monipuolinen ja mielenkiintoinen kurkistus Suomen venäläisyyteen. Tulipa samalla kerrattua monia historian tunneilta tuttuja asioita.  Tämä kirja saa todennäköisesti lukijansa pohtimaan myös omaa suhtautumistaan venäläisyyteen. No, ainakin minua on aina viehättänyt venäläinen melankolinen musiikki. Sen innoittamana aloin aikoinaan myös opiskella mielestäni kaunista – ja virheellisesti vaikeaksi ”haukuttua” venäjän kieltä. Niin, ja kyllä minä saunasta ja koivuistakin pidän…


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Pienenä poikana jäällä kuulin tarinan miehestä, jota oli taklattu selkään. Mies oli muuttunut sen seurauksena, kadonnut täysin koko kuvasta. Puhuttiin, että nykyään hän kulki kuin elävä kuollut, ilman valoa silmissään. Ja tuota taklausta ja sen seurauksia alettiin kutsua kuolemanlaaksoksi.” – Tommi Kovanen
26. tammikuuta 2013 Rauman Lukon puolustajalla Tommi Kovasella on edessä peli Bluesia vastaan. Ottelun pitäisi olla aivan tavallinen, samanlainen kuin yli 500 kertaa aiemmin Kovasen liigauran aikana. Kovanen kuitenkin taklataan rajusti takaapäin, eikä mikään ole sen jälkeen kuten ennen.
Seuraamuksia tästä taklauksesta ei tule muille kuin Kovaselle: hänellä diagnosoidaan aivovamma, joka pakottaa hänet lopettamaan uransa. Kukaan ei ota vastuuta tapahtuneesta, ja Kovasta kehotetaan olemaan asiasta hiljaa. Vamman seurauksena Kovasen tunteet alkavat kadota, ja väsymys tuntuu lamaannuttavalta. Lehdistölle ja läheisille hän uskottelee kaiken olevan hyvin – mutta hänen elämänsä hajoamin…

Pirjo Maijala: Terveyskeskusosasto

"Se on minun
tuo tuolla, joka makaa
jota te käännätte ja väännätte

tuskailette
riesa, vaiva, ei osaa itse vessaan
puhumattakaan muusta
edes ruokailusta.

Se on minun
jolle te äyskitte ja tiuskitte
turhautuneena ja väsyneenä
pudotatte sängystä
annatte vääriä lääkkeitä.

Se on minun
jonka sydämen särjette harva se päivä
se ymmärtää kaiken
vaikka ei kuule tai näe.

Se on minun
jonka te jätätte tuntikausiksi yksin huoneeseen
yön pimeään

otatte kellon, että se ei häiritse kahvitaukoanne
nyrpistätte nenää, kun pesette tai vaihdatte vaippoja aamulla
käännytte pois.

Se on minun."

Oma arvioni: Pirjo Maijalan terveyskeskuksen vuodeosastolle sijoittuvissa runoissa puhutaan suoraan ja kaunistelematta siitä todellisuudesta, jossa monet sairaat vanhukset joutuvat elämänsä loppuaikoja viettämään ja kiireen uuvuttamat hoitajat työtään tekemään. Runot herättivät myös henkilökohtaisia muistoja ajalta, jonka jouduin vuodeosastolla mummojen keskellä viettämään. Voi, kuinka vihasinkaan niitä ylisuu…

Heini Saraste & Kalle Könkkölä: Voihan vammainen – Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta

Miksi opaskoiraa ei saa silittää?Kuinka nopeasti sähköpyörätuolilla pääsee?Mikä on pimeä huone? Mitä apua kellosta on ruokalajien valinnassa?

Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat tietää enemmän vammaisten ihmisten elämästä. Kirjassa seikkailevat kaverukset Myrsky, Kalle, Siiri, Jaakob ja Leila. Osa lapsista on vammaisia, osa ei. Heille kaikille sattuu ja tapahtuu!
Oma arvioni: Tämän varsin odotetun kirjan idea on suorastaan loistava ja kuvitus mitä mainioin; värikäs, oivaltava ja sopivan humoristinen. Koska kirja on tehty yhdessä Kynnys ry:n kanssa ja sen toimituskuntaan on kuulunut myös muiden vammaisjärjestöjen edustajia, odotukset varsinkin tiedollisen sisällön oikeellisuuden suhteen olivat korkealla.
Vihdoinkin olemme siis saaneet suomalaisen lapsille suunnatun kirjan, jonka kanssa päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten kanssa on hyvä lähestyä erilaisuutta – ennakkoluulottomasti ja ilman turhia pelkoja. Lapsethan ovat yleensä luonn…