Anja Snellman: Kaikkien toiveiden kylä

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2018
Lukijana: Erja Manto
Äänikirjan kesto: 10 h 27 min

Aistivoimainen lukuromaani kahdesta naisesta ja odottamattomasta ystävyydestä. Sitkeydestä ja elämänhalusta. Kylistä, joilla on sielu. Kreetalainen 93-vuotias Agave elää autioituneessa vuoristokylässä aasin, kanojen, kissojen ja koiransa kanssa. Eräänä päivänä hän löytää vuohipolulta pahoin loukkaantuneen ulkomaalaisen naisen, joka ei muista, miten on joutunut vuorille. Agaven ja nuoren Monikan yhden kesän mittainen, ystävyydeksi lämpenevä suhde ja risteilevät elämäntarinat ovat matka Euroopan kuohuviin vuosikymmeniin: raunioihin ja luksushotelleihin, rakkauden ja julmuuden tekoihin.  

Oma arvioni: Anja Snellmanin uusin romaani Kaikkien toiveiden kylä on mielestäni huikea lukumatka Kreetan historiaan ja väkevä rakkaudenosoitus saaren luonnolle ja asukkaille. Kysymyksessä on myös kahden erilaisen naisen monikerroksinen selviytymistarina. Kirjassa kritisoidaan massaturismia - eikä syyttä. Tämän kirjan luettuani haluaisin kyllä matkustaa Kreetalle ihan oikeastikin, mutta joudun tyytymään pelkkään nojatuolimatkailuun. No, siltä osin oma hiilijalanjälkeni on ainakin olematon...

Erja Manto on lukijana loistava. Hänen ääntään kuunnellessa Snellmanin kauniin runolliset lauseet, etenkin maisemakuvauksissa, heräsivät maalauksenomaisesti henkiin, joten paikoin tunsin merituulen ihollani ja kuulin tuulen humisevan korvissani aivan kuin olisin ollut itse osana tarinaa vuoristopoluilla patikoimassa ja kirkkaansinistä taivasta ihailemassa. Nautin romaanin viipyilevästä tunnelmasta. Se rauhoitti minua mukavasti, joten se voisi rauhoittaa sinuakin. Suosittelen kokeilemaan.

Joko uskot, opas, että kylilläkin on sielu? Ja syli, Amen. 
Minä ainakin uskon.  

Kommentit

  1. Merituulista puheen ollen. Kreetalla tuntuu olevan yhtä monta sanaa tuulelle kuin Suomessa lumelle. Jo pelkästään ilmansuunnan mukaan on kahdeksan eri nimeä tuulelle!

    Tällaista(kin) kaikkea (tietoa) kirjaa antaa lukijalleen.

    Itse olen käynyt Kreikassa, Kreetallakin, ja siksikin luin kirjaa mielenkiinnolla. Suomalaisen silmään maisemat ovat karuja ja auringonpaiste pistävää, mutta kyllä minussakin Snellman onnistui synnyttämään Kreetan-kaipuun. Kevät ja syksy ovat parhaimmat ajankohdat, jos joskus toteutat matkaunelmasi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!