Karl Ove Knausgård: Poissa päiväjärjestyksestä
 |
Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi: 2018
Norjankielinen alkuteos: Ute av verden (1998)
Suomentanut: Katriina Huttunen Sivumäärä: 759 s. |
Knausgårdin palkittu esikoisteos vihdoinkin suomeksi
26-vuotias opettaja Henrik Vankel ajautuu kohtalokkaaseen suhteeseen 13-vuotiaan oppilaansa Miriamin kanssa. Synkän salaisuuden ahdistamana Henrik pakenee kotikaupunkiinsa. Matka menneisyyteen nostaa pintaan isien synnit ja häpeät, jotka piinaavat mieliä yli sukupolvien.
Oma arvioni: Knausgårdin järkälemäinen esikoisromaani käsittelee kiellettyä rakkautta ja sen salaamista, joten on ymmärrettävää, että kirja herätti kohua heti ilmestyttyään. Kiinnostavaa on, että teoksen suomennos on käsillä vasta nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Olen lukenut aiemmin sekä Karl Ove Knausgårdin kirjoittamaa Taisteluni -sarjaa että Vuodenajat -sarjan ja olen pitänyt niistä molemmista. Siksi tartuin innoissani myös tähän taitavan kertojan esikoisteokseen.
Kerronta on mestarillista nytkin, mutta jostakin syystä en saanut tästä kirjasta samalla tavalla otetta kuin kirjailijan muista teoksista. Siitäkin huolimatta, että monia Knausgårdin teoksista tuttuja elementtejä, kuten tajunnanvirtaa, toistoa ja liioittelua löytyi tästäkin tiiliskiviromaanista. No, olihan tämä toisaalta myös ihan erilainenkin. Ehkä tarinan lähtökohtana oleva mahdoton rakkaus oli minulle teemana liian epämukava, itse asiassa todella vastenmielinen, vaikka en kirjaa faktana tietysti lukenutkaan. Mutta siitäkin huolimatta mielessä pyöri monia kysymyksiä, jotka jäävätkin vaille vastauksia. Varmaa on oikeastaan vain se, että kirjan päähenkilö on hyvin epävarma itsestään ja että tämä monenlaisilla tehokeinoilla kyllästetty pakotarina on kaikkine kiemuroineen koukuttavaa luettavaa. Surullisinta tässä on se, että vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin teema on edelleen ajankohtainen.
Oma arvioni: Knausgårdin järkälemäinen esikoisromaani käsittelee kiellettyä rakkautta ja sen salaamista, joten on ymmärrettävää, että kirja herätti kohua heti ilmestyttyään. Kiinnostavaa on, että teoksen suomennos on käsillä vasta nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Olen lukenut aiemmin sekä Karl Ove Knausgårdin kirjoittamaa Taisteluni -sarjaa että Vuodenajat -sarjan ja olen pitänyt niistä molemmista. Siksi tartuin innoissani myös tähän taitavan kertojan esikoisteokseen.
Kerronta on mestarillista nytkin, mutta jostakin syystä en saanut tästä kirjasta samalla tavalla otetta kuin kirjailijan muista teoksista. Siitäkin huolimatta, että monia Knausgårdin teoksista tuttuja elementtejä, kuten tajunnanvirtaa, toistoa ja liioittelua löytyi tästäkin tiiliskiviromaanista. No, olihan tämä toisaalta myös ihan erilainenkin. Ehkä tarinan lähtökohtana oleva mahdoton rakkaus oli minulle teemana liian epämukava, itse asiassa todella vastenmielinen, vaikka en kirjaa faktana tietysti lukenutkaan. Mutta siitäkin huolimatta mielessä pyöri monia kysymyksiä, jotka jäävätkin vaille vastauksia. Varmaa on oikeastaan vain se, että kirjan päähenkilö on hyvin epävarma itsestään ja että tämä monenlaisilla tehokeinoilla kyllästetty pakotarina on kaikkine kiemuroineen koukuttavaa luettavaa. Surullisinta tässä on se, että vielä kahden vuosikymmenen jälkeenkin teema on edelleen ajankohtainen.