F. Scott Fitzgerald: Benjamin Buttonin erikoinen elämä

Kustantaja: Finn Lectura
Julkaisuvuosi: 2014
Englanninkielinen alkuteos: The Curious Case of Benjamin Button (1922)
Suomentanut: Maria Enqvist
Sivumäärä: 69 s.

"(…) valkoisiin kapaloihin kiedottu, noin 70-vuotias mies istui ahdettuna yhteen salin kehdoista. Hänen harvat hiuksensa olivat melkein valkoiset, ja hänen leuastaan roikkui pitkä savunvärinen parta, joka heilui naurettavasti edestakaisin ikkunasta kantautuvan tuulenhenkäyksen puhaltamana."
Näin alkaa Benjamin Buttonin erikoinen elämä. Elämä, joka etenee väärään suuntaan: vanhuudesta lapsuuteen. Myös elokuvana tunnettu tarina on nyt ensimmäistä kertaa suomennettu pitkänä novellina. 

Vaikuttava kokemus sekä nähtynä että luettuna. 

F. Scott Fitzgerald (1896–1940) on yksi 1900-luvun tärkeimmistä amerikkalaiskirjailijoista. Hän oli oman sukupolvensa äänitorvi, jonka teoksissa nuoruuden ihannoinnin  ja yltäkylläisyyden kuvauksen alla piilee vahva tietoisuus, siitä että elämä on ennalta arvaamatonta ja ihanteet hetkellisiä ja hauraita.


Cecelia Ahern: Lyyralintu

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Englanninkielinen alkuteos: Lyrebird (2016)
Suomentaneet: Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen
Sivumäärä: 470 s.

Tunteikas ja rohkaiseva kirja naisesta, joka muuttaa tapaamme katsoa maailmaa.

Lounais-Irlannin vuoristometsissä asuu nuori nainen vailla yhteyttä muuhun maailmaan. Hänellä on ilmiömäinen matkimisen kyky, joka tuo hänelle lempinimen lyyralinnun mukaan.

Kun Solomon dokumenttielokuvaryhmineen sattumalta törmää eristyksissä elävään Lauraan, tämän elämä mullistuu. Filmiryhmä vetää Lauran tarkoin varjellusta rauhasta Dublinin hälinään, ja hän joutuu kohtaamaan maailman, joka haluaa ymmärtää hänen elämäntapaansa.

Auttaako urbaani maailma Lauraa levittämään siipensä – vai sulkeeko se hänet kultaiseen häkkiin? Lintujen lailla Laurankin kuuluu lentää vapaana...

Lyyralintu on liikuttava rakkaustarina; se on kertomus kiivaasti sykkivästä sydämestä ja kaiken hälyn alla piilevästä hiljaisuudesta.

Oma arvioni: Ei Lyyralintu huono kirja ole, mutta jokin sekä kirjan tarinassa että sen henkilöissä ärsytti minua sen verran, etten erityisemmin viihtynyt Cecelia Ahernin (s. 1981) uusimman romaanin parissa. Ehkä olen tämän kirjan lukijaksi jo hieman liian vanha. Varhaisimmasta kyseisen kirjailijan tuotannosta olen kuitenkin tykännyt. Nyt kuitenkin aika ajoin tuntui siltäkin, että tarinaa oli tarpeettomasti venytetty. Olisin kaivannut tarinaan enemmän uskottavuutta ja henkilökuvauksiin lisää syvyyttä.

Ollakseni ihan rehellinen minusta kiinnostavinta oli lukea kuvauksia lyyralinnusta, tuosta taitavasta matkijasta. Niin ja kirjan kansi on kyllä kauniin tyylikäs. Koska en ole rakkausromaanien ystävä, mutta tämä kirja on sellaiseksi luokiteltavissa, kuittaan Helmet -lukuhaasteen 6. kohdan tällä teoksella.

Anuliisa Lahtinen & Jarkko Rantanen: Tunnetaidot opetustyössä - Opas haastaviin tilanteisiin

Kustantaja: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 176 s.

Levoton oppilas ei kuuntele. Kollega tuskailee haasteissaan. Myös oma turhautuneisuus ja riittämättömyyden tunne nostavat välillä päätään. Toisaalta arjen onnistumiset ja ylpeys oppilaista tuntuvat mahtavilta. Viimeistään lukuvuoden päätösjuhlassa itkukin on herkässä.

Kouluympäristö on täynnä tunteita.

Tunteet ovat ratkaisevia koulun tärkeimmän tavoitteen eli oppimisen kannalta. Tunteiden voima on vahva niin oppilaiden motivoinnissa, toimintaan herättelyssä, itse oppimisessa kuin rauhoittumisessakin. Vahvistamalla tunnetaitoja luot oppimiseen syvempää merkitystä.

Opettajana sinulla on mahdollisuus näyttää, kuinka tunteiden kanssa toimitaan. Miten vahvistetaan ja ylläpidetään iloa arjen keskellä? Miten toimitaan, kun turhautuminen ja suuttumus valtaavat mielen? Kirja auttaa ottamaan tunnetaidot osaksi opettajuutta. Opit kohtaamaan ja käsittelemään kaikkia niitä tunteita, joiden ympäröimänä työskentelet päivästä toiseen. Käytännön esimerkit ja vinkit helpottavat tunnetaitojen soveltamista omassa työssä. 

Oma arvioni: Tunteiden merkityksen oivaltaminen on tärkeää monesta syystä, mutta ennen kaikkea siksi, että ne voidaan nähdä ikkunana yksilön tarpeisiin. 
"Ihmiset eivät muista, mitä sanoit. He eivät muista, mitä teit. Mutta he eivät koskaan unohda, mitä sait heidät tuntemaan."
Näin osuvasti on todennut Maya Angelou. Lasten ja nuorten tunnetaitojen vahvistamisen merkitys tunnistetaan tänä päivänä varsin hyvin ja siksi tunnetaitojen kehitystä tuetaan jo varhaiskasvatuksesta lähtien. Jotta opettaja voi ohjata oppilaidensa tunnetaitojen kehittymistä, hänen on tärkeää tunnistaa myös omat tunteensa, sillä opettajan työ on  todellista tunnetyötä. 

"Tunnetaitoisuus tarkoittaa sitä, että tunnistat tilanteessa esiintyvät tunteet ja osaat sovittaa toimintaasi noiden tunteiden mukaisesti." 
Tässä tuoreessa tietokirjassa huomio on ennen kaikkea opetustyöhön liittyvissä tunteissa ja opettajan keskeisissä tunnetaidoissa erilaisissa käytännön tilanteissa. Opettaja ei ole koskaan täysin valmis, vaan häneltä edellytetään jatkuvaa ammatillista kehitystä. Siihenkin tämä kirja tarjoaa eväitä. Se auttaa kohtaamaan sekä oppilaita, heidän huoltajiaan että kollegoita arvostavasti ja läsnäolevasti. Kirjan myötä tutuiksi tulevat muun muassa miinanraivaus, voimakysymykset, armoton arvostaminen ja syväkiitos. Muistin tueksi arjen haastaviin ja hektisiin tilanteisiin esitellään opettajan tunnetaitokäsi. 

Oma jaksaminen on aika ajoin kovalla koetuksella itse kullakin. Riittämättömyyden tunne on tuttua varmasti jokaiselle opettajalle, kun vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti, mutta samalla resursseja vähennetään koko ajan. Siksi on hyvä pysähtyä tarkastelemaan omaa tilannettaan. Kirjan tehtävien avulla sekin onnistuu ja samalla palautuminen helpottuu. On kuitenkin hyvä muistaa, että tunnetaitojen opettelu jatkuu läpi elämän. Se on luonteeltaan kuin stressinhallintaa: tämän päivän stressittömyys on huomenna jo historiaa. Stressiä tulee siis käsitellä päivittäin ja samoin on tunteiden kanssa. 

Anuliisa Lahtisen ja Jarkko Rantasen mielestä hyvällä opettajalla on kyky kiinnostua aidosti oppilaistaan ja heidän tunteistaan. Hänellä on kaikille avoin sydän, joka tuntee ja kokee ympärillään aidosti paljon arvokasta ja hyvää. Heidän mukaansa tärkein opetussuunnitelma löytyykin opettajan sydämestä. Olen kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että opettajan tulee suhtautua kohtaamiinsa asioihin lämpimän uteliaasti ja hyväksyä kaikki oppilaat kaikkine tunteineen. 

Vaikka tämä kirja on suunnattu ennen kaikkea perusopetuksen opettajille, sen ajatuksista ja ideoista on hyötyä varmasti muillekin lasten ja nuorten parissa toimiville. Suosittelen lämpimästi. 

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita

Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2019
Kuvittanut: Riikka Sormunen
Ikäsuositus: 15+
Sivumäärä: 96 s.

Voisiko minustakin tulla taiteilija?
Muotokuvia tytöistä, joista tuli tunnettuja taiteilijoita, tuokiokuvia oman äänen löytymisestä. Aino Kallas, Minna Canth, Ellen Thesleff ja muut ovat inspiroivia esimerkkejä siitä, että kaikki on mahdollista.

Oma arvioni: Nämä voimaannuttavat kirjat tytöille tuntuvat olevan nyt muodissa - ja mikäpä siinä. Kyllä kannustavat ja omien vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämisen tärkeydestä kertovat inspiroivat tarinat ovat tärkeitä oikeastaan jokaiselle meistä iästä ja sukupuolesta riippumatta. Jos joku tyttö tänä päivänä miettii, voisiko hän ryhtyä vaikkapa kirjailijaksi tai säveltäjäksi, vastaus on aiempaa todennäköisemmin: "Mikä ettei!" Vaikka tie taiteilijuuteen ei olisikaan mutkaton, luomisen vimma voi silti viedä helposti mukanaan. 

Riikka Sormusen väririkas vesivärikuvitus täydentää mainiosti Vilja-Tuulia Huotarisen kirjoittamien fiktiivisten novellien ja runojen luomaa kuvaa tytöistä, joissa taiteilijuus on vielä kehittymässä. Seuraava Ellen Thesleffin ajatus  kiteyttää mielestäni hyvin kirjan keskeisen sanoman siitä, kuinka elämä on täynnä mahdollisuuksia, jos meillä on rohkeutta tarttua niihin.  

"Olen tyttö, ellen poika, ihminen ellen olento, joka ylittää kaikki rajat." 



Sherin Khankan: Nainen on islamin tulevaisuus - Minun tarinani

Kustantaja: S&S
Julkaisuvuosi. 2018
Ranskankielinen alkuteos: La femme est l´avenir de l ´islam. Le combat d ´une imame (2017)
Suomentanut: Taina Helkamo
Sivumäärä: 172 s.

Imaami Sherin Khankan ei pelkää. Hän luottaa järkeensä ja uskoonsa. Elokuussa 2016 Khankan avasi Mariam-moskeijan, Euroopan ensimmäisen vain naisille tarkoitetun moskeijan Kööpenhaminaan. Khankan haastaa vanhoillisen diskurssin ja toisaalta alati lisääntyvän islamofobian levittäessään edistyksellistä, suvaitsevaista Koraanin tulkintaa. 

Kirjassaan Sherin Khankan kertoo tarinansa ja pohtii nykyaikaisen naisen roolia islamilaisessa uskonyhteisössä ja yhteiskunnassa. Lukuisat esiintymiset ja kansainvälisissä lehdissä julkaistut artikkelit ovat tehneet hänestä islamilaisessa maailmassa varsin epäsuositun hahmon. Hän on joutunut kokemaan uhkailua, pilkkaa, vaaroja ja elämään pelossa, ja toisaalta saanut voimaa yhteisönsä ja perheensä tuesta. 

Nainen on islamin tulevaisuus on ainutlaatuinen teos rohkeasta naisesta, joka kutsuu kaikkia maailman muslimeja lempeään vallankumoukseen.

Oma arvioni: Pohjoismaiden ensimmäisen naisimaamin tarina on kiinnostavaa luettavaa. Khankan on kiinnostava myös taustansa vuoksi: hän on suomalaisen luterilaisen äidin ja syyrialaisen muslimi-isän tytär. Tämä vuonna 1974 Tanskassa syntynyt nainen valitsi 19 vuoden iässä omaksi uskonnokseen islamin. Hänelle kristinusko ja islam pohjautuvat yhteisiin arvoihin; rakkauteen, anteeksiantoon, armoon ja anteliaisuuteen. Hänen mukaansa yksi jumala on luonut tämän maailman kaikessa moninaisuudessaan. 

Paitsi muslimi Khankan on myös aktivisti ja feministi. Hänelle miehet ja naiset ovat samanarvoisia. Kirjassaan Sherin Khankan haluaa haastaa perinteiset tulkinnat islamista ja kannustaa naisia vaatimaan itselleen samat oikeudet kuin miehillä on. Jotta tähän voitaisiin päästä, tarvitaan hänen mukaansa avarampaa ja paremmin tässä ajassa kiinni olevaa Koraanin tulkintaa. Sen tekstejä ei siis pitäisi lukea kirjaimellisesti, sillä kysymyksessä ei ole lakikirja vaan enemmänkin hengellinen opas. 

Ennen tätä kirjaa en muista edes kuulleeni suufilaisuudesta, ja myös varsinkin islamilainen feminismi oli itselleni täysin vierasta. Tämä erilainen "matkakirja" avarsi käsitystäni myös islamista yleisemminkin. Jos mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan, maailma voisi todella muuttua paremmaksi paikaksi. Haluan nimittäin luottaa siihen, että tieto lisää ymmärrystä kaikenlaista erilaisuutta kohtaan.


Nina Kähäri: Silta sumusta valoon - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja siitä selviytyminen

Kustantaja: Art House
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 192 s.

Älä tuijota sillan alla kuohuvaa kivistä koskea.
Älä tuijota takanasi olevaa paksua sumua.

Sinne ei enää ole paluuta.

Seksuaalinen hyväksikäyttö on traumaattinen kokemus sen kohteeksi joutuneelle lapselle. Hyväksikäytetyn kohtaaminen voi olla vaikeaa myös asiaa selvittävälle aikuiselle, oli tämä lapsen läheinen, terveydenhuollon ammattilainen tai viranomainen.

Silta sumusta valoon on kirja pedofilian uhreiksi joutuneille, heidän läheisilleen ja heidän kanssaan työskenteleville. Se kertoo, mitä hyväksikäyttö saa aikaan lapsessa ja millä tavalla se vaikuttaa tämän elämään. Ennen muuta se kuitenkin antaa konkreettisia keinoja ja toimintamalleja kokemuksen käsittelemiseen. Se kertoo myös, että selviytyminen voi olla mahdollista.

Nina Kähäri on selviytynyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja koonnut tämän kirjan omista ja toisten kokemuksista. Lisäksi hän on haastatellut kirjaa varten lukuisia asiantuntijoita.

Oma arvioni: Kirja aiheesta, josta vaietaan yhä liian usein. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on kuitenkin aina vakava rikos, jolla on traumaattisia seurauksia, joten siihen tulisi puuttua ja siitä on uskallettava puhua. Jokainen aikuinen on vastuussa siitä, että yksikään lapsi ei joutuisi kokemaan seksuaalista hyväksikäyttöä, jonka jäljet seuraavat uhreja usein koko loppuelämän. 

Kirjassa kuvatut tositarinat ovat todella koskettavaa luettavaa. Niissä pedofilia näyttäytyy iljettävänä asiana, jollainen sen tietysti ns. normaali-ihmisen mielessä kuuluu ollakin. Lukijana kokee voimattomuutta ja surua niiden lasten puolesta, joilla ei ole ollut ketään, kenelle he olisivat tapahtuma-aikaan uskaltaneet puhua kokemistaan hirveyksistä. Pelko ja häpeä saivat heidät olemaan hiljaa ja kärsimään yksin. 

Tämä kirja tarjoaa vertaistukea seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille ja antaa heille uskoa siihen, että seksuaalisesta hyväksikäytöstäkin on mahdollista selvitä. Toipumisprosessi on toki hidas ja siihen tarvitaan yleensä myös terapeutin apua. Kirjassa matkaa sumusta valoon kuvataan realistisesti mutta samalla kuitenkin toiveikkaasti. Kun etenee riittävän hitaasti ja pienin askelin, vaikeakulkuinen ja vaaralliseksi koettu silta on mahdollista ylittää. 

Suosittelen tämän aiheeltaan rankan ja vieläpä valitettavan ajankohtaisen kirjan lukemista kaikille lasten ja nuorten vanhemmille sekä kaikille lasten ja nuorten parissa työskenteleville. Kirjan lukeminen kannattaa ajoittaa päiväsaikaan, sillä tarinat voivat hyvinkin jäädä mieleen pyörimään. 



Kirja-arvio: Meri Eskolan Presidenttien lemmikit

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 175 s.

Tunnemme maamme presidentit puolisoineen, mutta tämä Meri Eskolan kirja kertoo meille, millaisia persoonia ovat olleet valtakunnan ensimmäiset eläimet. Joukossa on niin koiria, kissoja kuin hevosiakin muitakaan eläimiä toki unohtamatta. Ilmeikäs "pusukone" Lennu on tuttu some-julkkis ympäri maailman, mutta aika harva suomalainenkaan välttämättä tietää, mitä Ståhlbergin Tusse-koiralle tapahtui. Mannerheim oli puolestaan tunnettu hevosmiehenä ja Kekkonen kennelmiehenä Aloittaessani kirjan lukemisen mietin, oliko Ahtisaarella lemmikkiä. No, tähänkin kysymykseen löytyi vastaus tämän etenkin eläinten ystäviä kiinnostavan tuoreen tietokirjan sivuilta. 

Suosittelen kirjaa kaikille ihmisten ja eläinten yhteiselosta kiinnostuneille lukijoille. Omaa lukukokemusta häiritsi valitettavasti poikkeuksellisen voimakas painomusteen tuoksu, joka sai minut muutamaan otteeseen jo melkein luopumaan kirjan lukemisesta loppuun asti. Onneksi kuitenkin sain kuin sainkin luettua sen kannesta kanteen. Kuvien katselu oli sen sijaan pakko jättää vähemmälle.


Kirja-arvio: Juha T. Hakalan Tylsyyden ylistys - Ikävystyneisyys on luovuuden alku

"Ikävystyminen on käyttämättömien kapasiteettien huutoa." - Saul Bellow

"Tylsää, kun ei ole mitään tekemistä" on varmasti ajoittain tuttu ajatus jokaiselle meistä. Niin lasten kuin aikuistenkin on usein vaikeaa sietää tapahtumattomuutta elämässään. Tylsyys voidaan kokea jopa elämänlaadun vajeeksi, joten on ymmärrettävää, jos yritämme kaikkemme päästäksemme ikävystyneisyydestä eroon.

Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala haastaa kirjassaan lukijaa pohtimaan, voisiko ajan mateleminen olla sittenkin myös arvokasta. Hän osoittaa, että ainakin moderni aivotutkimus uskoo niin, sillä tylsyys näyttää ruokkivan ihmisten luovuutta. Kun tylsyys ahdistaa, voimme pysähtyä tutkiskelemaan itseämme ja ajatuksiamme. On hyödyllistä olla edes silloin tällöin kasvokkain itsensä kanssa. Samalla Hakala kuitenkin myöntää, että tylsyys on ristiriitainen asia: on olemassa sekä huonoa että hyvää tylsyyttä. Meidän tulisi siis oppia ikävystymään oikein.

"Omaperäisyys ja kekseliäisyys ovat mielemme synnyttämistä vastalääkkeistä mainioimpia nimenomaan ikävystymiseen."
Mutta, ehkä emme olekaan niin omaperäisiä ja luovia kuin kuvittelemme olevamme. Voimme pohtia sitäkin, missä piilee suomalaisten onnellisuuden salaisuus: löytyykö se kenties juuri tylsyydestä. Onpa kansainvälisesti uskottu myös "tasapaksuuden onnellistuttavaan voimaan." Juha T. Hakala liittää tämän näkemyksen myös Suomen PISA-menestyksen tarkasteluun. Juuri se, että maamme on pystynyt tarjoamaan tasavahvan ja yhtäläisen kasvualustan kaikille oppilaille, on tehnyt meistä Hakalan mukaan paitsi vahvoja niin kenties myös vähän tylsiäkin. Mutta, oli miten oli, olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että (vähän) tylsää saakin olla.

Tylsyyden ylistys on mainio teos, joka saa lukijan tuulettamaan pölyisiä ajatuksiaan. Teksti on paitsi terävän analyyttista myös raikkaalla huumorilla höystettyä. Jos haluat antaa luovuudelle enemmän tilaa arjessasi, tartu tähän kiinnostavaan kirjaan heti, kun seuraavan kerran mietit ikävystyneenä, mitä ihmettä nyt oikein tekisit. Uskon, ettet tule katumaan. 

Kustantaja: Alma Talent
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 187 s.


Ossi Saarinen: Luontokuvia - Opi kuvaamaan eläimiä

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 128 s.

"Odotin pitkään paikallani ja luulin jo tilaisuuteni menneen, kun pieni vaaleanruskea ketunpää kurkisti ladon alta. Hetken vain katsoimme hiljaa toisiamme, enkä edes muistanut heti ottaa kuvia. Pian pentu tuli esiin kolmen sisaruksensa kanssa. Tovin minua ihmeteltyään ne tuntuivat unohtavan läsnäoloni ja alkoivat painia keskenään."
Luontokuvia on ainutlaatuinen kuvateos suomalaisista villieläimistä. Se tutustuttaa lukijansa metsä- ja kaupunkieläinten elämään eri vuodenaikoina eri puolella Suomea. Ossi Saarinen tuntee lajien käyttäytymisen ja vangitsee kuviinsa eläimet aidoimmillaan, monine piirteineen ja touhuineen. Hän kertoo kuvausretkistään raikkaasti ja antaa parhaat vinkkinsä, joilla aloittelevakin kuvaaja voi kokea onnistumisen iloa. Teos sopii erinomaisesti niin valokuvaharrastajille kuin kotimaisesta luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille. Se on myös upea lahjakirja monen ikäisille. 

Oma arvioni: Ossi Saarinen (s. 1996) on itseoppinut luontokuvaaja, jonka kuvilla on Instagramissa jo yli 150 000 seuraajaa. Kuvien suosio ei kyllä yllätä, sillä niin hienoja, ilmeikkäitä ja tunteisiin vaikuttavia @sosselin otokset etenkin oravista, ketuista ja linnuista ovat. Saarinen antaa kirjassaan arvokkaita vinkkejä eläinten kunnioittavaan kuvaamiseen, jossa avainasemassa on häiritsemättömyys. Onnistunut eläinten kuvaaminen vaatii kuvaajalta ennen kaikkea hyviä hermoja, sillä joskus eläin saattaa ilmestyä kuvattavaksi vasta tuntien odottelun jälkeen. Sopivat varusteetkaan eivät siis ole pahitteeksi. 

Oheiseen kuvakollaasiin valitsin Saarisen Luontokuvia -teoksen kuvista neljä mielestäni mainiointa otosta. Mikä hienointa luontokuvien katseluun ei kyllästy koskaan ja ne kestävät hyvin myös aikaa. Itse en juuri pysty luontokuvia - tai varsinkaan eläinkuvia - ottamaan, joten siltä osin kirjan opit jäävät hyödyntämättä. Mutta en yhtään ihmettele vaikka tämän kirjan luettuaan joku saattaisi suorastaan hurahtaa luonnon kuvaamiseen. 

Sally Salminen: Katrina

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Katrina (1936)
Suomentanut: Juha Hurme
Sivumäärä: 448 s.

Pohjanmaalainen Katrina muuttaa rakastumisen huumassa ja pikahäiden jälkeen Ahvenanmaalle tuoreen miehensä Johanin kanssa. Saaristossa todellisuus paljastuu paljon Johanin suuria lupauksia karummaksi, ja kaiken päälle tämä lähtee heti paikalla tienaamaan merille. Rikkaiden maanomistajien ja laivanvarustajien maatöissä Katrina joutuu yksin sopeutumaan uuteen elämäänsä. Mutta hän ei taivu. 

Sally Salmisen esikoisromaani Katrina oli ilmestymisaikansa bestseller, eikä sen lumo ole vieläkään hiipunut. Sen päähenkilö on vahva, oikeuksiaan puolustava nainen, jonka katseessa on vallanpitäjien kritiikki usein läsnä. Johan tulee ja menee vuodenkierron mukaan, lapsia syntyy ja kuolee, mutta Katrinan rakkaus tätä nahjusta kohtaan on aitoa. Romaani kuvaa elämää saaristossa, kaikessa sen kauneudessa, mutta myös sisäänpäinlämpiävyydessä ja karuudessa.

Oma arvioni: Aikansa bestseller, suomalaisen kosmopoliitti Sally Salmisen 1930-luvulla New Yorkissa kirjoittama Katrina, on nyt saanut Juha Hurmeen tuoreen käännöksen ja sen myötä ansaitsemansa huomion. Kuulin tästä kirjasta Turun kirjamessuilla viime vuonna, ja juuri Hurmeen innostunut esitys kyseisestä romaanista ja sen kirjoittajasta herätti kiinnostukseni teosta kohtaan. 

Tarina oli koskettava ja erityisesti Katrina ja romaanin muut naishahmot vahvuudessaan vaikuttavia. ja miehet puolestaan mutkikkuudessaan kiinnostavia. Naisten ja lasten selviytyminen saariston karuudessa ei ollut mitenkään itsestään selvää ja helppoa, mutta sisäinen viisaus ja hiljainen huumori kantoivat heitä traagisimpienkin tapahtumien yli. Kirja osoittautui tyylillisesti yllättävän monimuotoiseksi yhdistäen sujuvasti muun muassa rakkaustarinaa ja seikkailukertomusta. 

Ärhäkäksi feministiksi tunnustautuvan Juha Hurmeen suomennos on hieno kunnianosoitus tälle suomalaisen kaunokirjallisuuden jo lähes unohdetulle klassikkoteokselle. Tämä kirja on mielestäni erinomainen kirjavalinta vaikkapa huomisen tasa-arvon päivän kunniaksi, vaikka ei Minna Canthin eli päivän syntymäpäiväsankarin kynästä olekaan. Suosittelen lämpimästi. 

Markku Ojanen: Hyvinvoinnin käsikirja

Kustantaja: Kirjapaja
Julkaisuvuosi: 2011 (1. taskukirjapainos)
Sivumäärä: 224 s.

Onnen aakkosia

Pyrimme parantamaan hyvinvointiamme monin tavoin, esimerkiksi liikunnalla, syömällä ja monenlaisilla hoitomuodoilla. Eri keinoilla on erilaisia vaikutuksia, ja myös vaikutusten kesto vaihtelee. Miten hyvinvointiaan ja onnellisuuttaan sitten kannattaisi edistää? Millä keinoilla vaikkapa mielialaa pitäisi yrittää kohottaa? Entä voitaisiinko yhteisöjen tai vaikkapa kokonaisten kansakuntien onnellisuutta kohentaa jollain tavoin? 

Markku Ojanen selvittää teoksessaan erilaisia hyvinvointiin vaikuttavia psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Hyvä uutinen on se, että hyvin monenlaiset hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät keinot ja menetelmät ovat osoittautuneet tuloksekkaiksi. Voimme valita itsellemme parhaat keinot tarpeidemme ja tavoitteidemme mukaan. 

Oma arvioni: Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen tunnetaan myös "onnellisuusprofessorina", Hänen mukaansa on luonnollista, että elämän kolhiessa ihmismieli suorastaan janoaa järkevää selitystä. Jos sellaista ei löydy, on vaikeuksia entistä vaikeampi kestää. Mitä enemmän pahoinvointia on, sitä todennäköisemmin sen vähentämiseen tarvitaan ulkopuolista apua. On lohdullista tietää, että vaikeiden traumaattisten kokemusten jälkeen on mahdollista kasvaa ja jopa kukoistaa. Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että eri hoitokeinojen vaikutukset eivät ole koskaan samanlaisia kaikilla ihmisillä, sillä reagoimmehan asioihin varsin yksilöllisesti; toinen hyötyy terapiasta, toinen saa iloa liikunnasta.  Mutta paraskaan lääke tai terapia ei auta jokaista ihmistä. Paljon on kiinni siitäkin, olemmeko motivoituneita edistämään hyvinvointiamme ja miten uskomme eri tekijöihin siihen vaikuttavan. Joku nauttii hyvästä ruuasta siinä missä joku toinen saa voimaa rukouksesta. 

On ymmärrettävää, että tuloksellinen aktiivisuus, mitä se sitten kullekin onkaan, lisää yksilön hallinnan tunnetta. Markku Ojasen mukaan tutkimukset ovat osoittaneet senkin, että tietoisuus mahdollisuudesta auttaa muita lisää mielekkyyden kokemista ja rentoutuminen rauhoittaa myös mieltä. Meidän olisi hyvä oppia oivaltamaan asioita uusista näkökulmista, sillä se edistää hyvinvoinnin kokemista. Jokainen meistä on ainakin toivottavasti myös omakohtaisesti huomannut sen, kuinka toisilta ihmisiltä saatu myötätunnon osoitus lievittää pahaa oloa ja auttaa jaksamaan. Jo yksikin arvostava kohtaaminen voi olla merkittävässä asemassa vieraantumisen torjumisessa. 

Hyvinvointi- ja onnellisuustutkimusten tuloksia monipuolisesti valottavan kirjansa keskeisen "ohjeen" Ojanen kiteyttää osuvasti näin: 
"(…) Roomaan on monta tietä, eikä omille puutteille ja vaikeuksille kannata antaa periksi. Monenlaista apua on tarjolla ja yllättävän paljon apua löytyy myös oman mielen sisältä, jos vain halua muutokseen riittää."

Markus Kajo: Tandem-kentauri eli Kettusen jo mones kirja

Kustantaja: Docendo
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 175 s.

Markus Kajon pakinoiva minä, Kettunen-roolihahmo tekee näyttävän paluun! 

Tuplakentaurismin eettisten haasteiden ohella Kettunen pohtii tällä kertaa mm. sitä, millä lailla valtio härnää kansalaisiaan, mitä hyötyä naisille on harjasta, tai miksi kahviloiden vesihanoista hanan keskiasennosta ei voi tulla käsienpesulämpöistä vettä, vaan ”aina sitä nestetypellä jäähdytettyä hyistä”. Kirjan luettuaan osaa varautua siihenkin, kun pellosta pullahtaa peltipurkki, jossa räähistelee ilmielävä Hieronymus Boschin maalauksen hornallinen riekkumasakki, pienoiskoossa. Huikeita lyhyitä ajatelmia ja pidempiä tarinoita arjen ja juhlan pienistä sattumuksista, uhkista, mahdollisuuksista ja paradokseista.

Mukana on myös Kettusen ”asianmukaisia tai muunlaisia” piirroksia, sekä listoja – esimerkiksi lista kirjoittajaa huvittamattomista asioista (”Minnuu ei huvita riippua jostain, terveysmielessä, ei huvita mennä ulos eikä olla sisällä, eikä minnuu huvita edes ajatella sellaista froteepyjamaa, jossa olisi huppu ja karhunkorvat”). Osa tarinoista on Kajon blogien ystäville tuttuja, osa on kaikille outoja. (Sic.)

Kettusen tarinoita lukevat hämmästyttävän monenlaiset ihmiset koululaisista vanhuksiin. Lukijoissa on kirjallisuuden suurkuluttajia, mutta myös paljon sellaisia, jotka eivät juuri lue muita kirjoja.

Oma arvioni: Kettunen jatkaa pakinointia tutulla tyylillään. kieltä väännellen, murteella leikkien ja toinen toistaan omituisempia ideoita esittäen. Monet teksteistä ovat suorastaan hämmästyttävän hengästyttäviä. Juuri omintakeisuus on se, joka Kettusen jutuissa, sekä kirjoitetuissa että piirretyissä, toimii mielestäni parhaiten. 

Kirja oli varsin viihdyttävä lukijalle, jota ei tällä hetkellä huvita juuri mikään. Jos olet vähintäänkin hieman vinon huumorin ystävä, pidät todennäköisesti Kettusen uusimmasta teoksesta. Kirjan luettuani mietin, pitäisiköhän itsekin laatia muunlaisia listoja kuin to do -listoja tai kauppalistoja. Saatanpa hyvinkin Kettusen ja Kajon innoittamana kokeilla. 

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Äänikirjan kesto: 10 h 54 min
Lukija: Mirjami Heikkinen

Purevat havainnot ja lämmin huumori yhdistyvät esikoisromaanissa, joka kuvaa lestadiolaisyhteisössä kasvamista ja siitä irrottautumista.

Uutinen entisen luokkakaverin katoamisesta järisyttää nuorta naista, joka on rakentanut itselleen uuden elämän Helsingissä. Miksi vanhat tutut soittelevat ja kyselevät kadonneesta?

Nainen palaa pitkään piilottelemiinsa muistoihin, lapsuusvuosiin kahden maailman ristivedossa. Herää kaipaus turvattuun elämänpiiriin, johon kuuluivat suviseurat, marssikasetit, Marimekon vahakangasliinat sekä serkun puhki katsottu häävideo, jolla hymyili maailman komein mies.

Missä ovat nyt päivit ja markot, lapsuuden rakkaat matkaystävät? Miksei elämä taviksena ota luonnistuakseen?

Oma arvioni: Suvi Ratisen (s. 1977) esikoisromaanissa kuvataan lestadiolaisuutta ja siitä irtautumista. Se on tarina elämästä kahden maailman välissä - ulkopuolisuudesta ja yksinäisyydestä. Kirja pohjautuu osittain kirjailijan omiin kokemuksiin, joten uskonnollisen yhteisön jäsenenä olemisen kuvaus ainakin on uskottavan tuntuista. Toisaalta varsin hämmentävää on se voimakkuus, jolla kirjan päähenkilö pyrkii salaamaan oman menneisyytensä jopa avomieheltään. Epäilen, voisiko se käytännössä edes onnistuakaan. 

Kerronta on sujuvaa ja dialogi toimii hyvin, vaikka romaanissa yhdistyvät varsin monenkirjavat ainekset: on nostalgista ajankuvaa, mysteeriä ja huumoria. Matkaystävä on ihan hyvä esikoisromaani,  mutta kännykän soittoäänen toistaminen kerta toisensa jälkeen alkoi todella ärsyttää. Luulen, että tämä yksityiskohta korostui äänikirjaa kuunnellessa aivan erityisesti. 

Jos aihe kiinnostaa, Matkaystävä saattaisi olla sopivaa luettavaa tai kuunneltavaa vaikkapa työmatkoilla. 

Haemin Sunim: Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa

Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2017
Englanninkielinen alkuteos: The Things You Can See Only When You Slow Down (2012)
Suomentanut: Lauri Porceddu
Sivumäärä: 114 s.

"Kun tapahtumat vilisevät silmissäni, pysähdyn kysymään: "Onko kiire maailmassa, vai onko se mielessäni?"

Maailma on nopea liikkeissään, mutta se ei tarkoita, että meidänkin pitäisi olla. Mindfulness-bestsellerissään Haemin Sunim tarjoaa tienviittoja kohti rauhallista mieltä ja tasapainoa maailmassa, joka päivittäin asettaa meille kohtuuttomia vaatimuksia. 

Haemin Sunim kuvaa länsimaista yhteiskuntaa ja elämää oman kokemuksensa kautta. Hän onnistuu olemaan samaan aikaan sekä syvällinen että arkinen, yksinkertainen että oivaltava - jokainen luku tuntuu keskustelulta hyvän ja viisaan ystävän kanssa. Kahdeksan lyhyttä lukua kattavat muun muassa levon, rakkauden, ihmissuhteet ja henkisyyden - niin tiiviisti, että kiireisinkin lukija ehtii tarttua niihin. 

Oma arvioni. Itse kunkin kannattaa aina silloin tällöin hidastaa:

"Vasta kun hidastamme, pystymme lopulta näkemään selvästi suhteemme toisiin ihmisiin, omat ajatuksemme ja oman tuskamme. Kun hidastamme, emme ole enää niiden sekamelskassa. Voimme astua niistä ulos ja tajuta ne täysin sellaisina kuin ne ovat."
Korealaissyntyinen uskontotieteilijä ja buddhalaismunkki, Haemin Sunim pyrkii viisailla ja asioiden syvälliseen pohdintaan kannustavilla sanoillaan siihen, että lukija löytäisi itsestään viisaamman ja ystävällisemmän puolen. Hänen mukaansa meidän on hyvä muistaa, että tavallisuus riittää, eikä kaikkia voi miellyttää. Mutta oleellisinta on se, että meidän ei koskaan tule pyydellä anteeksi sitä, keitä me olemme, sillä Haemin Sunimin mielestä juuri ainutlaatuisuus on ihmisissä aidointa ja kauneinta.  

Jos kiire ahdistaa, kannattaa lukea Asioita jotka huomaa vasta kun hidastaa. Suosittelen lämpimästi.

Elina Saksala: Kisu - Onnestain on puolet sinun

Kustantaja: Reuna
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 245 s.

Suosikkilaulajan tie hittituottajaksi ja kyläkauppiaaksi

Kisu Jernström aloitti aikansa suosituimman Topmost-yhtyeen rumpalina 14-vuotiaana. Kolme vuotta myöhemmin hänestä tuli laulusolisti: Kun paljon antaa, Uneen aika vaipuu, Onnestain on puolet sinun ja Juustossa löytyy nousivat hittilistojen kärkisijoille.

Vuonna 1984 alkoi Kisun tuottajan ja säveltäjän ura, jonka huikeita käänteitä ei julkisuudessa ole aiemmin kerrottu. Kirkan kansainvälinen jättimenestys kappaleella Surun pyyhit silmistäni oli pitkälti Kisun ansiota. Muita "Kisun tallin" tähtiä olivat mm. Samuli Edelmann, Edu Kettunen ja Vesa-Matti Loiri.

Tänä päivänä Kisu pyörittää kyläkauppaa ja on istunut Topmostin rumpujen takana jälleen 30 vuotta myöhemmin. Muistojaan yhteistyöstä kertovat mm. Danny, Markku Veijalainen, Chrisse Johansson, Kassu Halonen ja Vexi Salmi.

Oma arvioni: Tämän kirjan luettuani tiedän Kisu Jernströmin elämästä ja urasta huomattavasti enemmän kuin ennen. Toki tunnistan hänen muutamia hittejään sekä esittäjänä että tekijänä, mutta en todellakaan ole tiennyt, millainen musiikin monitaituri Kisu onkaan. Oli todella kiinnostavaa lukea myös Kirkan suosiosta ympäri maailmaa, sillä Surun pyyhit silmistäni on mielestäni yksi parhaimmista kappaleista ikinä. Tässä elämänmakuisessa elämäkerrassa kuuluu mukavasti Kisun oma ääni. Kirja piirtää lukijan mieleen kuvan elämänhaluisesta ja sisukkaasta miehestä, joka haluaa tuottaa iloa ympärilleen ja suhtautuu työhönsä edelleen intohimoisesti.

Kirjaa voi suositella lämpimästi etenkin maamme popmusiikin lähihistoriasta kiinnostuneille.  


Daniel Cole: Marionetti

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2018
Englanninkielinen alkuteos: Hangman (2018)
Suomentanut: Jaakko Kankaanpää
Sivumäärä: 431 s.

Rikospoliisi, jolla ei ole ketään johon luottaa
Tappaja, jolla ei ole mitään menetettävää


Rikosylikomisarioksi ylennetyn Emily Baxterin mielessä velloo yhä Räsynukke-sarjamurhatapaus. Baxter jättäisi makaaberien murhien tutkinnat nykyään mieluusti muille, mutta sitten amerikkalaiset FBI- ja CSI-agentit pyytävät hänen apuaan Räsynukke-kopiomurhalta vaikuttavan rikoksen ratkaisemisessa.  New Yorkin ikonisen Brooklyn Bridgen kaapeleista riippuu luonnottomassa asennossa ruumis, jonka rintaan on viilletty sana SYÖTTI. Pian tämän jälkeen lontoolaisesta vankilasta löytyy hirtetty mies, jonka rinnassa lukee NUKKE.

Baxterin yhteistyö CIA:n Damien Rouchen ja FBI:n Elliot Curtisin kanssa takkuaa, sillä kaikki tuntuvat salaavan asioita toisiltaan. Ruumiiden määrä molemmin puolin Atlanttia kasvaa kuitenkin spektaakkelimaisesti, ja kolmikon olisi opittava luottamaan toisiinsa löytääkseen ajoissa vastauksia murhamysteeriin. Kenelle syötit on viritetty? Millä perusteella nuket valitaan? Kuka oikein on lankoja pitelevä, mielipuolinen nukkemestari?

Oma arvioni: Selviääkö pirullisen nukkemestarin henkilöllisyys ennen kuin on jo liian myöhäistä? Tästä dekkarista ei piinaavaa jännitystä todellakaan tarvinnut suurennuslasilla etsiä. Sehän oli alusta alkaen suorastaan hiuksia nostattavaa, sillä sarjamurhaaja tuntui koko ajan olevan vähintään askeleen edellä tutkijoita. Onneksi epätoivon ja synkkyyden rinnalla oli myös huumoria. Henkilöhahmoja oli aika monia ja ympäristöt vaihtuivat tiuhaan, joten välillä oli hieman vaikeaa pysyä perässä. Osasyynä oli tietysti sekin, etten ole (ainakaan vielä) lukenut sarjan avausosaa, Räsynukkea. Onneksi tämä Marionetti on kuitenkin sen itsenäinen jatko-osa, joten kyllä tarina toimi hyvin yksinkin. Koukkuja oli riittämiin ja nyt lukijana vain haluaa lukea lisää. Siispä kolmatta osaa odottamaan... 

Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi - 365 ajatusta itsensä auttamisesta

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 271 s.

Eroon murehtimisesta, eroon miellyttämisestä, eroon riippuvuuksista. 


Kaikki kääntyy hyväksi tarjoaa pohdittavaa vuoden jokaiselle päivälle. Kirjan lyhyet tekstit lohduttavat ja kannustavat tarkastelemaan omia ajatuksia ja tekoja. Voimattomanakin hetkenä apu löytyy läheltä - itseltä. Kirjan vahvoja teemoja ovat osallisuus omaan elämään, turhan murehtimisen lopettaminen, itsensä hyväksyminen ja riippuvuuksien hallinta. 

Kirjaa voi lukea sattumanvaraisesti tai aloittaa alusta - muutos ja oppiminen eivät lopu koskaan. Jokaiselle päivälle on tarjolla uusi ajatus: mitä tänään opin, mistä sain voimia, mikä herätti toivon. 

Oma arvioni: Kirja, joka on täynnä terapeuttisia oivalluksia, voimaannuttavia sanoja. Tavoitteita, joihin kannattaa pyrkiä. Matka ei tule olemaan mutkaton, mutta uskon sen olevan kulkemisen arvoinen - ihan kuin elämäkin kaikkine ylä- ja alamäkineen on. Luin kirjan järjestyksessä alusta loppuun, mutta sitä voi lukea vaikkapa päivän "opetus" kerrallaan. Pieninä paloina ajatuksella luettuina ne varmasti pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

Ajattelin aluksi liittää tähän postaukseen oman suosikkiajatukseni kirjasta, mutta valintaa tehdessäni huomasin, että suosikkini vaihtuu aina kulloisenkin päivän fiiliksen mukaan. Juuri tästä syystä olenkin päättänyt hankkia tämän teoksen itselleni, jotta voin palata sen sisältämien rohkaisevien ajatusten pariin aina silloin, kun koen olevani kannustuksen ja tuen tarpeessa. Moni asia kolahti, joten ne kestävät mainiosti useammankin lukukerran.

Jos pohdit itseäsi ja elämääsi ja kaipaat muutosta, Kaikki kääntyy hyväksi -kirja on sinulle sopivaa "matkaseuraa" vaikkapa vuoden jokaisena päivänä. Suosittelen. 


Mäntyniemen herra: Vuoteni, elämäni - Päiväkirjat 2013 - 2018

Kustantaja: Siltala
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 189 s.

Miltä tuntuu ihmisestä?Miltä tuntuu seistä pimentyvässä Mänttä-Vilppulassa, kun kaikki odottavat sinulta jotain eikä sinulla ole mitään annettavaa? Miltä tuntuu nousta aamulla sängystä ja kohdata tv-sohvalla puolialaston Vladimir Putin ennen kuin on edes kahvia juonut? Miltä tuntuu olla ihminen, jonka kiinnostavin luonteenpiirre on koira?

Mäntyniemen herran päiväkirjamerkinnät vastaavat näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Ne ovat raadollinen, paikoin lohduton, mutta lopulta valoisa kertomus miehestä, joka nousi huipulle vain seistäkseen syrjässä. 

Ainoa valtani on pienempien kiusaaminen. Seisoin tänään Juha Sipilän edessä ja kysyin, onko kukaan nähnyt Juha Sipilää.

Oma arvioni: Jos pidät poliittisesta parodiasta, saatat pitää näistä Mäntyniemen herran päiväkirjamerkinnöistä. Minä nauroin vain muutamassa kohdassa, sattuneesta syystä etenkin "pieni ja hento sote" nosti hymyn kasvoilleni. Mäntyniemen herra on julkaissut ajatuksiaan työnsä tylsyydestä ja yksinäisyydestään aiemmin Image-lehdessä. En ole näitä "katkelmia" lukenut, mutta uskon tämän tyylilajien tekstien toimivan paremmin lyhyinä pätkinä. Nyt kokonaisuus on paikoin itseään toistavaa ja siten puuduttavaakin. Siitä huolimatta tämä presidentillinen päiväkirja on nopeasti luettu. 

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Siskossyndrooma - 60-luku kasvatti meidät

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 208 s.

Hulvatonta mentaliteettihistoriaa - itseironinen muistelmateos

Kun Sinikka ja Tiina Nopola olivat 60-luvulla lapsia, yhteiskunnassa, jossa uskottiin auktoriteetteihin, oli murtumassa. Murros näkyi Tampereella asuvissa Nopolan tyttärissä: Tiina oli huoleton, "moderni" lapsi, Sinikka eli velvollisuudentuntoisesti, niin kuin perhetytöltä odotettiin. Tiina oli ruutunatiivi: televisio tuli perheeseen, kun hän oli nelivuotias. "Tiina innostui kaikesta ruudun muotoisesta, myös sarjakuvista", Sinikka kertoo. "Sinikka otti Saima Harmajan, minulle jäi Nakke Nakuttaja", Tiina toteaa.

Teos käsittelee komiikan keinoin sisarususkomuksia, rooleja, jotka perheessä annetaan kuopukselle ja esikoiselle. Toinen on järkevä, toinen "tunneihminen", toinen sopii kirjoittajaksi, toisen oletetaan viihtyvän lasten kanssa. Sinikan esseissä ja Tiinan ja Sinikan dialogeissa valotetaan myös sitä, miten aineksia teoksiin saattaa tulla lapsuuden "komplekseista" - tai miten nuoruuden musikaali- ja elokuvavajaus korvautuu lopulta omalla tuotannolla. 

Mikä Sinikan ja Tiinan lapsuudessa loi pohjan kirjailijantyölle? Verbaliikkaa suosiva, liberaalin lapsuudenkodin ilmapiiri? Vai onnekkaat sattumat? Entä mikä on Nopoloiden suuri nuoruuden sukupolvikokemus? Kotikapina, "kaupallisuuden" vastustaminen? Vai 70-lukulaiset kookkaat silmälasit, jotka vaihtuivat piilolinsseihin, kun lähdettiin interraillille, sukulaisten hätäillessä: "Varokaa tytöt! Ulkomailla vaatekauppojen sovituskopeista avautuu salaovia, joiden kautta on moni tyttö päätynyt suoraan valkoiseen orjakauppaan!"

Sinikka ja Tiina ovat tehneet yhdessä noin 70 kirjaa, sekä näytelmiä, musikaaleja ja elokuvakäsikirjoituksia.

Oma arvioni: Siskossyndrooma on kirjoittajiensa näköinen muistelmateos, jonka parissa ei ollut mielestäni ainuttakaan pitkästyttävää hetkeä. Ajankuva sanoineen ja kuvineen oli kiinnostavaa myös 70-luvulla syntyneelle. Vaikka olen usein ajatellut, että onneksi en ole syntynyt yhtään aiemmin, tämän kirjan mukana oli mukava kurkistaa 60-luvulle. 

Nopolan siskosten erilaisuus tuli teoksessa hyvin esille ja myös itseironia toimi hyvin. Siskossyndrooma oli  kaiken kaikkiaan varsin leppoisa ja värikäs lukuelämys. Jos olet kiinnostunut elämänmakuisista ja tuoreista muistelmateoksista, muista tämä Sinikka ja Tiina Nopolan yhteistyön tulos.

Vesa Haapala: Karhunkivi

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 234 s.

- Mitä sä tarkoitit sillä, että joudut kantamaan mua?
- No sitä, että vähän niin kuin silloin kun sä olit pieni etkä päässyt kaikista märistä kohdista itse. Mä kannoin sua niin pitkälle kuin jaksoin, mutta sitten tuli parempi maa ja sanoin että nyt pääset itsekin.

Koskettava romaani isästä ja pojasta, toivosta ja epätoivosta, metsän hiljaisuutta kumisevasta mökkitontista ja vantaalaiskodin eteisen kenkämerestä.

Vesa Haapala tekee upean avauksen romaanikirjailijana, perheen, vanhemmuuden, metsän ja miehen paikkojen kuvaajana.

Oma arvioni: Romaanin aihe on vakava: perheen ja erityisesti isän jaksaminen, kun hänen käytöshäiriöinen poikansa ei saa tarvitsemaansa tukea. Perheen arki on kuin vuoristorataa, ja syytökset sinkoilevat sinne tänne. Ulkopuoliset ovat pääosin välinpitämättömiä tai osoittavat sääliä. Luonnon havainnoinnista ja metsätöistä isä saa voimia jatkaa elämäänsä, vaikka hän kokeekin epäonnistuneensa niin isän kuin ymmärtäjän tehtävässä.

Vesa Haapalan (s. 1971 runoilijatausta näkyy kielen kauneudessa etenkin luontokuvauksissa. Tarina on koskettavaa luettavaa siitä, miten pieneksi ihminen voi tuntea itsensä byrokratian rattaissa. Aihe on oikeastaan valitettavan ajankohtainen. Kun päätöksiä tehdään, raha tuntuu ratkaisevan liian usein. 


Pidin lukemastani. Jos etsit romaania, joka haastaa sinut pohtimaan elämää kaikkine sävyineen, Karhunkivi on oiva valinta. 

Liinu Lähde: Ursula ei tahdo olla vanhus

Kustantaja: Mediapinta
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 69 s.

Liinu Lähde on tamperelainen kirjailijanimimerkki, jonka takaa löytyy paitsi kirjailija, myös runoilija, harrastevalokuvaaja ja taiteen sekatyöläinen. Ihmisyys ja siihen liittyvä elämänkirjo, kirpeänironinen yhteiskuntakriittisyys ja huumoria pursuava maalaisromantiikka kuuluvat Lähteen rakastettuihin aihepiireihin. 

Liinu Lähteen toinen runoteos, Ursula ei tahdo olla vanhus, on yhdistelmä runoja ja valokuvia. Runoissa yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt Ursula pohtii elämäänsä ja kertoo kauhukuvia kaupungin sairaalasta. Runoteosta kuvittavat Liinu Lähteen koskettavat kuvat Auschwitzin keskitysleiriltä, missä hän vieraili syksyllä 2016. 

Oma arvioni: Vanhustenhoitoon liittyvät ongelmat ovat viime aikoina olleet näkyvästi otsikoissa - ja hyvä niin, sillä vain epäkohtdat osoittamalla ne on mahdollista korjata. Tämä runokirja on keskeiseltä teemaltaan siis varsin ajankohtainen. Harvoin jos koskaan aiemmin olen törmännyt runoteokseen, jonka kuvat ovat yhtä pysähdyttäviä kuin tässä Liinu Lähteen toisessa runokirjassa. Ja varsin osuvaa yhteiskuntakritiikkiä kirjan riveiltä löysin. 

Ei ihme, jos vanheneminen ja etenkin vuodeosastolle joutuminen pelottaa. Kukapa haluaisi syödä soseutettua mössöä ja aivot turruttavia lääkkeitä, maata märissä vaipoissa ja hälyttää hoitajan paikalle vain, jos uskaltaa. Entä, miltä tuntuisi olla  rivi hoitajan palkkakuitissa tai numero tietyllä sänkypaikalla. Yksikään vanhus ei ansaitse tulla kohdelluksi vaikkapa vihanneksena tai täydellisenä makuuhaavana. Jokainen ihminen on persoona, joka kantaa mukanaan omaa ainutkertaista historiaansa syntymästä kuolemaan saakka. Jokainen ihminen on kunnioittavan kohtelun ja hyvän hoidon arvoinen iästään ja muista ominaisuuksistaan riippumatta. 








Vappu Taipale: Rakas lapsi, Muistoja & ymmärrystä kasvamisesta

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 233 s.


Vappu Taipale on vuosikymmenten aikana osallistunut lasten maailmaan poliitikkona, lastenpsykiatrina, äitinä ja isoäitinä sekä rauhanliikkeen toimijana. Rakas lapsi -kirjassa hän kokoaa yhteen tutkimustietoa ja kokemuksiaan muun muassa äitiydestä, isyydestä ja päivähoidosta sekä tyttöjen ja poikien rooleista. Nyt eletään tietoyhteiskuntaa, jonka kehityksessä suomalaiset lapset ovat vauvaiästä asti mukana. Mutta olemmeko tulleet viisaammiksi kuin ennen? 

Oma arvioni: Vappu Taipaleella on pitkäaikainen ja monimuotoinen kokemus lasten aseman puolustamisessa ja rauhan edistämisessä. Hänen sanoissaan on viisautta ja inhimillistä lämpöä. Tuoreessa teoksessaan Taipale puhuu muun muassa lasten ainutkertaisuudesta, ihmisyyden moni-ilmeisyydestä ja sotien järjettömyydestä. Minua viehätti erityisesti tapa, jolla asioita tarkasteltiin samanaikaisesti sekä yksityisellä että yleisemmällä tasolla.

Vaikka monia ongelmia on pystytty ratkaisemaan, paljon työtä on vielä tehtävänä. Meillä on aihetta sekä murheeseen että iloon. Vappu Taipale tiivistää erään suuren  ilonaiheen kirjansa lopussa näin:
"Koskaan maailmassa ei ole ollut niin paljon kuin nyt lapsia, joita rakastetaan ja joista huolehditaan. Tämän päivän lapsilla on maailma edessään ja rikas sisäinen maailma itsessään."
Tämä näkemys on täynnä toiveikkuutta. Todellisuutta kaunistelematta kirjassa valetaan muutenkin uskoa siihen, että huominen voi olla tätä päivää parempi, jos solidaarisuutta vielä löytyy. Rakas lapsi on kirja, joka ikään kuin pakottaa lukijansa sekä ajattelemaan että tuntemaan - lempeästi mutta kuitenkin jämäkästi. Siinä onkin piirre, joka ainakin minulle on vahva merkki kirjan aidosta vaikuttavuudesta. Siksi suosittelen tähän hienoon teokseen tarttumista sydämellisesti sinullekin. 
 


Eliisa Leskisenoja & Erja Sandberg; Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi

Kustannus: PS-kustannus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 189 s.

Positiivinen pedagogiikka pyrkii tuomaan jokaisen oppilaan parhaat puolet esille. Kun tämän positiivisten odotusten voiman yhdistää innostaviin oppimistehtäviin ja kunkin vahvuudet huomioivaan työskentelyyn, kannustaa se oppilaita yrittämään parhaansa.

Tässä teoksessa esitellään viisi vahvuuden polkua, jotka paitsi parantavat nuorten hyvinvointia myös edistävät heidän oppimistaan. Kuhunkin polkuun liittyy runsaasti käytännönläheisiä harjoituksia, joiden avulla nuoret voivat vahvistaa osaamistaan, lujittaa ihmissuhteitaan, hyödyntää luonteenvahvuuksiaan, edistää itseluottamustaan sekä kasvattaa myötätunnon ja empatian taitojaan.

Kirjassa keskitytään ensisijaisesti yläkoulun ja toisen asteen opiskeluun, mutta käsiteltävät sisällöt tarjoavat erinomaista tukea myös vanhemmille sekä kaikille nuorten parissa toimiville aikuisille. Positiivinen pedagogiikka antaa tutkitusti toimivia eväitä nuorten tukemiseen!

Oma arvioni: Tämän tuoreen tietokirjan luettuani tulin entistä vakuuttuneemmaksi positiivisen pedagogiikan voimasta, eikä vähiten siksi, että kirjan kirjoittajat todellakin tietävät mistä puhuvat. Toivon todella, että monet opettajat ottaisivat kirjassa esitetyt harjoitukset käyttöön. Näin jokainen oppija voisi löytää omat vahvuutensa ja voida paremmin.

Haluan uskoa siihen, että jokainen nuori voi olla vahva aikuinen, kunhan hänelle tarjotaan mahdollisuuksia omien kykyjensä osoittamiseen, itsensä kehittämiseen ja tulevaisuutensa suunnitteluun ja hän saa tarvitsemaansa tukea riittävästi ja oikeaan aikaan. Positiivisella pedagogiikalla voidaan päästä pitkälle, jos katse kääntyy yksilön ongelmista hänessä piilevään potentiaaliin, sillä kehut kannattelevat, mutta haukut haavoittavat.  Mielestäni jokaisen nuoren kanssa työskentelevän aikuisen kannattaisi tarttua tähän inspiroivaan teokseen.

Veikko Launis: Ihmisarvo

Kustantaja: Vastapaino
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 322 s.

Mitä ihmisyys tarkoittaa? Entä pitäisikö ihmisyyttä kohdella erityisellä moraalisella kunnioituksella? Kirjan tarkoituksena on selventää ja rikastaa ajatusta ihmisarvosta ja ihmisarvon kunnioittamisesta. Teos pureutuu ihmisarvon kysymykseen arvoteoreettisella, normatiivisella ja käytännöllisellä tasolla. 

Mitä käytännöllisiä seurauksia ihmisarvon kunnioittamisella on? Yksi toiminta tai kohtelu on ihmisarvoa kunnioittavaa ja toinen taas sitä loukkaavaa tai vahingoittavaa. Voidaanko kaikki moraalin velvoitteet - kuten esimerkiksi ihmisoikeudet - perustaa tai palauttaa ihmisarvon kunnioittamisen vaatimukseen?

Kirja puolustaa normatiivisen etiikan tulkintaa, jota voi kutsua arvokkuusetiikaksi eli dognitismiksi. Teos on tarkoitettu tutkimuskäyttöön, oppimateriaaliksi yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin ynnä inspiraatioksi opettajille.

Oma arvioni: Jos haluat pohtia monipuolisesti, mihin ihmisarvo pohjautuu ja mitä kaikkea sillä oikein tarkoitetaan, sinun kannattaa tutustua Turun yliopiston lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launiksen tuoreeseen ihmisarvon monilukuisuutta ja moninaisuutta valaisevaan tietokirjaan. Se saa lukijan miettimään myös omia näkemyksiään ihmisoikeuksien universaalista, yhtäläisestä, ensisijaisesta ja ylivertaisesta luonteesta. Teoksessa huomiota saavat niin psykopatia, rotusyrjintä kuin eutanasiakin - ilmiöt, jotka asettavat monet ihmisarvoon liittyvät kysymykset ikään kuin kaltevalle pinnalle.

Vaikka etenkin usko ihmisoikeuksien jakamattomuuteen joutuu välillä kovalle koetukselle, haluan kuitenkin uskoa Launiksen (2018, 273 - 274) sanoihin:
"Käytännöllinen järki voi onnistua valaisemaan ihmisoikeuksia vielä silloinkin, kun poliittiset päätöksentekijät ovat antaneet periksi ja sammuttaneet lyhtynsä." 


Kirja-arvio: Luigi Pirandellon Vino nenä -romaani

Kustantaja: Impromptu Kustannus
Julkaisuvuosi: 2018
Italiankielinen alkuteos: Uno, nessunono e centomila (1926)
Suomentanut: Juuso Kortelainen
Sivumäärä: 176 s.

Italialaisen Luigi Pirandellon (1867-1936) Vino nenä -romaanin päähenkilö Vitangelo Moscarda ajautuu eksistentiaaliseen kriisiin. Keskeisiä teemoja ovat minuuden sirpaloituminen, kommunikaation mahdottomuus ja todellisuuden suhteellisuus - kaikki aiheita, jotka puhuttelevat lukijoita vielä lähes sata vuotta teoksen ilmestymisen jälkeenkin.  Luulenpa, että jokainen meistä on ainakin silloin tällöin miettinyt, kuinka toiset ihmiset meidät näkevät? Entä, näemmekö kenties itsemme aivan toisin? Ja, jos näin on, mitä kaikkea siitä saattaakaan seurata... Hämmennystä nyt ainakin. Ja sitä aiheutti myös tämän kirjan lukeminen. Se tarjosi virkistävän omaleimaisen lukuelämyksen. 

Luigi Pirandelloa on kertojana verrattu muun muassa James Joyceen ja Marcel Proustiin, jotka olivat hänen aikalaisiaan. Pirandello voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1934. Jos olet kiinnostunut italialaisesta tai ranskalaisesta kirjallisuudesta, kannattaa tutustua Impromptu Kustannuksen muihinkin suomennoksiin.

Kari Raivio: Näytön paikka - Tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 285 s.

Modernissa informaatiotulvassa on hankala suunnistaa. Internetin ansiosta tietoon on helppo päästä käsiksi, mutta sen laadusta ei ole takeita. Mediassa pinnalle nousevat koukuttavat klikkiotsikot, ja valeasiantuntijoita tai perättömiä väitteitä voi olla vaikea erottaa tutkitusta tiedosta. Tiede on itseään korjaava prosessi, jossa aiemman tutkimuksen tulokset saatetaan joskus uuden tutkimuksen perusteella kumota. Tästä huolimatta - tai juuri siksi - tutkimustieto on paljon tukevampi pohja päätöksenteolle kuin mutu-uskomukset, omia intressejään ajavien tahojen yksipuoliset tulkinnat tai suoranaiset valheet.

Näytön paikka kuvaa asiantuntevasti tutkitun tiedon ja todisteiden käyttöä esimerkiksi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessa sekä lääketieteellisten hoitojen ja niiden vaikutusten arvioinnissa. Se tarkastelee tieteellisen tiedon luotettavuuden kriteereitä tarttuen myös tutkimuksen varjopuoliin: tulosten vääristelyyn, sepittämiseen ja plagiointiin. 

Tutkimustieto muuttaa yhteiskuntia, yritysmaailmaa ja ihmisten elämää. Siksi on tärkeää, että sen merkitys tunnustetaan ja että se kulkee tiiviisti mukana tulevaisuutta rakennettaessa.

Oma arvioni: Tämän tiedon luonnetta informatiivisesti ja monipuolisesti valottavan uutuusteoksen lukemisen jälkeen on jälleen hieman helpompaa löytää luotettavaa tieteellistä tietoa ja tunnistaa klikkiotsikoita tai valeuutisia. Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille tutkimuksen maailmaan sukeltaville opiskelijoille, mutta myös kaikille muillekin, joita tietotulva välillä hengästyttää ja päätöksenteko kaikenkarvaisten tiedonmurusten varassa pelottaa. Kirja tarjoaa lukijalle paljon perusteltuja näkemyksiä  näyttöön eli tieteelliseen tietoon perustuvan  tutkimuksen ja muun toiminnan kehittämisen tueksi. Tämä kirja osoittaa selkeästi sen, että luulo ei ole tiedon väärti. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti myös maalaisjärjen ja tekoälyn suhdetta tulevaisuudessa. 

Jos haluat avartaa ajatteluasi, lue Näytön paikka.



Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu

Kustantaja: Tuuma-kustannus
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 206 s.

Itsensä ja muiden vähättely ei pue ketään! Röyhkeyskoulussa opit ilmaisemaan itseäsi ja mielipiteitäsi vahvasti ja häpeilemättä. Miten olla enemmän oman elämänsä kuski kuin kyytiläinen? Miten oma paikka otetaan itseä ja muita kunnioittaen, ei toisten kustannuksella tai heitä talloen? 

Röyhkeyskoulu pureutuu raikkaasti siihen, miten minäkuva rakentuu. Se opettaa sinut näkemään oman osaamisesi ja luottamaan itseesi. Olemme muutakin kuin stereotyyppiset lokeromme, joihin tungemme itsemme ja toisemme turhia kyseenalaistamatta.

Oma arvioni: Kirjassaan Jenni Janakka popularisoi kiinnostavasti muun muassa psykologian alan tutkimustuloksia sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Hän haluaa rohkaista naisia luopumaan turhasta kiltteydestä. Kirjassa olevat tehtävät auttavat meitä löytämään oman sisäisen asennemuijamme. Tämän kaavoihin kangistuneita ajatus- ja toimintamalleja railakkaasti tuulettavan teoksen keskeisin viesti on siinä, että meidän tulee tietää, keitä me olemme ja mitä me oikeasti haluamme. Vain siten voimme kehittyä vaikka miksi ja tehdä vaikka mitä. Janakan kuvaama röyhkeys on lähellä rohkeutta ja kaukana kusipäisyydestä, ja hänen tyylinsä kirjoittaa on jämpti mutta ei jäykkä. 

Ihmisten laittaminen tiettyihin lokeroihin on tyhmää ja stereotypioiden mukaan eläminen on tylsää. Paitsi itseämme meidän tulee oppia kuuntelemaan myös toinen toisiamme. Keskeneräisyyden hyväksyminen sekä itsessä että toisissa ihmisissä antaa tilaa kehitykselle, oppimiselle ja oivalluksille. 
"On aika jättää historiaan höpötykset, joiden mukaan nainen on naiselle susi. Jätetään taakse kulttuuri, jossa naisen pitää olla hyvä jätkä ja piilottaa omaa naisellisuuttaan menestyäkseen. Lopetetaan niiden latteuksien toistaminen, jotka luovat naisista negatiivista kuvaa ilman mitään todellisuuspohjaa. Tehkäämme niin myös muille ryhmille."
Suosittelen tätä suorasanaista "oppikirjaa" lämpimästi varsinkin kaikille niille naisille, jotka tunnistavat olleensa ainakin joskus liian kilttejä tai kärsineet nk. huijarisyndroomasta, Tulen soveltamaan Röyhkeyskoulun "oppeja" todennäköisesti myös toisen blogini puolella, joten kannattaa seurata... 

P.S. Röyhkeyskoulu on 2 900. Goodreadsiin listaamani lukemani kirja.

Stephen King: Ulkopuolinen

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2019
Englanninkielinen alkuteos: The Outsider (2018)
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Sivumäärä: 544 s.

Kuka meistä olisi voinut tehdä tällaista? 
Sen teki joku muu. 

Joku ulkopuolinen.

Oma arvioni: Stephen Kingin uusin romaani tuo lukijan eteen monikasvoisen pahuuden. Sopuisan pikkukaupungin rauha järkkyy, kun puistosta löytyy brutaalisti murhattu 11-vuotias poika. Kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, kuka on syyllinen, mutta silti herää epäilys, onko tämä käsittämätön tapaus sittenkään selvitetty. Voikohan pahuudelta loppujen lopuksi suojautua kukaan? Ulkopuolinen nakertaa lukijansa turvallisuudentunnetta, kun tarinan edetessä törmäämme ihmisen hirviömäisyyteen. 

Ulkopuolinen tarjosi piinaavaa jännitystä, kiinnostavia henkilökuvauksia sekä monitasoisen ja laadukkaan lukuelämyksen - perinteisen dekkarin ja omintakeisen kauhun yhdistelmän. Suosittelen tätä kirjaa etenkin kaikille Kingin faneille.