31 tammikuuta 2020

Euny Hong: Nunchi - Intuitiota ja tilannetajua korealaisittain

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: Nunchi (2019)
Suomentanut: Heli Ikäheimo
Sivumäärä: 211

Nunchi, ympäristön lukemisen taito, on korealainen ilmiö, joka takaa menestyksen elämässä.Hyvällä nunchilla varustettu ihminen ei päästele sammakoita suustaan vaan huomioi muiden tunteet, ajatukset ja mielialat. Nunchin avulla otat tilanteen haltuun ja saat muut puolellesi niin työhaastattelussa, ensitreffeillä kuin missä tahansa muussakin sosiaalisessa tilanteessa.

Euny Hong valaisee nunchia ja sen monituhatvuotista historiaa kutkuttavin esimerkein, joita hän poimii Jane Austenin herra Darcysta aina nykypäivän teknologiaguruihin. Arkipäivän tilanteisiin perustuvat testit paljastavat, kuinka paljon nunchissasi on kehittämisen varaa. 

Oma arvioni: On kiinnostavaa lukea välillä kirjaa, jonka sisällöstä ei ole oikeastaan mitään ennakkotietoa. Vielä mukavampaa on löytää itseltään "uusi" taito. Tai no, kirjan luettuani uskallan ainakin sanoa, etten olen nunchiton. Ja hyvä niin, sillä uskon luettuani aika vahvasti siihen, että tästä ympäristön lukemisen taidosta olisi hyötyä oikeastaan ihan kaikille - ja vieläpä varsin monenlaisissa tilanteissa. Gurutasolla en suinkaan ole, en lähelläkään, mutta Euny Hong sai etenkin kiinnostavilla esimerkeillään minut kiinnostumaan ilmiöstä, josta en ollut aiemmin edes kuullut. Jos sosiaalisten taitojen kehittäminen kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tutustumaan nunchiin. Intuitiossa on voimaa!

Veera Antsalo: Imago

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 104 s. 

"Hänen jalkansa olivat melkein maassa, hänen jalkansa olivat melkein ilmassa, kun hänen toinen kenkänsä tippui jonnekin, siinä kohdassa, mikä oli kuvailun ulkopuolella. Eikä siihen ikinä oikein totu."

Oma arvioni: Veera Antsalon runoteoksessa Imago todellisuutta kuvataan niin lintujen valtaamassa talossa asuvan tytön, puutarhan ympäröimän filmitähden kuin sortumavaarassa olevassa palatsissaan asuvan kuningattaren näkökulmista. Todellisuus on särmikästä ja vain siivu kerrallaan paljastuvaa ja alati kieppuvaa. Mikä näitä erilaisia naishahmoja johtaa, onko heillä itsellään valtaa vai, ovatko he kaikki vain vallan kohteita? Imago vie lukijansa suurten kysymysten äärelle muun muassa kohtalon olemuksesta ja kuoleman väistämättömyydestä. Kaikki muuttuu, mikään ei muutu. Todellisuus on murtumispisteessä. 

Imago on lukuisine rooleineen ja erilaisine kuvakulmineen runsas tarina muodonmuutoksesta. Se on kaikessa omaperäisyydessään kiinnostavaa ja yllätyksellistä luettavaa. Kiitos Helmet-lukuhaasteen tulin tarttuneeksi tähän kirjaan, joka edustaa itselleni toistaiseksi vielä suhteellisen vierasta tyylilajia, runoelmaa, vaikka runoja yleisemmin toki luen aika paljon.  



29 tammikuuta 2020

Ulla Kumpula, Jaakko Kaprio, Anniina Lavikainen & Irma Moilanen (toim.): Kiehtova kaksosuus - Monikkosisarusten elämää

Kustantaja: Gaudeamus
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 291 s. 

Monikkous ihastuttaa, ihmetyttää ja joskus kauhistuttaakin. Monikkovauvojen vanhemmat saattavat onnittelujen sijaan kuulla voivottelua siitä, miten rankkaa arki varmasti tulee olemaan. Varsinkin toisiaan muistuttavat kaksoset niputetaan helposti yhteen ja heidän yksilöllisyytensä saatetaan sivuuttaa. Monikkosisaruus on kuitenkin ilmiö, jonka kaikki kaksoset, kolmoset ja neloset perheineen kokevat omalla tavallaan.

Kiehtova kaksosuus käsittelee kaksosten ja muiden monikkosisarusten elämää monipuolisesti ja moniäänisesti. Millaisia uskomuksia ja kulttuurisia kuvia kaksosuuteen liitetään? Millaista on odottaa, hoitaa ja kasvattaa kahta tai useampaa samanikäistä lasta? Miten elämänmittainen sisarussuhde vaikuttaa identiteetin kehitykseen, ja miten monikkosisarukset itse kokevat tämän suhteen? Mukana on myös lähipiirin – esimerkiksi puolison, isovanhemman ja lapsen – näkökulmia.

Tutkitun tiedon lisäksi teokseen sisältyy runsaasti haastatteluja ja omakohtaisia kertomuksia, joissa monikkosisarukset ja heidän läheisensä pääsevät ääneen.

Oma arvioni: Tämä tuore tietokirja valottaa monikkouden, etenkin kaksosuuden, saloja eri näkökulmista kiinnostavasti ja elämänmakuisesti. Tunnen muutamia kaksosia, mutta sen läheisempää kosketusta kyseiseen ilmiöön ei itselläni ole, mutta jostain syystä kaksosuudessa on ollut minusta aina jotakin kiehtovaa. 

Pidin erityisesti siitä, että kirjassa kokemuksistaan kertoivat ne, joille monikkous on ollut osa elämää. Tarinoissa toistui hieman yllättävästikin se, kuinka usein kaksoset esimerkiksi kouluissa ikään kuin niputettiin yksiköksi silloinkin, vaikka he olivat ei-identtisiä ja vieläpä eri sukupuolta. Heistä saatettiin puhua kaksosina jopa ilman nimiä. Aika haasteellista lapsen ja nuoren oman identiteetin kehittymisen kannalta. Riippumatta sisarusten määrästä ja paikasta sisarusparvessa jokainen kun ansaitsisi tulla nähdyksi ja kohdelluksi ainutkertaisena yksilönä omine vahvuuksineen ja kiinnostuksen kohteineen. Minusta juuri tämä onkin yksi kirjan keskeisimmistä sanomista. Kasvatustieteilijänä itseäni kiinnostaa muun muassa se, tulisiko kaksosten käydä koulua samalla vai eri luokalla. Tähänkään ei ole olemassa ainoaa oikeaa vastausta.  Asiaa tulee aina miettiä tapauskohtaisesti. Toisille samalla luokalla opiskelu sopii mainiosti, toisille on hyödyksi opiskella erillään kaksossisaruksestaan. 

Niin kirjassa esitellyt tutkimustulokset kuin kertomuksetkin osoittavat, että monikkous on arvokasta ja erityistä. Kaksosuuteen on aikojen kuluessa liitetty monenlaisia myyttejä, joita kirjassa esitellään ja osin luonnollisesti kumotaankin. Vaikka kaksosuudesta tiedetään jo aika paljon, tutkimattomia polkujakin riittää yhä. 

Jos kaksosuus kiehtoo, kannattaa tämä monipuolinen uutuuskirja ehdottomasti lukea. Se tarjoaa lukuvinkkejä kaikille niille, joita kiinnostaa kaksosuuden käsittely kaunokirjallisuudessa. Ja etenkin pienten kaksosten vanhemmat saavat kirjasta varmasti arvokasta vertaistukea. Kahden tai useamman samanikäisen vauvan tai taaperon kanssa voi selvitä hyvin, kunhan muistaa, ettei vanhemmilta odoteta täydellisyyttä eikä kaikesta tarvitse selvitä yksin. Kirja on mielestäni hyödyllistä luettavaa myös kaikille niille, jotka työnsä puolesta ovat tekemisissä kaksosten, kolmosten tai nelosten kanssa.  

28 tammikuuta 2020

Ben Furman: Seitsemän elämäntaitoa - Miten tulla paremmin toimeen itsensä ja muiden kanssa

Kustantaja: Lyhytterapiainstituutti
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 74 s.

Seitsemän elämäntaitoa on kaikille itsensä kehittämisestä kiinnostuneille suunnattu henkisen hyvinvoinnin opas. Se tutustuttaa lukijan seitsemään ratkaisukeskeiseen taitoon, joiden avulla jokainen meistä voi parantaa elämänsä laatua.

Kirjoittaja on psykiatrian erikoislääkäri ja kansainvälisesti arvostettu ratkaisukeskeisen psykologian ja psykoterapian opettaja.

Oma arvioni: Tämän käytännönläheisen oppaan avulla lukija pääsee tutustumaan ratkaisukeskeisen terapian kulmakiviin: toiveikkuuteen, luovuuteen ja yhteistyöhön. Lähtökohtana on se, että ei jäädä vellomaan menneeseen, vaan suunnataan katse rohkeasti eteenpäin. Meidän tulisi oppia iloitsemaan pienistäkin onnistumisistamme ja uskaltaa jakaa ne muiden kanssa. Oleellista on, että tunnistamme voimavaramme ja ymmärtäisimme sen, että vaikeatkin kokemukset on mahdollista kääntää voimaa antaviksi asioiksi. Kun toimimme yhdessä muiden kanssa, on tärkeää oppia antamaan kritiikkiä oikein ja oppia suhtautumaan saamaansa kritiikkiin uteliaasti. 

Tämä opaskirjanen sisältää kiinnostavia harjoituksia edellä mainittuihin elämäntaitoihin liittyen. Eipä muuta kuin avoimin mielin kohti uusia oivalluksia.  

Peter Høeg: Hiljainen tyttö

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2007
Tanskankielinen alkuteos: Den stille pige (2006)
Suomentanut: Pirkko Talvio-Jaatinen
Sivumäärä: 567 s.


Hiljainen tyttö sijoittuu maanjäristyksen jälkeiseen Tanskaan, jossa Kööpenhamina on vajonnut osittain veden alle. Romaanin päähenkilö on Kasper Krone, maailmankuulu sirkustaiteilija, klovni, joka pelaa mielellään pokeria ja kuuntelee Johann Sebastian Bachin musiikkia. Kasperilla on ilmiömäinen kuulo: maailma on hänelle äänikartta, jossa kaikella on ominaissointinsa, myös ihmisillä. Hänellä on myös ilmiömäisen suuri verovelka, minkä vuoksi hän joutuu jatkuvasti pakenemaan viranomaisia. Kasperia ei ole kuitenkaan helppo pyydystää. Hän taitava pakenija, huijari ja ilveilijä, mutta myös totuuden tavoittelija, etsijä. Sirkuksen ollessa talvileirillä lähellä Kööpenhaminaa, Kasperin luo ilmaantuu 10-vuotias KlaraMaria, joka kertoo, että hänet on siepattu. Toisin kuin lapset yleensä, tyttö on täysin keskittynyt ja hänen ominaissointinsa takana on jotain sellaista mitä Kasper ei ole koskaan kokenut: täydellinen hiljaisuus. Pian Kasperille selviää, ettei KlaraMaria ole ainoa lajissaan. Samanlaisia hiljaisia lapsia on kymmenkunta. Kerran vuodessa heidät tuodaan Kööpenhaminaan eri puolilta maailmaa. Kuka heitä ohjailee ja mihin heitä on tarkoitus käyttää?


Oma arvioni: Enpä ole pitkään aikaan lukenut mitään näin erikoista ja hämmentävää. Vaikka en erityisemmin dystopioista pidäkään, kyllä Hiljainen tyttö oli lukemisen arvoinen. Välillä kannattaa astua rohkeasti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

25 tammikuuta 2020

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö

Kustantaja: Aula & Co
Julkaisuvuosi: 2019
Espanjankielinen alkuteos: La hija de la española
Suomentanut: Taina Helkamo
Sivumäärä: 208 s.

Terävä ja kipeän kaunis romaani kuvaa Venezuelaa kaaoksen partaalla sekä naista, joka joutuu jättämään oman elämänsä ja pakenemaan maasta, jossa ainoat kaikkia koskevat asiat ovat väkivalta, nälkä ja röyhkeys.

Oma arvioni: En ainakaan muista lukeneeni aikaisemmin venezuelalaista kirjallisuutta. Tämä kirja valikoitui luettavakseni sattumalta, kun kiinnostuin siitä sekä nimen että kansikuvan perusteella, kun etsin jotain hieman erilaista luettavaa. 

Caracasissa on vielä yö tempaisi minut heti täysillä mukaansa vauhdikkaisiin ja vaarallisiin käänteisiin. On hurjaa ajatella, millaisessa tilanteessa ihmiset joutuvat selviytymään  - peläten jatkuvasti sekä oman että läheistensä hengen puolesta. Vaikka tarina on kaikessa raakuudessaan rajua luettavaa, on kirjassa onneksi myös kauneutta. Kaiken kaikkiaan tämä hyvin kirjoitettu ja kaunistelemattomuudessaan rohkea teos tarjosi lukuelämyksen, jota en taatusti kovin nopeasti unohda. Suosittelen.

24 tammikuuta 2020

Annukka Mäkijärvi, Hanna-Reetta Schreck & Iida Turpeinen: Ellen T.

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 96 s.


Ellen Thesleff (1869–1954) oli yksi maamme ensimmäisistä symbolisteista ja ekspressionisteista sekä yksi merkittävimmistä pohjoismaalaisista maalareista. Hän eli kiehtovan ja rikkaan elämän ja oli edelläkävijä aikana, jolloin naistaiteilijoiden oli vaikea saada tunnustusta. Thesleff oli poikatukkainen radikaali, joka teki mitä tahtoi ja eli taiteelleen.

Sarjakuva Ellen T. kertoo Ellen Thesleffin työstä ja elämästä Euroopan metropoleissa ja hänen siellä rakentamistaan tiiviistä taiteilija- ja älymystöverkostoista. Teos rakentuu kolmen Thesleffille keskeisen paikan, symbolismin Pariisin, boheemin Firenzen ja Ruoveden Murolen ympärille.

Oma arvioni: Tämä Annukka Mäkijärven kuvittama ja Hanna-Reetta Schreckin käsikirjoittama sarjakuvaromaani kertoo Ellenistä ja muista taiteilijoista modernisaation pyörteissä. Nuoret naiset rikkovat rajoja, nauttivat elämästä ja luovat taidetta. Teos kuvaa sarjakuvan keinoin ennen kaikkea niitä puolia historiassa ja taiteilijan elämässä, joita traditionaalisen tutkimuskirjallisuuden avulla ei tavoiteta.

Tunnustan, etten ennen tämän kirjan lukemista tiennyt juuri mitään Ellen Thesleffistä. Tämä kertonee siitä, että en ole suuri kuvataiteen ystävä. Historia on kuitenkin aina kiinnostanut minua, joten tämän sarjakuvaromaanin innoittamana ajattelin lukea jossain vaiheessa myös Hanna-Reetta Schreckin vuonna 2017 kirjoittaman Ellen Thesleffin elämäkerran Minä maalaan kuin jumala. Odotan, että sen sivujen kautta pääsen jälleen Pariisiin ja Firenzeen...

23 tammikuuta 2020

Kirja-arvio: Inger-Mari Aikio-Arianaickin Maailmalta tähän

Kustantaja: Kustannus-Puntsi
Julkaisuvuosi: 2006
Pohjoissaamenkielinen alkuteos: Máilmmis dása (2001)
Suomennos kirjoittajan
Sivumäärä: 124 s. 

Inger-Mari Aikio-Arianaick (s. 1961) on saamelainen runoilija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Hän asuu perheineen Pulmankijärvellä, Ivalossa ja Mauritiuksella. Maailmalta tähän-kokoelman runoissaan hän kuvaa avoimen rehellisesti muun muassa kulttuurien kohtaamiseen liittyviä haasteita ja äitiyden kipupisteitä. Teos on myös kertomus rakkaudesta ja hieno kuvaus meiksi kasvamisesta. 

"loistava muusikko
kaksi konserttia päivässä
kolme tuntia kerrallaan

kuuntelijoina vain
äiti ja isä

päivä päivän
yö yön jälkeen"

Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen - Pelosta, kirjoittamisesta ja kirjoittamisen pelosta

Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 219 s.

"Kyllä pojalla pitää olla oikeus vihata isäänsä, ainakin ensimmäiset viisikymmentä vuotta, ilman että isä yrittää tukahduttaa sitä vihaa. Sen jälkeen voi ehkä hiukan armahtaa, mutta ei sen armon kanssa saa hosua."

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihto, joka ei väistele kummankaan kipupisteitä eikä heikkouksia. Mitään peittelemättömän puheen lomasta välittyy niin väkevä lämpö ja luottamus, ettei vaikeimmistakaan asioista tarvitse enää vaieta. 

Oma arvioni: Kirjailija-isän ja esikoisromaaniaan kirjoittavan pojan välinen kirjeenvaihto on todella kiinnostavaa luettavaa. Kaikki alkaa siitä, kun isä haluaa tietää, mitä toiselle paikkakunnalle muuttaneelle pojalle kuuluu. Kun isälle selviää, mitä poika on kirjoittamassa, kirjeenvaihto vie kaksikon pohtimaan isä-poika-suhdettaan ja he kertovat toisilleen peloistaan, häpeästä, syyllisyydestä ja riittämättömyyden tunteesta. Kirjeet paljastavat, että kaiken takana on hyväksytyksi tulemisen kaipuu. 

Yksinäisyys on yhdentekevää, jos osaan kirjoittaa." (Antti)

Tässä kirjassa minua viehättää erityisesti keskustelun avoimuus; dialogi on viisasta ja rehellistä. Sen lukeminen herättää miettimään, tiedämmekö sittenkään, mitä läheisillemme ja ystävillemme oikeasti kuuluu. Luulemme niin, mutta emme välttämättä tiedäkään. Tämä kirja kannustaa meitä ilmaisemaan ajatuksiamme ja tunteitamme sanojen avulla. Se rohkaisee meitä lukemaan ja kirjoittamaan - jopa ilman syytä. Tärkeintä on vain kirjoittaa, vaikka ei se aina helppoa olekaan:
"Vaikka kirjoittaminen on hapuilua yössä, lukeminen on kuitenkin valoa." (Petri) 
Pidin kirjasta kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka pohtivat suhdettaan vanhempiinsa. Ja tietysti niille, jotka haaveilevat kirjoittavansa, mutta pelkäävät kirjoittaa. Ja kaikille silloin tällöin onnellisille. 





21 tammikuuta 2020

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi - Kuinka kirjailijat muokkaavat tekstiään?

Kustantaja: Reuna
Julkaisuvuosi: 2018
Sivumäärä: 178 s.

Kirjailijat paljastavat kirjoitustekniikkansa!

Kollegansa haastattelussa yksitoista kirjailijaa kuvaa avoimesti omien teostensa kirjoittamis- ja muokkausprosesseja. He kertovat uusien kirjaideoiden synnystä, tuntemuksistaan kirjoittamisen eri vaiheissa ja yhteistyöstä kustannustoimittajan kanssa. Työskentelytapoja on yhtä monta kuin kirjailijoitakin, yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa kirjoittaa ei onneksi olekaan. 

Kirja antaa lukijoille ja tutkijoille uusia näkökulmia kirjailijan työhön ja valmiiden teosten lukemiseen. Kokeneiden kirjailijoiden keinoista ja kikkavalikoimasta voi pöytälaatikkokirjoittaja napata mieleisensä. Kirja soveltuukin hyvin lukupiirin tai luovan kirjoittamisen kurssin materiaaliksi.

Oma arvioni: Tästä kirjasta käy hyvin ilmi se, että jokaisella kirjailijalla on oma tapansa alkaa kirjoittaa, kirjoittaa ja muokata tekstejään. Kirja siis osoittaa, että tyhjentävää teosta siitä, kuinka kirjoittaa kirja on mahdotonta laatia. Eläköön siis kirjoittamisen persoonallisuus. On rikkautta, että yksi kirjoittaa kirjansa ikään kuin kerralla valmiiksi samalla, kun toinen kirjoittaa tekstistä kymmenen eri versiota. Tekstiään voi suunnitella yksityiskohtaisesti tai olla suunnittelematta. Tekstiä voi tuottaa päivisin tai öisin tuntikausia kerrallaan tai pienissä pätkissä, tärkeintä ei ole se miten kirjoittaa, vaan se mitä kirjoittaa. Tai oikeastaan tärkeintä on kirjoittaa. 

"Kirjoittaminen saa olla hauskaa ja koukuttavaa, mutta se ei ole kirjoittamisen edellytys."

Jos kaipaat ideoita oman käsikirjoituksesi työstämiseen, sinun kannattaa lukea tämä kirja. Uskon, että tällä kirjalla on annettavaa sekä aloitteleville että kokeneille kirjoittajille. Tämän teoksen innoittamana istahdan jälleen oman keskeneräisen käsikirjoitukseni ääreen ja mietin ikään kuin uusin silmin, miten jatkan eteenpäin. Ei tämän kirjan lukeminen ainakaan kirjoittamisen haluani vähentänyt, päinvastoin. Kipinä on kytenyt jo pitkään, mutta nähtäväksi jää, milloin roihahtaa...

20 tammikuuta 2020

Anne Swärd: Vera

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2018
Ruotsinkielinen alkuteos: Vera (2017)
Suomentanut: Jaana Nikula
Sivumäärä: 380 s. 

17-vuotias ranskalaistyttö Sandrine pakenee sodan kauhuja Ruotsiin 1945. Raskas salaisuus on sekoittaa hänen järkensä.

Sandrine menee naimisiin yläluokkaisen lääkäri Ivan Cederin kanssa, ja korskeat häät vietetään saaristossa hyytävässä talvisäässä. Skandaali on valmis kun kureliiveihin nyöritetty morsian synnyttää hääyönä tyttären. Kuka on lapsen isä?

Vauvan siniset silmät herättävät Sandrinessa kauhua, ja hän kavahtaa tämän koskettamista. Hän elää ylellisessä tukholmalaishuoneistossa nukkevaimona, eikä voi paljastaa taustaansa kenellekään. Mutta Cederin tunnekylmän perheen muillakin jäsenillä on salaisuutensa. Pystyykö Sandrine lopulta voittamaan pelkonsa, kohtaamaan menneisyytensä?

Oma arvioni: Kirjan alkuasetelma on omalaatuisuudessaan kiehtova. Salaisuuksia tässä tarinassa todellakin riittää. Pala palalta lukijalle kuitenkin paljastuu, miksi Sandrine ei halua historiansa paljastuvan nykyiselle perheelleen. Toki monia asia jää myös avoimeksi ja lukijan tulkinnan varaan. Romaanissa on intensiivinen tunnelma, ja tarina on mielestäni paikoin lähellä psykologista trilleriä. Vera on vakuuttava historiaan sijoittuva perhedraama, jossa on vahvasti mukana myös yhteiskunnallisia elementtejä luokkajakoineen ja moraalikäsityksineen. 

Veraa voi suositella etenkin vahvojen historiallisten romaanien ystäville. Ja sellaisille lukijoille, jotka haluavat itse pohtia lukemaansa.  

18 tammikuuta 2020

Steinar Bragi: Sumu

Kustantaja: LIKE
Julkaisuvuosi:
Islanninkielinen alkuteos: Háledid (2011)
Suomentanut: Tuomas Kauko
Sivumäärä: 287 s.

Sumu on niin sakeaa, että matkalaisten jeeppi törmää talon seinään. Yksinäisessä talossa keskellä Islannin autiota erämaata asuu salaperäinen vanha pariskunta, joka vastentahtoisesti tarjoaa seurueelle yöpaikan.

Taloa ympäröivä erämaa huokuu uhkaa, ja pian myös majapaikasta paljastuu karmaisevia salaisuuksia. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa ystävysten mieltä. Minne voi paeta, kun pakopaikkaa ei ole?

Oma arvioni: Steinar Bragin (s. 1975) Sumua on luonnehdittu nerokkaaksi psykologiseksi trilleriksi ja Islannin omaksi Twin Peaksiksi. En lue juurikaan kauhukirjallisuutta, mutta tämä kirja osui silmiini erilaisen kansikuvansa vuoksi ja päätin lainata sen lukematta edes takakansitekstiä ensin. 

Sumu piti minua tiukasti otteessaan Se aiheutti epämukavaa oloa ja pelottikin, mutta omaperäinen ja koukuttava yliluonnollisilla elementeillä kyllästetty tarina oli silti pakko lukea loppuun asti. Mutta kirjan loppuratkaisu se vasta hämmentävä olikin... 

Sumu tarjosi minulle epätavallisen mutta samalla myös virkistävän lukukokemuksen. Jos etsit luettavaksi omaperäistä ja jännittävää kirjaa, sukella sinäkin Sumuun.


17 tammikuuta 2020

Reetta Lahtinen & Ville Kormilainen: Tubettajan päiväkirja

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 112 s.


Tutustu tubettajien arkeen.

Tässä kirjassa joukko Suomen tunnetuimpia tubettajia kertoo arjestaan. Ville Kormilainen ja Reetta Lahtinen jututtavat alan ammattilaisia tubettamisen hauskoista ja vähemmän hauskoista puolista. Kirja sisältää runsaasti niksejä ja ideoita myös niille, jotka haluavat itse ryhtyä tubettamaan. Kirjassa keskitytään erityisesti ns. My Day -videoiden tekemiseen eli siihen, millaista on tuottaa sisältöä omasta arjestaan.

Oma arvioni: Jos olet nuori ja olet miettinyt omien YouTube-videoiden tekemistä tai haluat kehittyä tubettajana, tästä kirjasta saattaa olla sinulle hyötyä. Muussa tapauksessa kirjan anti jää mielestäni kuitenkin aika heppoiseksi. No, ilmenee haastatteluista hyvin toki se, että kyllä videoiden tekeminen työstä käy ja tubettajatkin ovat vain ihmisiä. 

16 tammikuuta 2020

Olli Lehtinen: Sokea etsivä

Kustantaja: Teos
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 292 s.

Tapu tapu
Hamu hamu

Jere Kivalo, sokea mies, herää kisahallin putkasta. Edellisillan juhlinnasta ei ole oikein selvää mielikuvaa, saati visuaalisempia havaintoja. Vaivalloisen kotimatkan päätteeksi Jerelle paljastuu, että tyttöystävä on kadonnut asunnosta ja sängyssä on verta. Näköalat himmenevät entisestään, kun jalkaan osuu Jeren äidin verinen paita. Kuka on tehnyt ja mitä? 

Oma arvioni: Sokea etsivä on erilainen dekkari. Se on ikään kuin pimeä harharetki, jossa etsitään kadonneita henkilöitä. Vauhtia, vaaratilanteita ja hirtehistä huumoria riittää. Kaiken häröilyn ohella kirjalla on myös ymmärrystä lisäävää sanottavaa muun muassa ihmissuhteista ja näkövammaisuudesta.  Teos on kirjoittajansa mainio esikoisromaani. 

13 tammikuuta 2020

Silja Vuorikuru: Suomalaisia naiskirjailijoita - Minna Canth, Maria Jotuni ja Aino Kallas

Kustantaja: Reuna
Julkaisuvuosi: 2019
Sivumäärä: 88 s.


Minna Canth, Maria Jotuni ja Aino Kallas ovat klassikkoasemaisia kotimaisia naiskirjailijoita, joiden elämä ja tuotanto herättävät edelleen uusia tulkintoja. Tämä kirja sisältää selkomukautukset näiden kirjailijoiden kuudesta novellista.

Valikoiman kaikkien novellien keskushenkilöt ovat tyttöjä ja naisia eri ikävaiheissa ja elämäntilanteissa. Vaikka vanhimmat novelleista on kirjoitettu jo 1800-luvun lopulla, niiden aiheet ovat ajankohtaisia myös nykymaailmassa: novelleissa käsitellään muun muassa lapsityövoimaa, parisuhdeväkivaltaa ja yhteiskuntaluokkien välisiä ristiriitoja.

Oma arvioni: Vuoden 2020 ensimmäiseksi kokonaiseksi kirjaksi valikoitui täysin sattumalta erilainen teos - selkokirja. En ainakaan muista bloganneeni sellaisesta aikaisemmin. Kiinnostavasti uudessa Helmet-lukuhaasteessa on kohta  23  eli kirja on kirjoitettu myös selkokielellä. Olen päättänyt, että kyseisen kohdan kuittaan lukemalla sekä teoksen yleiskielisen että selkokielisen version. Ihan mielenkiinnon vuoksi. Tämän kirjan "sijoitan" sen sijaan Helmet-lukuhaasteen 2019 4. kohtaan. Oli oikeastaan hämmentävää huomata, etten klassikkokirjailijoiden novelleja lukiessani miettinyt kertaakaan lukevani selkokielistä tekstiä. No, se lienee osoitus siitä, että tutkija ja tietokirjailija Silja Vuorikuru on onnistunut muokkaustyössään hyvin. Yllättävää oli se, kuinka samanlaisia kysymyksiä voi pitää ajankohtaisina edelleen 2020-luvulla kuin 1800-luvun lopullakin. 

Vaikka maailma onkin muuttunut melkoisesti, moni asia tuntuu pysyvän sitkeästi myös ennallaan. Kaikki kokoelmaan valitut novellit olivat ajatuksia herättäviä. Jos historialliset novellit kiinnostavat, Minna Canthin, Maria Jotunin ja Aino Kallaksen tuotantoon kannattaa ehdottomasti tutustua.


06 tammikuuta 2020

Emelie Schepp: Kadonnut poika


Kustantaja: HarperCollinsNordic 
Julkaisuvuosi: 2019
Ruotsinkielinen alkuteos: Pappas pojke (2017)
Suomentanut: Meri Ala Tauriala
Sivumäärä: 416 s.


Lämpimänä kesäyönä kuusivuotias poika soittaa isälleen. Hän kertoo kauhuissaan, että joku on tunkeutunut heidän kotiinsa. Se on viimeinen kerta, kun pojasta kuullaan ennen kuin hän katoaa jäljettömiin.

Asianajaja Jana Berzelius johtaa kammottavan tapauksen tutkimuksia. Yhdessä komisario Henrik Levinin ja rikospoliisin tutkijan Mia Bolanderin kanssa he yrittävät selvittää pojan katoamista. Mutta mitä lähemmäs totuutta he pääsevät, sitä paremmin Jana ymmärtää, että on erittäin kiireellistä löytää poika. Samaan aikaan pyytää häikäilemätön rikollinen, Danilo Peña Janaa vierailulle vankilaan. Kun Jana lopulta suostuu tapaamiseen, hänet heitetään keskelle kauheaa elämän ja kuoleman taistelua, jossa kaikki ovat vaarassa eikä kukaan ole turvassa.

Kadonnut poika on Emelie Scheppin neljäs kirja Jana Berzeliuksesta. Sarjasta on tuli nopeasti kansainvälinen menestys ja sitä myydään yli kolmessakymmenessä maassa.

Oma arvioni: Tämän kirjan lukeminen kesti tavanomaista pidempään - vuosikymmenkin ehti vaihtua sen aikana. Syy ei ollut kuitenkaan siinä, etteikö dekkari olisi pitänyt minua otteessaan. Syy oli olosuhteissa. Jana Berzelius-sarja tarjoaa kokonaisuudessaan koukuttavaa jännitystä. Suosittelen.