29 marraskuuta 2020

Anja Portin: Radio Popov

Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2020
Kuvittanut: Miila Westin
Sivumäärä: 289 s.


Kiehtova ja unohtumaton tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä

Yhdeksänvuotias Alfred elää käytännössä yksin. Äitiä Alfred ei ole nähnyt syntymänsä jälkeen, eikä työmatkoilla viipyvä isä taida aina edes muistaa, että Alfred on olemassa. Eräänä yönä Alfred lähtee seuraamaan salaperäistä hiipparia, joka työntää postiluukusta lehden mukana muutakin: omenoita, villasukkia ja voileipiä. 

Alkaa unohtumaton seikkailu, joka muuttaa Alfredin ja samalla monen muunkin yksinäisen lapsen elämän. Hiippari on omalaatuinen Amanda Lehtimaja, lehdenjakaja, joka kuuluu Herkkäkorvaisiin. Amandan luota Alfred löytää vanhan radiolähettimen, jonka on suunnitellut venäläinen fyysikko A.S. Popov. Amandan kotoa käsin Alfred alkaa tehdä salaista, öistä radiolähetystä unohdetuille lapsille.

Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kureniemen saturomaanit.

Oma arvioni: Kirja piti aikuista lukijaakin tiukasti otteessaan. Oli suorastaan pakko saada tietää, kuinka Alfred Unohdetulle käy. Vaikka kyseessä onkin fiktiivinen sadunomainen tarina, sai se kuitenkin miettimään, kuinka paljon yksinäisiä lapsia on ihan oikeastikin. Lapsia, joiden huokauksia kukaan ei kuule. Kunpa jokaisella lapsella olisi tukenaan ja turvanaan edes yksi herkkäkorvainen aikuinen. Vaikka Radio Popovin perussävy on mielestäni surumielinen, on tarinassa myös toiveikkuutta - ja yllätyksellisiä käänteitä. Suuria ja vaikeita asioita tarkastellaan inhimillisellä lämmöllä. Kaiken kaikkiaan mainio kirja siis, joka on Finlandia-palkintonsa ansainnut!

Vaikka kirja on suunnattu alakouluikäisille lukijoille, sen teemat puhuttelevat myös varttuneempia tarinoiden ystäviä. Suosittelen. 




28 marraskuuta 2020

Jenny Rostain: Jääkylmä

 

Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 221 s.

”Puhuin selviytymisestä kuin otteluvoitosta, ajattelin kai edelleen voivani pyyhkäistä oireeni maton alle ja peitellä ne kauniilla lauseilla ja hymyllä.” Tommi Kovanen

Jääkiekkoilija Tommi Kovanen vammautui vuonna 2015 päähän kohdistuneen taklauksen takia. Tapaus herätti Suomessa suuren keskustelun jääkiekkoväkivallasta, kun Kovanen kertoi kokemuksistaan Kuolemanlaakso-kirjassa. 

Jääkylmä jatkaa Kovasen traagista tarinaa ja kertoo aivovamman syvemmästä luonteesta, salakavaluudesta, joka on omiaan tuhoamaan aikuiselämän ja henkilön mahdollisuudet selviytyä yhteiskunnassa itsenäisenä toimijana. Kirja pureutuu siihen, millaista elämä vammautuneena on ja miten raa´asti elämänhallinnan mureneminen näkyy Kovasen elämässä. 

Kirjassa on mukana myös läheisten kokemuksia sekä muiden vammautuneiden pelaajien ja heidän perheidensä ajatuksia. Jääkylmä on koskettava kuvaus aivovammaisen elämästä ja kannanotto jääkiekkoväkivallan vähentämiseksi.

Oma arvioni: Olipa raastavaa luettavaa. Kuinka moninaisia ja vakavia seurauksia päähän kohdistuneella taklauksella voikaan olla vielä vuosien päästäkin niin aivovamman saaneen henkilön kuin hänen lähipiirinsäkin arkeen. Vain hetki - eikä mikään olekaan enää samoin kuin ennen. 

Kunpa jääkiekkoväkivaltaan suhtauduttaisiin viimein asian vaatimalla vakavuudella, sillä jokainen väkivallan seurauksena rikkoutunut ihminen ja perhe on ehdottomasti liikaa. Jääkylmä onkin mielestäni erittäin tärkeä, rehellisen kaunistelematon puheenvuoro aivovamman seurausten vakavuuden ymmärtämisen puolesta. On hienoa, että kirjassa äänensä saavat kuuluviin juuri ne, jotka kokemustensa kautta tietävät, millaista aivovamman kanssa eläminen oikeasti on. Vaikka kirja on sävyltään melko synkkä, se on lukemisen arvoinen ihan jokaiselle. 


16 marraskuuta 2020

Laura Ruohonen & Erika Kallasmaa: Otus opus - Runoa ja totta pienistä eläimistä

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020 
Sivumäärä: 67 kuvitettua sivua

Mangusti kohtaa kobran, rapu pissaa päästään, malluainen mölisee ja liito-orava etsii pesäkoloa. Kuka syö sulhasensa ja kenen hammas puree betonia?

Riemastuttavaa runofaktaa ja loisteliaita kuvia pienten otusten ja ötököiden ällistyttävästä elämästä! Villit ja viisaan humoristiset runot perustuvat kiehtoviin eläinfaktoihin ja otuksista tehtyihin sävellyksiin. Lukija saa Petri Kumelan esittämät kitarakappaleet kuunnellakseen kirjasta löytyvällä QR-koodilla.

Oma arvioni: Tämä oiva tietokirja on suunnattu 3–6-vuotiaille pienistä otuksista ja erilaisista ötököistä kiinnostuneille lapsille. Otus opus oli ehdolla tämän vuoden Finlandia-palkinnon saajaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriassa. 


15 marraskuuta 2020

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu – kovaa menoa kiskoilla

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 40 kuvitettua sivua

Tatun ja Patun ensimmäisestä junamatkasta tulee seikkailu vailla vertaa!

Tatu ja Patu ovat saaneet kutsun Hääppölään Simo-sedän luo – ja junaliput. Mutta voi paniikki: Tatu ja Patu eivät ole koskaan matkustaneet junalla! Mitä ihmettä pitäisi pakata mukaan – lohtupupu ja hätärusinat nyt ainakin. Ja entä jos junassa tulee vessahätä? Tai alkaa tehdä mieli jäätelöä? Tai miten ihmeessä voi löytää takaisin omalle paikalleen, kun on käynyt ravintolavaunussa?

Reissaamisen jännittävyys ja ihanuus paljastuu Suomen suosituimpien kuvakirjasankareiden matkassa. Eikä vauhdikkaista tai kiperistä tilanteista ole pulaa, kun Tatu ja Patu joutuvat junassa hurjaakin hurjempaan takaa-ajoon.

Oma arvioni: Vauhtia ja väriä ei tästä seikkailusta todellakaan puutu, ja mikä parasta kaikki teoksen hauskat yksityiskohdat eivät välttämättä tule huomatuiksi ensimmäisellä lukukerralla. Kirja oli tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaana lasten- ja nuortenkirjallisuuden kategoriassa. 


14 marraskuuta 2020

Krisse Lipponen: Resilienssi arjessa

Kustantaja: Duodecim
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 340 s.


Hyvään elämään kuuluu vaikeuksia, ja niistä selviäminen on onnellisuuden ytimessä. Resilienssi on kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä tai niiden kanssa. Kirja esittelee resilienssin monimuotoisuutta positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisen menetelmän kautta.

Kirja kuvaa resilienssin yhteiskunnallista ja kulttuurista pohjaa ja sen arjessa uusintuvaa luonnetta. Myönteiset ihmissuhteet, omien ja ympäristön vahvuuksien tunteminen ja oma toimijuus mahdollistavat selviämisen vaikeissakin vaiheissa. Näitä resilienssin ulottuvuuksia luodaan ja kasvatetaan, kuten kaikkia taitoja, harjoittamalla niitä, jatkuvasti.

Tapausesimerkkien ja elämäntarinoiden kautta kirja auttaa tunnistamaan resilienssiä ja sen kehittämistä. Käytännön esimerkit esittelevät tapoja vahvistaa niin yksilön kuin ryhmän selviämistä vaikeista tilanteista. Ryhmän resilienssi koostuu yllättävän saman kaltaisista asioista kuin yksilön resilienssi – esimerkiksi työyhteisöissä ja kouluissa voidaan vahvistaa ihmisten ja ryhmien resilienssiä osana normaalia toimintaa. Kirjan harjoituksista voi hyötyä niin ohjaus- ja esimiestyössä kuin koulutus-, sosiaali- ja terveydenhuoltoalallakin.

Oma arvioni: Jos resilienssi ilmiönä kiinnostaa, kannattaa tähän monipuoliseen, tuoreeseen ja mukavan käytännönläheiseen teokseen ehdottomasti tutustua. Tämän kirjan harjoitusten avulla niin yksilöt kuin ryhmätkin oppivat selviytymään paremmin vaikeista tilanteista. Suosittelen. 



13 marraskuuta 2020

Maria von Kügelgen, Vlada Laukkonen, Ada-Maaria Hyvärinen & Mari Hänninen: Kaikki Koodaa: Päivitä Itsesi - Käytännön opas ajankohtaisiin digitaitoihin

 

Kustantaja: Into
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 230 s.

Mitä on koodaaminen? Pitääkö kaikkien osata koodata? Mitä minun pitää tietää IT-­alasta, vaikka en haluaisikaan koodariksi? Onko alan koulutus välttämätön työllistymisen kannalta? Onko muilta aloilta hankitusta osaamisesta hyötyä?

Tämä kirja toimii kompassina IT-alalle. Jokainen menestyvä yritys tarvitsee ohjelmistojen ymmärtäjiä. Ohjelmistoihin liittyvää ymmärrystä tarvitsevat paitsi koodarit myös perinteisillä aloilla toimivat työntekijät kuten viranomaiset tai lääkärit. Kaikki koodaa on innostavasti kuvitettu teos, joka tarjoaa perustiedot monista ohjelmistoalaan liittyvistä kysymyksistä. Se antaa vastauksia muun muassa siihen, mitä on tekoäly, miten ohjelmistoja kehitetään ja mitä tietoturvasta tulee tietää. Inspiroivien uratarinoiden avulla se auttaa ymmärtämään, että teknologiataitoihin todella kannattaa panostaa yhteiskunnassa, jossa IT laajenee kaikille toimialoille.

Oma arvioni: Varmasti hyödyllinen kirja. On kuitenkin pakko tunnustaa, että aika moni asia meni kuitenkin yli ymmärrykseni, vaikka olenkin oikeastaan lähes koko ikäni toiminut tietokoneiden kanssa. Ensimmäiset kotisivunikin tein aikana, jolloin internet oli laajenemassa ja sosiaalinen media vasta tulossa. 

No, luulenpa, että ymmärtämättömyyden syyt löytyvät ennen kaikkea oman pääni sisältä. Kirjassa on paljon tietoa. Niihin perehtymiseen ja asioiden sulatteluun kannattaa käyttää aikaa. Kaikkea on mahdotonta omaksua kerralla, vaan oppaan tarjoamaa dataa on parempi pureskella pala kerrallaan. Jos koodaaminen kiinnostaa, kannattaa tähän teokseen tutustua. Digitaitoja tarvitsee tulevaisuudessa ihan jokainen meistä, vaikka emme olisikaan koodareita ja muita IT-alan ammattilaisia. 

12 marraskuuta 2020

Ville Hytönen: Thule – Pieniä runoja armastuksesta

 

Kustantaja: Enostone
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 80 s. 

    "hiukset jäätyvät / suurjännitteen alla / valkea parvi / hajonneita lintuja / kuin saippuaa / lapsuudestani"


Thule on Ville Hytösen yhdeksäs runokokoelma. Se päättää itämerensuomalaisen trilogian, jonka aiemmat osat ovat Kirsikkapuu (2011) ja Sotaraamattu (2014). Ville Hytönen (s. 1982 Porvoossa) on toiminut Kustannusosakeyhtiö Savukeitaan kirjallisena johtajana Turussa ja Tulenkantajien kirjakaupan toisena isäntänä Tampereella. Nykyään hän on vapaa kirjailija ja asuu pienessä majakkakylässä Pohjois-Virossa. 

Oma arvioni: Runoissaan Hytönen tunnustaa rakkauttaan molempiin kotimaihinsa, Suomeen ja Viroon ja etenkin niiden kieliin, jotka solmivat yhteen merta ja mantereita. Olen nyt syksyllä aloittanut viron kielen opiskelun, joten oli mukava "bongata" runoista sieltä täältä uusia tuttuja sanoja.  Tämän tuoreen kokoelman runojen teemat ovat samanaikaisesti ajattomia ja ajankohtaisia. 

08 marraskuuta 2020

Roope Lipasti: Aviotärähdys

 

Kustantaja: Atena
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 255 s.

Jos onni potkaisee, älä potkaise sitä takaisin.

Jussin ja Riikan avioliitto on kestänyt myötä- ja vastatuulet sekä kunnon rajuilmat. On melkein ihme, että pariskunta on vielä yhdessä. Riikan sisar Hanna ei ymmärrä asiaa ja Jussikin kaipaa vanhoihin aikoihin, joista muistuttavat enää kirjahyllyyn asetellut matkamuistot. 

Kun kotona ketuttaa, sitä alkaa viihtyä työpaikalla, vaikka se olisi kaatopaikka. Sieltä Jussi tuo kotiin hylättyä tavaraa, kuten jämerän sohvan, joka yllättää sillä istuvan pariskunnan...

Oma arvioni: Aviotärähdys on tarkkanäköinen avioliitto- ja ihmissuhderomaani kohtaamattomuuksista ja kohtuuttomuuksista. Vaikka kirjan aiheet ovat vakavia, on tarinassa mukana myös roima annos mustaa huumoria, jonka ansiosta tarinan lukeminen oli ennen kaikkea viihdyttävä kokemus. Voin suositella kirjan lukemista varsinkin kaikille Roope Lipastin kirjojen ystäville. Lipastimainen ote näkyy vahvasti tässä uusimmassa romaanissakin, joskin astetta tummemmassa sävyssä kuin yleensä. 

04 marraskuuta 2020

Katja Myllyviita: Häpeän hoito

 

Kustantaja: Duodecim
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 302 s.

Häpeä on itseen kohdistettu tunne, joka syntyy vertailusta muihin ihmisiin, tai kun yksilö ei koe tulevansa nähdyksi sellaisena kuin haluaisi.  Häpeä altistaa mielenterveysongelmille, vihan hallinnan pulmille ja erilaisille riippuvuuksille. Lisäksi häpeä vaikeuttaa hakeutumista avun piiriin. 

Häpeää voidaan hoitaa opettelemalla myötätuntoisempaa suhtautumista. Häpeäongelma voidaan käsitteellistää käyttäytymisanalyysin avulla ja tutkia, millaisia turvastrategioita asiakas on kehittänyt häpeältä suojautuakseen. Jos häpeä liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, voimme vähentää häpeää harjoittelemalla sosiaalisia taitoja. Kirja sisältää harjoituksia, joiden avulla voi irtautua häpeän ylläpitämistä ansoista. 

Häpeän hoito -kirjan avulla lukija tunnistaa tyypilliset häpeän aiheuttamat pakonomaiset toimintamallit. Esimerkiksi liiallinen työnteko, suorittaminen sekä hallinnan ja täydellisyyden tavoittelu voivat olla keinoja piilottaa omaa riittämättömyyden tunnetta, joka on yksi häpeän muodoista. 

Terapiasuhteessa terapeutissa aktivoituva häpeä vaikuttaa hoidon tuloksellisuuteen. Kirja sisältää harjoituksia myös terapeutille häpeän tunnistamisen ja työstämisen tueksi. Kontaktissa pysyttely ja asiakkaan aaltopituudelle virittyminen ovat aina tärkeitä taitoja terapeutille, mutta erityisen tärkeitä ne ovat häpeäongelmista kärsiviä asiakkaita hoidettaessa.

Kirja on suunnattu erityisesti psykoterapeuteille ja muille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät häpeästä ja sen välttelykeinoista kärsivien asiakkaiden parissa. Kirja sisältää tutkimustiedon lisäksi tapauskuvauksia, otteita terapiatyöskentelystä sekä harjoituksia.

Oma arvioni: Tämä tuore tietokirja kuvaa monipuolisesti, mitä häpeästä tiedetään. Se kertoo etenkin ammattilaisille, miten liiallista häpeää voidaan hoitaa ja kuinka terapeutin itsensä kokema häpeä vaikuttaa terapian toteutukseen ja häpeän hoidon tuloksellisuuteen. Tapauskuvaukset konkretisoivat mielestäni hienosti, kuinka monin tavoin häpeä voikaan olla läsnä ihmisten elämässä., ja kuinka laajalle myrkyllinen häpeä saattaa lonkeronsa ulottaa. Kirjan harjoitusten avulla jokainen voi miettiä muun muassa omia kokemuksiaan häpeästä. 

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. 

02 marraskuuta 2020

James Campbell & Rob Jones: Hullunhauskat opettajat

 

Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2020
Kuvittanut: Rob Jones
Englanninkielinen alkuteos: The Funny Life of Teachers (2019)
Suomentanut: Ulla Selkälä
Sivumäärä: 208 s.

Mitä opettajat tekevät koulun ulkopuolella, JOS HE EDES IKINÄ POISTUVAT LUOKKAHUONEESTA? Nukkuvatko he katossa pää alaspäin kuin lepakot? Vai kaivautuvatko he TERVEYSSANDAALIRÖYKKIÖN alle?

Tutustu kaikenlaisiin opettajiin käytäville eksyvistä vanhuudenhöperöistä opettajista aina haisuliopeen, joka löyhkää märältä koiralta, ja hohota mahasi kipeäksi tämän räkänaurut kirvoittavan kirjan parissa. 

Inhoatpa tai rakastatpa opettajia, haluatpa opettajaksi tai viittaatpa heille kintaalla – jos tykkäät nauraa katketaksesi, tämä kirja on sinua varten!

Oma arvioni: En juuri nauranut. Ai niin, enhän taida olla ihan kohderyhmääkään. Ja eihän minun opettajana olisi kannattanut tähän kirjaan tarttuakaan. No, luinpa sen kuitenkin. Yksi asia, joka oman koulutaipaleen alusta palautui ikävästi mieleen, oli nokkahuilun soitto, tai tarkalleen ottaen nokkahuilun karmea ääni etenkin silloin, jos ei sitä osannut soittaa. Olen kirjan tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että nokkahuilu on musiikillisen kidutuksen väline. Moniin muihin kirjassa esitettyihin "faktoihin" kannattaa sen sijaan suhtautua varauksellisesti. 

Tämän kirjan voi lukea halutessaan vaikka lopusta alkuun tai alhaalta ylös. Ja nauraa saa ihan niin paljon kuin naurattaa. =D

Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

 

Kustantaja: Nemo
Julkaisuvuosi: 2020
Englanninkielinen alkuteos: The Boy, the Mole, the Fox and the Horse (2019)
Suomentanut: Juhani Lindholm
Sivumäärä: 123 numeroimatonta sivua 

Poika tapaa myyrän, ja he lähtevät metsään kävelylle. Seuraan liittyvät kettu ja hevonen. Tällä porukalla pohditaan elämän suuria kysymyksiä: Milloin tunnemme suurinta vapautta? Mitä meistä tulee isona? Onko pulmaa, jota pala kakkua ei ratkaisisi?

Loisteliaasti kuvitetussa kertomuksessa kyyneleet ovat osoitus vahvuudesta, ja rohkein on se, joka uskaltaa pyytää apua.

Oma arvioni: Upea kuvakirja, joka tarjoaa ajatonta viisautta muun muassa ystävyydestä, anteeksiannosta ja unelmista sekä kauniita piirroskuvia niin pienten kuin isompienkin lukijoiden iloksi, lohdutukseksi ja rohkaisuksi. Jos haluat tietää, mikä on myyrän mielestä suurinta ajanhukkaa tai pojan mukaan parasta, mitä hän on saanut selville, lue tämä hieno kirja. Se tarjoaa kokonaisvaltaisen lukuelämyksen ja kestää mainiosti monta luku- ja katselukertaa. Siksi teos sopii mielestäni mainiosti vaikka lahjaksi. 



  
”Älä määrittele omaa arvoasi sen mukaan, miten muut sinua kohtelevat”, sanoi hevonen. 


Varsin viisas neuvo ihan jokaiselle meistä, sillä jokainen ihminen on tärkeä, jokaisella on väliä ja jokainen tuo maailmaan jotakin sellaista, mitä kukaan muu ei tuo. Sen kun aina muistaisimme, niin osaisimme varmasti olla myös kilteimpiä sekä itsellemme että toisillemme. 

Jenni Kokander: Sukupuuttoon kuolleiden planeetta

 

Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 207 s.

Missä on sukupuuttoon kuolleiden planeetta? Sielläkö, missä mammutit asuvat? Vai täällä meidän jalkojemme alla? Mikä takaa ikuisen elämän? Lapset? Saavutukset? Sekö, että kiinnittyy toisen ihmisen muistoihin?

Liisa lupaa selvittää vielä yhden kriisin ja ottaa siskonsa vauvan hoitaakseen. Miksi mammutinpoikanen tuodaan näytille taidemuseoon. Heli ostaa talon irtaimistoineen ja löytää sieltä kokonaisen maailman Oskar on elänyt intohimolleen ja asettanut tutkimustyön perheensä edelle. Mikä on päätöksen hinta? Tapani nauraa kuollessaan, ja Martti toivoo muuttuvansa perhoseksi.

Oma arvioni: Koomikkona tutuksi tullut Jenni Kokander kuvaa esikoisromaanissaan eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia itseään etsiviä ihmisiä. Heitä, jotka kokevat tarkkailevansa elämäänsä sivusta ja tuntevat olevansa lajinsa viimeisiä. Sukupuuttoon kuolleiden planeetta on pohjasävyltään melankolinen mutta samalla lämminsydäminen toisiinsa limittyvien tarinoiden mosaiikki, joka rohkaisee avoimen rehellisellä kerronnallaan avautumaan myös vaikeista asioista ja kipeimmistäkin tunteista. Se kehottaa katsomaan toisiamme silmiin, sillä samalla voimme löytää myös itsemme. Kokander luottaa teoksessaan koskettavien tarinoiden ja tarkkojen havaintojen voimaan. 

Vahva ja vaikuttava esikoinen. Suosittelen.